Avataan portti uuteen

Viime päivinä pörssiyhtiö Espiri Care on saanut otsalleen pirunsarvet. Se ja ainoastaan se on paha, kaikki muut alalla toimijat hetken aikaa hyviä. Enkeleitä suorastaan.

Hyvää tässä myllytyksessä on se, että vanhuspalvelut ovat nyt Suomen mediaseksikkäin aihe. Lähes kaikilla on asiasta mielipide. Tiedetään, mihin syyttävä sormi osoitetaan.

Eikä tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko povatakseen, että pian tämä rummutus hiipuu. Kohta se kumisee ihan hiljaa jostakin kaukaa, kunnes se vaimenee kokonaan.

Mitä jää käteen? Ei kai mitään. Kevään eduskuntavaalityölle riimiteltiin uutta sanahelinää. Mutta naiivi minä tietää; mitään kiviä kääntävää ei tapahdu nytkään. Se vaatii niin paljon uusia ajatusmalleja ja toimintatapoja. Muutoshaluisia ihmisiä ja rahaa.

Haluatko kuulla lisää?

Tullessani sote-alalle noin 10 vuotta sitten, minulla oli pää täynnä uudistushaluisia ideoita. Olinhan nähnyt parikymmentä vuotta ihan toisenlaista maailmaa: bisnestä, myyntiä, markkinointia, asiakaspalvelua, erilaisia johtamistapoja, yrittäjyyttä. Ajattelin, että minua kuunneltaisi ja uudistusajatukset otettaisi vastaan kiitollisin mielin. Mutta mitä vielä! Sote-alalla olen VAIN lähihoitaja. En siis juuri mitään. Nyt täydennän osaamistani vanhustyön erikoisammattitutkinnolla ja siihen sisältyvällä validaatiohoitaja-koulutuksella. Edelleen jaksan ideoida ja hakata päätäni seinään.

Olen ollut vanhustyön kehittämiseen liittyen yhteydessä ministereihin, kansanedustajiin ja kotikaupunkini päättäviin elimiin. Täysin tuloksetta! Liitot ja yhdistykset ovat saaneet yhteydenottojani. Omat yksityiset työnantajani ovat tulleet kyllästetyiksi ideoillani.

Uskotko, suunnitelmani ovat hyviä ja täysin toteutuskelpoisia. Ne vaan vaativat niin paljon MUUTOSTA. Tämä ala on käännettävä pohjamutia myöten ylösalaisin. Hajotettava nykyinen hierarkkinen ajattelutapa. Kuunneltava eri alojen asiantuntijoita. Rakennettava uusi, vahva kivijalka ja sen päälle vanhuspalvelut. Tehdä alasta houkutteleva. Muuttaa vanhuus kiinnostavaksi ja kunnioittaa sitä.

Haavekuva:

1. Suomi ja sen kaikki kunnat haluavat PALVELLA vanhuksia


2. Työntekijät tekevät työtään täydellä sydämellä


3. Työntekijät saavat työstään kunnollisen korvauksen


4. Panostamme ennaltaehkäisevään työhön, jotta elämä on terveempää ja laadukkaampaa


5. Suunnittelemme paljon erilaisia asumisvaihtoehtoja tukitoimineen; koti, hyväkuntoisten senioritalot, huonompikuntoisten palvelutalot


6. Järjestämme houkuttelevia harrastusmahdollisuuksia

Yllä olevat eivät ole rakettitiedettä, vaan täysin toteuttamiskelpoisia TAHDON ASIOITA. Hyvin toimiessaan ne vaativat kaikilta oikeanlaista ASENNETTA.

Ja jotta puurot ja vellit eivät mene sekaisin, alla alan toimijat, mitkä järjestävät esimerkiksi palveluasumispaikkoja, kotihoitoa ja päiväkeskustoimintaa:

1. kunnat 


2. yhdistykset


3. yksityiset, monikansalliset yritykset


4. yksityiset, kotimaiset yritykset

Itselläni on eniten kokemusta pienistä, kotimaisista yrityksistä. Niissä on yleensä henkilökuntaa 10-20 henkilöä, työtä tehdään täydellä sydämellä, hoidettavat tuntevat hoitajansa ja hoitajat tuntevat hoidettavansa, työ on kokonaisvaltaista ja moniammatillista. Pärjätäkseen nämä yritykset tarvitsevat yhteistyökumppaneita myös kunnalliselta taholta. Tämä kombinaatio mahdollistaa paljon ja on ehkä avain vanhustyön kehittämiseen ja inhimillistämiseen.

