Kun on kolme vuotta tehnyt töitä perhehoitajana, on nähnyt paljon niin hyvää kuin huonoa. Parasta antia ovat olleet kohtaamiset. Ihmiset ja heidän tarinanasa. Huonoista puolista olenkin avautunut ehkä jo kyllästymiseen asti toukokuun ja kesäkuun postauksissani. Niiden vuoksi ideoin ja taistelen muitakin mahdollisuuksia. Paitsi että haluan kirjoittaa tätä blogia ja ehkä sen novellikokoelman, on minulla varmasti annettavaa ja samalla saatavaa vielä myös ikäihmisten hoivan saralla.
Lyhytaikainen perhehoito houkuttelee
Olen käynyt neuvotteluja Jyväskylässä sijaitsevan lumoavan paikan omistajien kanssa. Paikan, missä voisi tarjota elämyksiä ihanassa ympäristössä. Suunnittelimme sinne ikäihmisten lyhytaikaista perhehoitoa omaishoidon tukitoimena joko pitkäksi viikonlopuksi tai viikoksi kerrallaan. Keski-Suomen hyvinvointialue ei lämmennyt ajatukselle.
Emme luovuttaneet, vaan nyt mietimme josko asiakas maksaisi palvelunsa kokonaan itse. Tokikin hintalappu on silloin huomattavasti suurempi kuin hyvinvointialueen tarjoamana, mutta ehkä jotkut tarttuisivat tilaisuuteen. Aiomme markkinoida tätä mahdollisuutta kunhan kiivain kesäloma-aika on ohitse.
Samantyylinen houkutteleva mahdollisuus on Länsi-Uudellamaalla. Menemme elokuussa tutustumaan siihen tarkemmin ja sydämestäni toivon, että sillä hyvinvointialueella oltaisiin suopeampia. Ainakin väkimäärä on moninkertainan Keski-Suomeen verrattuna. Peukut pystyyn!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti