21.12.2019

Hyvän olon joulu syntyy läsnäolosta

Joulu on täynnä ihania hetkiä. Turvallisia. Rauhallisia. Kauniita. Herkkiä. Suloisia. Pehmeitä. Makeita. Mausteisia. Huomaathan sinä ne?

Joulun ihanat hetket jäävät usein kiireen jalkoihin. Pitää suorittaa. Tehdä sitä ja tätä. Juosta, touhuta, olla tehokas ja kiireinen. Kun ohjaudumme ulkoa päin, olemme kuin robotteja, jotka tekevät, mitä joku muu käskee. Se joku voi olla uskomus tai perinne, äiti tai sisko, serkku tai ystävä, lehti tai televisio.

Mitäpä, jos tänä jouluna opettelisit ohjautumaan sisältä päin? Kysyisit itseltäsi, minkälaisen joulun sinä haluat? Mikä on sinulle tärkeää? Mistä sinä nautit? Mikä saa sinut olemaan onnellinen? Kyseenalaistaisit kaiken.

Minkälaisia ovat sinun ihanat jouluhetkesi?

Istu hetkeksi. Ota hyvä ja rento asento. Sulje silmäsi. Hengitä muutaman kerran syvään sisään ja ulos. Anna ajatusten tulla ja mennä. Rauhoitu. Anna sitten alitajunnan kertoa, minkälaisia ovat sinun ihanat jouluhetkesi.

Aattoaamun hämärä. Kun herää, eikä ole kiire nousta peiton alta. Loikoilee hetken ja tuntee kinkun tuoksun leijailevan nenään. Se on suolainen ja viettelevä tuoksu. Se tuo mieleen lapsuuden joulut. Odotuksen ja jännityksen. Nipistelyn mahassa. Kikatukset ja kuiskaukset. Pikkusalaisuudet. Ilmassa tanssii salaperäisyys ja kehossa kihelmöi malttamattomuus.

Iltapäivän sininen hetki. Kalvakka valo värjää koko tienoon. Lumen, puut, pensaat, kivet, talot, kaiken. Maailma näyttää sadulta. Metsässä vilahtaa punainen hiippalakki. Aisakello helkähtää. Kohta taivaalla tuikkivat jo tuhannet tähdet. Jouluntaikaa!

Puhtaana hohtava sauna. Joulusauna, mikä tuoksuu vastalta. Kynttilät lepattavat pehmeää valoaan. Löyly lämmittää kehon ja mielen. Viileä vesi huuhtoo pois kaiken, minkä sen pitääkin huuhtoa. Puhtaaksi pestynä on ihana kietoutua suuren pyyhkeen syleilyyn. Kuivatella kaikessa rauhassa. Nauttia raukeudesta. Venytellä, haukotella, olla.

Pähkinä, manteli, rusina, kaneli. Joulun lumoavia makuja kaikki. Kun ne tuoksuvat ja maistuvat, tuntuu tutulta. Suklaan makeus sulaa suuhun. Pehmeänä, imelänä. Glögi valuu mausteisena virtana kurkun kautta mahaan lämmittäen koko matkan mennessään.

Jouluyö. Tähtivana taivaalla. Täysikuu. Muutama suuri, täydellisen kaunis lumihiutale leijailee hiljalleen maahan. On ihan hiljaista. Ei enää puheensorinaa joulupöydässä, lahjapapereiden rapinaa, riemun kiljahteluja ja naurun helkettä. Vain rauha ja äänettömyys. Kauneus. Suuruus.

Tämä kirjoittamani teksti on julkaistu ensimmäisen kerran terve.fi-sivuilla joulukuussa 2012. Viime vuoden joulukuussa se toivotti hyvää joulua Valmentamon Facebookissa ja tänä jouluna Sinulle -sivuilla.




18.12.2019

Keski-iän kautta vanhuuteen

Vielä muutama vuosi sitten olin naiivi. Minun mielestäni ikä oli vain numero. Vaihdevuodet turhaa hössötystä. Säryt ja kolotukset vältettävissä hyvillä elämäntavoilla. Vanheneminen ihanaa jos niin vaan päättää.

Mutta.

Ikä voi olla vain numero noin viisikymppiseksi asti. Sitten se on muutakin. Lihakset, nivelet ja koko kroppa valittaa. Aina vaan todennäköisemmäksi tulevat vakavat sairaudet. Omaa ikäluokkaa kaatuu ympäriltä. Edellinen sukupolvi kulkee rollaattorilla. Sitä edellistä ei enää ole. Mieli myrskyää pahemmin kuin teininä. Ihan ahdistaa tämä elämän rajallisuuteen havahtuminen.

Tsemppaan silti minua vanhempia ihmisiä. En tietenkään voi tarkkaan ymmärtää miltä kahdeksan-yhdeksänkymppisestä tuntuu. Yksi sanoo, että tämä on kurjaa aikaa kun kaikki ystävät ovat kuolleet. Toinen harmittelee pitkiltä tuntuvia päiviään kun ei näe, kuule eikä pysty kunnolla liikkumaan. Kolmannen saa levottomaksi katoava näkökyky ja olematon lähimuisti. Neljännen hartain toive on päästä lepäämään puolison viereen kirkkomaalle.