Mitäpä jos NYT, vuonna 2019 vihdoin TOIMITAAN. Ei suunnitella ja luvata, vaan toimitaan. Tehdään Suomesta maailman vanhusystävällisin maa.

Minä olen mukana!

PS. En yleensä käytä kirjoituksissani paljon huutomerkkejä tai tikkukirjaimia. Nyt niitä näköjään väkisinkin tuli. Menee niin tunteisiin tämä vanhusasia :-)

THL:n vastauksia ja niiden suomennoksia

Palaan vielä THL:n listaamiin ajatuksiin vanhuspalveluiden tilasta. Johtavat asiantuntijat, Sari Kehusmaa ja Teija Hammar, nostavat esille seuraavat neljä kohtaa. Itse kommentoin niitä lyhyesti. Huomaan, että kaikkeen on olemassa helpohkoja ratkaisuja, jos niitä halutaan toteuttaa. Ne eivät ole rakettitiedettä, vaan tahdon asioita. Itse ruohonjuuritasolla työskennelleenä näen asiat eri perspektiivistä. Maanläheisestä ja ihmislähtöisestä.

"Iäkkäille tarvitaan keskitettyä asiakasohjausta, joka varmistaa, että asiakas saa tarpeen mukaiset palvelut ja joka seuraa vanhuspalvelujen menoja ja niiden muutosta. Asiakasohjauksen asiantuntijoita, esimerkiksi gerontologisen sosiaalityön osaajia, pitäisi kouluttaa nykyistä enemmän."

>> Ei muuta kun kouluttamaan heitä enemmän! Jokaiseen kuntaan myös ennaltaehkäisevät kotikäynnit vaikka silloin kun ihminen jää eläkkeelle tai täyttää 65- tai 70-vuotta. En pidä edellä mainittuja ikäryhmiä vanhuksina, mutta ennaltaehkäisevä neuvonta olisi juuri heille tarpeen. He saisivat vinkkejä, tietoa, neuvoja ja apua, minkä avulla elämä olisi mielekkäämpää ja terveempää. Tarpeen tullen tietäisivät, mistä hakea apua jatkossakin.

"Kotihoidon henkilöstön riittävyyteen ja osaamiseen on etsittävä nopeasti ratkaisuja. Vanhuspalveluihin tarvitaan lisää toimintakyvyn tukemisen ammattilaisia ja kotona asumisen tueksi päivystysluonteisia kotiin tuotavia tai etäyhteydellä toimivia terveydenhuollon palveluja."

>> Viisasta sanahelinää, mikä ei auta jos ei ryhdytä tositoimiin. Nämä kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, minkä eteen olisi pitänyt tehdä muutoksia jo 10 vuotta sitten. Jos ei ole tehty vieläkään, niin nyt!

  "Omaishoitajan jaksamista tukevia kevyitä palveluja, kuten päivätoimintaa, tarvitaan nykyistä enemmän.  Omaishoito vähentää raskaampien palvelujen tarvetta. Tuhannet muistisairaat henkilöt ovat kotona omaishoitajan tukemana."

>>Sama kuin yllä. Ennaltaehkäisevä toiminta on päivän sana! Jos ei kunta pysty järjestämään tarpeeksi erilaista päivät- ja tukitoimintaa, kannattaa ottaa yksityiset palveluntarjoajat yhteistyökumppaneiksi.
 

"Ympärivuorokautisen hoidon ja kotihoidon toimintayksiköiden ympärille on luotava toimiva ja osaava palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tukiverkosto."

>>Sama kuin yllä. Ennakkoluulottomia uusia toimintatapoja eri yhteistyötahojen kanssa!

Vinkki - Miten hyvin sinä voit?

Hyvinvointi on laaja käsite. Sitä määritellään ja mitataan monin eri tavoin Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos jaottelee sen kolmeen eri osa-alueeseen: terveys, materiaalinen hyvinvointi sekä elämänlaatu.

