Kiire, oleminen ja onnellisuus

Hidasta elämää-sivustolla on 19.8.2015 julkaistu Juha Vuorisen ajatuksia otsikolla "Elämän tarkoitus on olla ihan sikaonnellinen." Tämä juttu pompsahtaa vieläkin vähän väliä jaettuna somessa ja lehtien palstoilla. Palaan siihen joka kerta, koska se on ihan sikahyvä juttu!

Juha Vuorinen kertoo siinä, mitä hänelle tulee tietyistä sanoista mieleen. Nostan sieltä pari itseäni eniten juuri tässä hetkessä puhuttelevaa:

"Kiire– Merkki siitä, että on syöksymässä hirmuvauhtia yhä kauemmas oikeasta onnellisuudesta."

Kun juostaan laput silmillä eteenpäin. Tehdään montaa asiaa samanaikaisesti. Tiuskitaan ja kiroillaan. Ei ehditä nähdä luonnon lumoavaa kauneutta. Haistaa ruoan houkuttelevaa kutsua. Kuulla lintujen suloista sirkutusta. Tuntea lapsen pehmeää poskea. Vasta kun uskaltaa hidastaa, huomaa tämän kaiken. Elämän pienistä asioista tuleekin suuria. Niitä kaikkein tärkeimpiä. Huomaa, että onni onkin tässä.

"Oleminen – Onnelliseksi tulemisessa olennaista on tajuta, että joidenkin asioiden pitää vain antaa olla."

Tämä on suorittajaminälle vaikeaa. Pi-tää vain an-taa ol-la. Niin, kaikelle ei voi mitään eikä kaikkea voi muuttaa. Liikenneruuhkat kello 16 ovat, vaikka kuinka huokailisit. Pikkulapset itkevät ruokakaupassa eivätkä vaikene mulkoilujesi alla. Itse olet tehopakkaus, mutta kaikki eivät ole. Haluatko olla oikeassa vai onnellinen? Vaikenisitko ja olisit onnellinen mieluummin kuin väittelisit ja tuntisit olevasi oikeassa? Kun yhtä oikeaa ei edes ole.

"Onnellisuus – Kaiken a ja o, eikä sen saavuttamiseen vaikuta millään tavalla ihmisen ÄO."

Joku määrittää ihmisen hänen koulutuksensa ja ammattinsa perusteella. Itselleni sillä ei ole juuri merkitystä. En edes halua tietää niitä. Ihminen on niin paljon enemmän. Viisaita sanoja. Lempeitä katseita. Pehmeitä kosketuksia. Salaperäisiä hymyjä. Kutkuttavia säveliä. Tahdikkaita askelia. Yhteensopivaa energiaa.