Koitan keksiä näille kaikille lohdutuksen sanoja. Kannustaa heitä.

Kun mietin itseni heidän asemaansa, tajuan kuinka elämäniloa heidän tilanteessaan voi olla vaikea löytää. Iskee pelko siitäkin, että ei mene kauankaan kun itse olen kuten he nyt. Miten sitten suhtaudun elämään? Omaan tilanteeseeni? Olenko käsitellyt asiani ja tapahtumani? Hyväksynyt ne. Otanko vastaan kiitollisena jokaisen päivän sellaisena kuin se minulle annetaan? Osaanko nauttia pienistä hyvistä hetkistä ja muistella kiitollisena sitä mitä minulla on ollut? Ehkä jaksan vielä silloin luoda jotakin uuttakin.

Ja ylipäätään. Mikä on elämäntarkoitus? Tänne synnytään. Kasvetaan. Eletään aikuisuus. Siirrytään keski-iän kautta vanhuuteen. Ja sitten kuihdutaan pois.

Täytyy sen olla jotakin vieläkin suurempaa. Eikö vaan?

Kuinka yhdestä tuli kaksi

Developer of elderly care on uinunut koko joulukuun ajan.

Ei ole vaan ollut mitään jaettavaa. Yht´äkkiä  näin.

Olen taas kerran tajunnut, että vanhuus ja vanhustyö eivät todentotta ole mitenkään kiinnostavia aiheita. Saati että ne olisivat mediaseksikkäitä.

Olen itse ollut alalla nyt reilun 10 vuotta. Kertaan taas stoorini:

Huhtikuussa 2009 vaihdoin alaa ja aloin opiskella lähihoitajaksi. Tarkempi selonteko noista ajoista löytyy täältä Luulin silloin, että perustan oman sote-alan yrityksen. Puhkuin intoa ja tarmoa sekä uudistushalua. Kyllähän nyt minä! Mutta kuten useaan otteeseen on todettu, byrokratian rattaat minun haaveeni sitten lopulta murskasivat.

Tämän 10 vuoden aikana olen opiskellut lähihoitajaksi ja työskennellytkin alalla. Niin ja työskentelen edelleen. Olen opiskellut myös shindo- ja yinjoogaohjaajaksi, LCF life coachiksi, validaatiohoitajaksi ja vanhustyön erikoisammattitutkintokin on kohta todistusnivaskassani.

Sote-alalla olen kuitenkin tasan lähihoitaja. En mitään muuta. Työni yksityisessä kotihoidossa on antoisaa ja mukavaa, mutta huonosti palkattua. Teemme työtämme asiakaslähtöisesti, joustavasti, yksilöllisesti ja pilke silmäkulmassa. Päivitämme Facebookiin herttaisia vanhustarinoita. Se on tapamme luoda tästä alasta positiivisempia mielikuvia.

Tämä blogi on ollut kanavani referoida, ideoida ja tuoda arvostamiani toimijoita esille. Jatkan tätä edelleen. Mutta julkaisen täällä jatkossa vain näitä vanhusaiheisia juttuja.

Perustan rinnalle toisen blogin, Näköalapaikan (vielä tyhjää täynnä, mutta ei enää kauan). Se tukee liiketoimintaani, minkä vuonna 2020 aloitan. Ohjaan Näköalapaikassa shindo+yin-tunteja. Niissä on parhaita paloja näistä molemmista hitaista lajeista. Shindo+yinMINÄ-tunnille voit tulla yksin ja shindo+yinME tunnille kaksin (vaikka puolisosi, lapsesi, vanhempasi, sisaruksesi, ystäväsi tai työkaverisi kanssa). Näköalapaikassa myös valmennan kognitiiviseen käyttäytymisteoriaan perustuvan life coachingin avulla.

Nämä palvelut ovat nyt viittä vaille valmiit ja julkaisen niistä kaikista tarkemmat tiedot siten ensi vuoden puolella. Haluan pitää niitä vielä hetken mietintämyssyssä. Sunnitelmissani on jakaa sinulle vuosien varrella kertynyttä osaamistani. Siellä ne muhivat kaikki - markkinointi, myynti, yrittäjyys, asiakaspalvelu, vanhustyö, validaatio, shindo, yinjooga ja life coaching - suloisessa sopassa. Sieltä sitten ammennan sinulle sitä mitä tarvitset.




Perhehoito osa 6: Lyhytaikainen, päiväaikainen, osapäiväinen - varsinainen termiviidakko

Tervetuloa mukaan sarjan kuudenteen ja viimeiseen osaan, missä kurkataan perhehoitajan luona tapahtuvaan päiväaikaiseen perhehoitoon. Sarjan...