Jokainen ihminen mieltää oman hyvinvointinsa omalla tavallaan. Ihan kaikkeen emme voi itse vaikuttaa, mutta suureen osaan onneksi voimme!

PARANNA FYYSISTÄ HYVINVOINTIASI PIENIN VALINNOIN

Ihminen tarvitsee terveyttä, laadukasta ravintoa sekä sopivasti lepoa ja rasitusta, jotta voi fyysisesti hyvin. Jollekin hikinen juoksu-tai hiihtolenkki tuo euforisen olon. Toinen saa tyydytyksen kilpaurheilusta tai kuntosalitreenistä ja kolmannelle riittää rauhallinen samoilu metsänsiimeksessä. Mitä ikinä liikkumisesi onkaan, tee se hyvillä mielin. Pohdi, mikä tuo juuri sinulle hyvän olon. Jos tuntuu, että päiviisi ei mahdu liikkumistuokioita, hyötyliiku! Kulje rappuset aina kuin mahdollista ja taita välimatkat kävellen tai pyöräillen. Pienistä valinnoista kertyy paljon askeleita jokaiseen päivään.

KUULOSTELE, MITEN VOIT PSYYKKISESTI

Ovatko elämäsi osa-alueet tasapainossa? Mieti arvojasi. Vietätkö tarpeeksi aikaa yksin? Oletko sopivasti perheesi parissa? Entä muiden läheistesi ja ystäviesi? Syökö työ liikaa energiaasi? Tai kotityöt?

Löydä sopivasti itsekäs balanssi. Kun voit itse hyvin, voivat myös ihmiset ympärilläsi hyvin.

Muista, että elämäntilanteet vaihtelevat. Nuorella sinkulla on yleensä enemmän aikaa itselleen ja ystävilleen. Perheellinen uraäiti sinkoilee perheen, työn, harrastusten, ystävien ja muiden läheisten sekä omien tarpeidensa oravanpyörässä. Keski-ikäisenä ja vanhuksena taas löytyy enemmän aikaa itselle. Joskus liikaakin. Silloin voi pohtia, voisiko antaa palan itsestään vapaaehtoistyöhön, uusille harrastuksille, opiskelulle tai ystäville.

ANTAAKO MATERIA SINULLE HYVÄNOLONTUNTEEN?

Ovatko perustarpeesi kunnossa? Yksi haluaa elää askeettista elämää ja kulkea reppureissulla maasta toiseen. Toinen haluaa minimoida omaisuutensa ja elää niin niukasti kuin mahdollista. Kolmas kerää maallista mammonaa ja saa tyydytyksen laatuviineistä, huippuravintoloista, merkkilaukuista ja designhuonekaluista. Neljäs kulkee keskitietä näiden ääripäiden välimaastossa. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa elää. Pysähdy ja mieti, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Juuri tällä hetkellä.

PYSÄHDY POHTIMAAN LAADUKASTA ELÄMÄÄSI

Muiden muassa yllä mainituista asioista koostuu elämänlaatu. Nautitko elämästäsi? Teetkö sitä mitä haluat? Saatko lötkötellä riittävästi, rentoutua ja vain olla? Tuoko työsi sinulle tyydytyksen? Onko ympärilläsi tärkeitä ihmisiä vai niitä jotka syövät energiaasi?

Näitä asioita kannattaa välillä pysähtyä pohtimaan, koska niin ihminen kuin tilanteet muuttuvat koko ajan. Siispä: Mitä haluat muuttaa elämässäsi? Millaiseksi haluat sen muuttaa? Miten aiot sen toteuttaa?

Yllä oleva tekstini on julkaistu 18.1.2019: https://www.facebook.com/Valmentamo/

Vinkki - Hyvä minä!

"Ei ole mitään järkeä yrittää olla kuin toiset, silloinkaan kun siihen olisi ryhmäpaine. On pikemminkin syytä rentoutua ja vain olla oma itsensä."

