Viiden kuukauden ikäinen jokeltelija

Kohta blogini täyttää viisi kuukautta. Sen ajan olen purkanut tuntojani, paukuttanut kritiikkiä, kirjoitellut leppoisia tarinoita yksityisestä kotihoidosta ja valmentanutkin vähän. Silmäni ovat olleet entistäkin enemmän auki. Ne ovat rekisteröineet jokaisen somessa jaetun vanhusaiheisen tarinan. Myös paperilehtien sivuja olen leikellyt ja referoinut. Tämä on ollut kivijalan rakentamisen aikaa.

Olen panostanut sisältöön. Kuvien ja ulkoasun viilauksen vuoro tulee myöhemmin. En ihan ymmärrä tämän blogialustan sielunelämää. Se muuttelee fontteja miten haluaa. Minä tulen perässä ja vikisen.

Nyt olen lähestynyt 10 yritystä. Niitä kaikkia yhdistää se, että yrittäjät ovat jollakin tapaa tuttujani ja  peukutan heidän arvojaan. Olen pyytänyt heitä piloteiksi. Haluan kirjoittaa blogiini heidän tarinaansa, jota hekin sitten voivat jakaa omissa kanavissaan. Samaan syssyyn saamme molemmat näkyvyyttä, sillä sitä kohtihan tässä ollaan menossa. Tunnettuutta ja kaupallisia some-markkinoita.

Yksi kirjoitus on jo valmis ja toinen työn alla. Muita vasta ideoidaan. Miten ihanaa! Tunnen itseni vähän niin kuin toimittajaksi. Tämä kun saattaa poikia ihan haastattelureissujakin. Saan nyt balsamia sille haavalle mikä jäi, kun en hakenutkaan (joskus kauan sitten) opiskelemaan journalistiikkaa. Ostin pääsykoekirjan ja luin sen, mutta en uskaltanut edetä sen pidemmälle. Ehkä en pystynyt rikkomaan kirjoittamiseen liittyvää illuusiotani. Olisin tuntenut itseni epäonnistuneeksi jos en olisikaan päässyt opiskelemaan minulle niin tärkeää alaa.

Kirjoittamista tämän tutkinnon puute ei ole estänyt eikä tule estämään jatkossakaan. Suunnitelmissa on julkaista muutama tarina nyt huhtikuussa ja seuraavat sitten toukokuussa ja kesäkuussa. Niistä tulee huippuja. Pysy linjoilla!