Yllä olevaan japanilaisen kirjailijan viisauteen sisältyy paljon. Melkein kaikki. Ihminen on ainutlaatuinen yksilö. Olkaamme kuin kukat, puut ja eläimet. Kukin hieman erilaisia, mutta rinta rottingilla ylpeitä siitä. Nauttikaamme elämästä rennosti, hyväksyvästi ja uteliaasti.

Helpommin sanottu kuin tehty, eikö niin?

KUKA MINÄ OIKEASTAAN OLEN?

Luokitteletko itsesi ammattisi kautta? Arvostatko itseäsi sen mukaan mitä teet? Olet jonkun lapsi, ehkä sisarus, vanhempi, puoliso. Olet saattanut koko elämäsi ajan kuulla olevasi ahkera, kiltti, tunnollinen, kielitaitoinen, huono laulaja, mutta hyvä autoilija. Tai laiska, pahasuinen, äkkipikainen, taiteellinen ja urheiluhenkinen. Tulevatko kaikki määritelmät ulkoapäin? Ja sen vuoksi sinä itsekin kuvittelet olevasi sen mukainen? Mieti, minkälainen oikeasti olet ja haluat olla. Juuri nyt. Luo siitä oma minäkuvasi tähän hetkeen.

VAIN MUUTOS ON PYSYVÄÄ

Olet ollut lapsena tietynlainen. Nuoruus on tuonut mukanaan uusia tuulia. Myös aikuisuus on muovannut sinua ja tekee sitä koko ajan. Sinä saat muuttua. Eikö olekin ihanaa! Sinun solusi uusiutuvat jatkuvasti, miksi

siis mielesikin ei saisi muuttua? Se on kasvua ihmisenä.

Sinun kannattaa kokeilla elämässäsi erilaisia asioita. Eivät kaikki tunnu omilta tai johda mihinkään. Mutta olethan saanut taas uuden kokemuksen. Ehkä jopa elämyksen. Ihmiset ympärillä saattavat kohista, että miksi teet sitä ja tätä tai etkö löydä paikkaasi maailmassa. Mutta mitä siitä? Sinä elät omaa elämääsi ja he omaansa. Ne voivat olla hyvinkin erilaisia. Silti yhtä hyviä.

ARVOSTA ITSEÄSI ENEMMÄN KUIN SUURINTA IDOLIASI

Mieti ihmistä, jota arvostat. Minkälaisia ominaisuuksia hänellä on? Mitä hän tekee? Miltä hän näyttää. Mieti sitten itsestäsi samoja asioita. Mitä eroja huomaat? Minkälainen haluat olla? Mitä sinun pitää tehdä sen eteen? Etene rauhallisesti askel askeleelta.

Ota rauhallinen hetki ja kirjoita paperille sinua kuvaavia adjektiiveja. Joillekin ne ehkä syntyvät helposti, toisen pitää miettiä tovi ja kolmas ei meinaa keksiä niitä ollenkaan. Sinne kertyy ehkä: ahkera, mukava, kiltti, reipas, mukavuudenhaluinen, ärhäkkä, kiivas, oikeudenmukainen, hauska, sydämellinen, huolellinen, tehokas, hassu... Huomaatko, oletkin tosi ihana!

TSEMPPAA MAAILMAN PARASTA TYYPPIÄ

Kun onnistut, taputa itseäsi olkapäälle ja sano: Hyvä minä! Jos oikein haluat revitellä, tuuleta ihan olan takaa. Hyppää ilmaa ja ime sisääsi onnistumisen fiilistä. Se tunne säilyy mukanasi vuosikaudet eteenpäin. Siitä saat tsemppiä vaikeimpinakin aikoina.

Yllä oleva tekstini on julkaistu 11.1.2019: https://www.facebook.com/Valmentamo/

Tiesitkö, tukiverkosto vaatii kehittämistä

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on julkaissut 3.1.2019 kahdeksan faktaa vanhuspalvelujen tilasta. Erittäin mielenkiintoista. Aion pureskella niistä jokaista erikseen. Niistä viides herättää toiveikkuuden:

"Ympärivuorokautisessa hoidossa asiakasmäärä laskee ja siksi henkilöstömitoitus paranee. Asiakkaista suurin osa sairastaa pitkälle edennyttä muistisairautta tai tarvitsee palliatiivista ja saattohoitoa. Vanhuspalveluissa määritelty henkilöstön vähimmäismitoitus, 0,5 hoitajaa asiakasta kohden, toteutuu tällä hetkellä 95 prosentissa ympärivuorokautisen hoidon yksiköistä."

Hienoa, että vanhuspalveluissakin jossakin kohtaa asiakasmäärä pienenee ja henkilöstömitoitus paranee. Jos suunnan halutaan jatkossakin olevan laitoksista kotiin päin, niin pitäisikö niihin kotiin vietäviin palveluihin sitten alkaa ihan tosissaan panostaa? Halutaanko kotihoidosta tehdä vetovoimaisempaa?

Saatan olla nyt naiivi ja toistaa itseäni.

Ainakin pääkaupunkiseudulla kotihoidon tila on huono. Hoitajat eivät halua työskennellä siellä. Syitä on monia; kiire, matala palkka, kenties huonot henkilöstöedut, ruuhkaiset ajomatkat ja löytymättömät parkkipaikat. Nämä seikat kun korostuvat räikeämmin, mitä isommasta kaupungista on kysymys. Mutta niillekin voidaan tehdä jotakin, paljonkin, jos vaan tahdotaan.

En nyt ala tässä puimaan ideoitani. Tulen niistä kyllä mielelläni henkilökohtaisesti kertomaan, kuka haluaa ja jaksaa kuunnella.

Kuudennessa mietitään tukitoimia:

"Vanhuspalvelujen työntekijät tarvitsevat elämän loppuvaiheen hoidon toteuttamiseksi enemmän tukea. Valtaosa iäkkäistä asuu elämänsä viimeiset vuodet omassa kodissaan tai kodinomaisessa ympäristössä, kuten palvelutalossa. Toimiva, ympärivuorokautinen lääkärikonsultaatio ja muu palliatiivisen ja saattohoidon tukiverkosto, kuten kotisairaalatoiminta, vaatii vielä kehittämistä monissa maakunnissa."

Herätäänkö tähänkin vasta nyt? Hyvä tietysti, että edes nyt.

Monessa kunnassa on kunnallinen kotisairaala. Joistakin löytyy myös yksityisiä kotisairaaloita. Tässäkin asiassa peräänkuulutan yhteistyötä. Työt eivät varmasti tule loppumaan keneltäkään, vaikka yhteen hiileen puhalletaankin.

Monissa maissa lääkäri tulee kotikäynnille pienemmästäkin syystä, eikä se edes maksa maltaita. Voisiko tätäkin mallia lähteä kopioimaan Suomeen? Kannattaisiko muitakin maailmalla hyväksi havaittuja toimintatapoja tuoda meille?

Koska pyörä on jo keksitty, sitä ei tarvitse suomalaisten jokaisessa maakunnassa keksiä uudelleen.

Kohdat seitsemän ja kahdeksan alla:

"Vanhuspalveluissa työskentelee noin 45 000 ammattilaista. Heistä 35 prosenttia työskentelee kotihoidossa ja loput ympärivuorokautisessa hoidossa. Erityisosaajista, kuten iäkkäisiin erikoistuneista sosiaalityöntekijöistä sekä päihde- ja mielenterveysosaajista on pulaa. Erityisryhmät saavat aiempaa vähemmän heille suunnattuja palveluja.

Toimintakyvyn tukemiseen määrärahat riittävät aiempaa huonommin. Käytännössä kotihoidossa lähes puolet kuntoutusammattilaisten toimista jää täyttämättä."

Kannattaa miettiä alan vetovoimaisuutta. Minkälaisin keinoin vanhuspalveluista tulisi haluttu työpaikka? 

Kun tiedostetaan pula päihde- ja mielenterveysosaajista, tehdään asialle jotakin. Lisää koulutuspaikkoja ja työpaikkoja.

Toimintakyvyn tukeminen on väärä paikka säästää. Kun vanhuspalvelut ovat räjähtämässä käsiin suuren asiakasmäärän vuoksi, niin juuri ennaltaehkäisy ja toimintakyvyn tukeminen ovat avainsanoja nyt ja varsinkin tulevaisuudessa. 

Tässä muutama vinkki minulta: 

• ennaltaehkäisevät kotikäynnit jokaiseen kuntaan 70-vuotta täyttäneille tai jo nuoremmillekin
• valistusta muistisairauksista, liikunnan hyödyistä, ravitsemuksesta, alkoholista ja tupakasta
• kannustamista sosiaaliseen toimintaan
• edullisia harrastusmahdollisuuksia
• aktiivisia senioritaloja
• iloa elämään

Tiesitkö, kotihoidon asiakkaat ovat heikkokuntoisia

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on julkaissut 3.1.2019 kahdeksan faktaa vanhuspalvelujen tilasta. Erittäin mielenkiintoista. Aion pureskella niistä jokaista erikseen. Kolmas pointti on tässä:

"Kotihoidossa asiakkaat ovat entistä heikkokuntoisempia ja paljon palvelua tarvitsevien asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Osa kotihoidon asiakkaista käy toistuvasti päivystyksessä. Kotihoitoon tarvitaan nopeasti saatavilla olevaa terveydenhuollon tukea ja palveluja ympärivuorokautisesti, myös yöllä ja viikonloppuisin."

Kun kerran tarkoitus on vähentää laitospaikkoja ja lisätä kotihoitoa, niin vääjäämättä myös aina vaan huonokuntoisemmat ihmiset asuvat kodeissaan. Paitsi hoitajien käyntien lisäämistä, tarvitaan toden totta myös joustavia tukipalveluja enemmän. Niitä voivat olla vaikkapa kunnalliset ja yksityiset kotisairaalat. Jälleen kerran peräänkuulutan uusia ajatusmalleja, muutosta ja tahtoa!

Kodeissa asuu hyvinkin muistisairaita ihmisiä, joiden luona saattaa olla viisikin kotihoidon käyntiä vuorokaudessa. Heille varmistetaan juomiset, syömiset ja lääkkeet, samoin hygienia sekä sosiaaliset kontaktit ja turvallisuuden tunne. Turvaranneke ja ovihälytin tuovat osaltaan apua tähän.

Osalle liikkuminen on syystä tai toisesta hankalaa. He tarvitsevat sen vuoksi toisen ihmisen tukea lähes kaikissa päivittäisissä toimissa.

Joku saattaa olla yksinäinen ja pelätä, kokea jatkuvaa turvattomuuden tunnetta. Hän kaatuilee usein ja tuntee erilaisia sairauden oireita, minkä vuoksi joko hälyttää itse ambulanssin tai pyytää sen hänelle tilaamaan. Kierre on silloin valmis. Koti, sairaala, koti, sairaala, koti...

Lopulta laitospaikka on inhimillisin ja paras vaihtoehto silloin kun toimintakyky on hiipunut tai sairaus edennyt tarpeeksi pitkälle. Ammattitaitoiset kotihoitajat kyllä huomaavat kun tähän pisteeseen on tultu ja hoitavat tämänkin asian eteenpäin.

Neljäs kohta on karua kertomaa:

"Suurin osa vanhuspalvelujen asiakkaista on muistisairaita. Joka toinen muistisairas henkilö asuu kotona omaishoidon ja kotihoidon tukemana. Osassa maakunnista muistisairaan kotihoitoa on kehitetty, ja niissä useampi muistisairas voi asua kotona. Omaishoitajien jaksamista on tuettava."

Ihmiset elävät vanhemmiksi, joten muistisairaitakin on aina vaan enemmän. Sairauden alkutaipaleen moni pystyy asumaan kotonaan vaikka yksin. Ja kun sairaus etenee, omaishoitaja, kotihoito ja erilaiset turvalaitteet mahdollistavat jatkamaan kotona asumista.

Viisautta olisi tässä vaiheessa keskittyä muistisairauksien ennaltaehkäisyyn. Sekä siihen, että sairaus todettaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin lääkkeiden avulla saataisiin hyviä ja toimintakykyisiä vuosia sairastuneelle ja läheisille.

Muistisairaus on vieläkin pelottava mörkö, mistä tiedetään yleisellä tasolla yllättävän vähän. Olisiko aika kurkistaa viitan alle? Kertoa kaikelle kansalle faktoja muistisairauksista. Miettiä, miten niitä voidaan ehkäistä ja lääkitä. Kuinka niiden kanssa eletään ihan normaaliakin elämää. Vinkata vertaistuesta. Paljastaa, mistä saa apua kun ei enää jaksa.

Tämä ei saa jäädä pelkäksi sanahelinäksi. Toimeen on ryhdyttävä täysillä. Nyt!

Tiesitkö, vanhuspalvelujen asiakasmäärä kasvaa

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on julkaissut 3.1.2019 kahdeksan faktaa vanhuspalvelujen tilasta. Erittäin mielenkiintoista. Aion pureskella niistä jokaista erikseen. Tässä ensimmäinen:

"Asiakasmäärä kasvaa. Suomen väestö ikääntyy, ja se näkyy vanhuspalvelujen asiakasmäärissä. Toukokuun seurantaviikolla 2018 vanhuspalveluissa oli kaikkiaan noin 93 000 asiakasta. Heistä 57 prosenttia on kotihoidossa ja 43 prosenttia ympärivuorokautisessa hoidossa."

Kiinnostuin vanhustyön kehittämisestä jo vuonna 2005. Näin sen tulevaisuuden alana, jossa on paljon mahdollisuuksia. Niin, ja tekemistä. Vanhusten määrä kun tulee kasvamaan ja työmaa sen vuoksi lisääntymään. Niinpä muutaman vuoden aikana polkuni johti it-alan myynnin ja markkinoinnin parista lähihoitajaopintoihin. Koska bisneksen, vuorovaikutustaitojen, markkinoinnin ja hoitoalan asiantuntijana olisin kova sana sote-alalla. Hah, niin minä luulin!

Olen aikaisemminkin kritisoinut sitä, että sote-ala on jämähtänyt ja hierarkkinen. Siellä tarvitaan uusia tuulia. Kuka muu niitä voisi tuoda kuin joku jolla on näkemystä muiltakin aloilta? Pitää kääntää kiviä, kyseenalaistaa ja uskaltaa ottaa uudenlaisia toimintatapoja käyttöön. Muullakin kuin yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnolla pitää olla merkitystä.

Tuliko siis nyt, vuonna 2018 jollekin yllätyksenä, että vanhuspalveluissa asiakasmäärä kasvaa?

Tai se, että kun Suomen väestö ikääntyy, se näkyy vanhuspalvelujen asiakasmäärissä?

Viimeistään 15 vuotta sitten olisi pitänyt kääriä hihat ja oikeasti miettiä toimenpiteitä ja vaihtoehtoja, jotta vanhuspalvelut eivät räjähdä käsiin. Vieläkään näin ei ole tehty. Vieläkin pyöritellään peukaloita ja ollaan vasta lähtökuopissa. Uskomatonta.

Toinen Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen teesi on tässä:

"Kotihoidon palveluja ei ole kaikilla alueilla riittävästi. Kahden vuoden aikana kotihoidon päivittäinen asiakasmäärä on noussut jo 4 000:lla. Kun kuntien vanhuspalveluista vastaavilta kysyttiin kotihoidon riittävyydestä, lähes joka toinen (46 %) vastasi, että alueella ei ole riittävästi kotihoidon palveluja."

Tuliko tämäkin yllätyksenä?

Laitospaikkoja on radikaalisti vähennetty ja panostettu kotiin vietäviin palveluihin.  Koko ajan myös ikääntyneiden määrä kasvaa. Summa summarum: Silloin myös kotihoidon asiakasmäärä kasvaa. 

Kunnallista kotihoitoa moititaan usein. Se on oikea median lempilapsi kun haetaan dramaattisia heitteillejättöjä, surkeaa ruokaa, huonoa hygieniaa, niin - ja sitä iänikuista kiirettä.

Mitäpä jos etsittäisiinkin positiivisia asioita? Yksityisiä kotihoitoyrityksiä, missä hoitajat tekevät työtä sydämellään. Missä asiakkaille annetaan aikaa. Missä asiakasta kuunnellaan ja hoidetaan kaikki mahdolliset tarpeet.

Kunnille tulisi edullisemmaksi tarjota laadukasta kotihoitoa vaikkapa tekemällä yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Kokonaisvaltaisesti hoidettuna vanhus pystyisi asumaan pidempään kotonaan. Tällöin mahdollistuisi se tavoite, että laitospaikkoja on vähemmän ja kotihoitoa enemmän.

Ei se itsestään synny. Vaaditaan päätöksiä. Muutoksia. 

Ennen kaikkea: Se on tahdon asia!

Tunnelmallista shindoa Perttulan tilalla

Ihan sattumalta löysin Perttulan tilan kesäkahvilan sen alkutaipaleella. Ihastuin koko pakettiin. Lumoava maalaismiljöö, suussa sulavat herkut, suloinen sisustus ja täydestä sydämestään palveleva henkilökunta. Siltä istumalta sovimme yhteistyökuvioista, mitkä ovat kantaneet jo kaksi ja puoli vuotta.

Perttulan tilalla järjestetään paitsi kahvilatoimintaa kesäisin, joulun- ja pääsiäisenaikaan, myös erilaisia juhlia, kokous- ja tyhy-päiviä. En keksi näihin juuri parempaa paikkaa. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Jyväskylästä löytyy täydellinen maaseutu. Jo pihapiirissä kuulee historian siipien havinaa. Tilat on kunnostettu pieteetillä ja somistus tuo pisteen iin päälle. Perttulassa rauhoittuu. Sieltä ei haluaisi lähteä pois.

Itse olen saanut olla pienenä lisävivahteena Perttulan tarjonnassa. Olen ohjannut siellä useita shindotunteja niin yksityishenkilöille kuin erilaisille ryhmille.

Kesällä rentouduimme omenapuiden alla. Pötköttelimme nurmimatolla. Katselimme sinistä taivasta. Lintujen sirkutus helli korviamme.

Syksyllä siirryimme parvelle. Parvelle, mikä muuntautuu yhtä hyvin häiden juhlavaksi areenaksi kuin leppoisan venyttelytuokion suojaksi. Taljat lämmittivät kehoa, tunnelmavalot valaisivat hämyisää tilaa. Aitauksessa määkivät lampaat.

Talvella tutustuimme vanhaan tupaan. Levitimme joogamattomme räsymattojen päälle. Kynttilät lepattivat pöydillä, kun sininen hämärä värjäsi tienoon. Vanha seinäkello tikitti unettavia säveliään.

Suosittelen lämpimästi Perttulan tilaa tapahtumaan kuin tapahtumaan  - kysy ihmeessä lisää Riitalta, Raisalta ja Riinalta, yhteystiedot löydät täältä

Kohti unelmia

Jo useana vuodenvaihteena olen pysähtynyt. Tehnyt mielessäni katsauksen menneeseen. Saanut ahaa-elämyksiä päättyneestä vuodestani. Tähynnyt tulevaan. Mitä kaikkea toivonkaan uuden vuoden tuovan tullessaan. Mihin suuntaan haluankaan lähteä kulkemaan.

Niin myös nyt. Kun olin käynyt vuoden 2018 tapahtumat pääpiirteittäin läpi, tuli minulle rauhallinen olo. Se oli jonkinlainen tilinpäätös. Ja samalla kiitollinen piste menneelle vuodelle.

Vuoteen 2019 olin siirtynyt ajatuksissani jo loppuvuonna olleen lyhyen ryhmävalmennuksen avulla. Olin heti sen jälkeen piirtänyt suuntaviivoja ja lähtenyt kulkemaan niitä kohti. Palaan niihin vähintään kerran viikossa. Ja kun niitä katson, hymyilen. Niiden kaikkien on mahdollista toteutua. Ne toteutuvat. Eivät välttämättä tässä kuussa tai tänä talvena. Eivät kaikki ehkä tänä vuonnakaan. Mutta kun on selkeät tavoitteet, niitä kohti on upeaa astella. Askel askeleelta. Välietappi välietapilta.

Innostun helposti. Suurin mielen ilotulitus haihtuukin nopeasti. Saattaa jopa unohtua. Mutta kun vilkaisen kirjoittamiani haaveita ja unelmia, ne muistuvat taas vahvoina mieleeni. Ja kun ne ovat siellä aktiivisina, ne lähtevät myös etenemään. Tiedän sen. Näin on käynyt ennenkin.