Hyvän olon joulu syntyy läsnäolosta

Joulu on täynnä ihania hetkiä. Turvallisia. Rauhallisia. Kauniita. Herkkiä. Suloisia. Pehmeitä. Makeita. Mausteisia. Huomaathan sinä ne?

Joulun ihanat hetket jäävät usein kiireen jalkoihin. Pitää suorittaa. Tehdä sitä ja tätä. Juosta, touhuta, olla tehokas ja kiireinen. Kun ohjaudumme ulkoa päin, olemme kuin robotteja, jotka tekevät, mitä joku muu käskee. Se joku voi olla uskomus tai perinne, äiti tai sisko, serkku tai ystävä, lehti tai televisio.

Mitäpä, jos tänä jouluna opettelisit ohjautumaan sisältä päin? Kysyisit itseltäsi, minkälaisen joulun sinä haluat? Mikä on sinulle tärkeää? Mistä sinä nautit? Mikä saa sinut olemaan onnellinen? Kyseenalaistaisit kaiken.

Minkälaisia ovat sinun ihanat jouluhetkesi?

Istu hetkeksi. Ota hyvä ja rento asento. Sulje silmäsi. Hengitä muutaman kerran syvään sisään ja ulos. Anna ajatusten tulla ja mennä. Rauhoitu. Anna sitten alitajunnan kertoa, minkälaisia ovat sinun ihanat jouluhetkesi.

Aattoaamun hämärä. Kun herää, eikä ole kiire nousta peiton alta. Loikoilee hetken ja tuntee kinkun tuoksun leijailevan nenään. Se on suolainen ja viettelevä tuoksu. Se tuo mieleen lapsuuden joulut. Odotuksen ja jännityksen. Nipistelyn mahassa. Kikatukset ja kuiskaukset. Pikkusalaisuudet. Ilmassa tanssii salaperäisyys ja kehossa kihelmöi malttamattomuus.

Iltapäivän sininen hetki. Kalvakka valo värjää koko tienoon. Lumen, puut, pensaat, kivet, talot, kaiken. Maailma näyttää sadulta. Metsässä vilahtaa punainen hiippalakki. Aisakello helkähtää. Kohta taivaalla tuikkivat jo tuhannet tähdet. Jouluntaikaa!

Puhtaana hohtava sauna. Joulusauna, mikä tuoksuu vastalta. Kynttilät lepattavat pehmeää valoaan. Löyly lämmittää kehon ja mielen. Viileä vesi huuhtoo pois kaiken, minkä sen pitääkin huuhtoa. Puhtaaksi pestynä on ihana kietoutua suuren pyyhkeen syleilyyn. Kuivatella kaikessa rauhassa. Nauttia raukeudesta. Venytellä, haukotella, olla.

Pähkinä, manteli, rusina, kaneli. Joulun lumoavia makuja kaikki. Kun ne tuoksuvat ja maistuvat, tuntuu tutulta. Suklaan makeus sulaa suuhun. Pehmeänä, imelänä. Glögi valuu mausteisena virtana kurkun kautta mahaan lämmittäen koko matkan mennessään.

Jouluyö. Tähtivana taivaalla. Täysikuu. Muutama suuri, täydellisen kaunis lumihiutale leijailee hiljalleen maahan. On ihan hiljaista. Ei enää puheensorinaa joulupöydässä, lahjapapereiden rapinaa, riemun kiljahteluja ja naurun helkettä. Vain rauha ja äänettömyys. Kauneus. Suuruus.

Tämä kirjoittamani teksti on julkaistu ensimmäisen kerran terve.fi-sivuilla joulukuussa 2012. Viime vuoden joulukuussa se toivotti hyvää joulua Valmentamon Facebookissa ja tänä jouluna Sinulle -sivuilla.

Keski-iän kautta vanhuuteen

Vielä muutama vuosi sitten olin naiivi. Minun mielestäni ikä oli vain numero. Vaihdevuodet turhaa hössötystä. Säryt ja kolotukset vältettävissä hyvillä elämäntavoilla. Vanheneminen ihanaa jos niin vaan päättää.

Mutta.

Ikä voi olla vain numero noin viisikymppiseksi asti. Sitten se on muutakin. Lihakset, nivelet ja koko kroppa valittaa. Aina vaan todennäköisemmäksi tulevat vakavat sairaudet. Omaa ikäluokkaa kaatuu ympäriltä. Edellinen sukupolvi kulkee rollaattorilla. Sitä edellistä ei enää ole. Mieli myrskyää pahemmin kuin teininä. Ihan ahdistaa tämä elämän rajallisuuteen havahtuminen.

Tsemppaan silti minua vanhempia ihmisiä. En tietenkään voi tarkkaan ymmärtää miltä kahdeksan-yhdeksänkymppisestä tuntuu. Yksi sanoo, että tämä on kurjaa aikaa kun kaikki ystävät ovat kuolleet. Toinen harmittelee pitkiltä tuntuvia päiviään kun ei näe, kuule eikä pysty kunnolla liikkumaan. Kolmannen saa levottomaksi katoava näkökyky ja olematon lähimuisti. Neljännen hartain toive on päästä lepäämään puolison viereen kirkkomaalle.

Koitan keksiä näille kaikille lohdutuksen sanoja. Kannustaa heitä.

Kun mietin itseni heidän asemaansa, tajuan kuinka elämäniloa heidän tilanteessaan voi olla vaikea löytää. Iskee pelko siitäkin, että ei mene kauankaan kun itse olen kuten he nyt. Miten sitten suhtaudun elämään? Omaan tilanteeseeni? Olenko käsitellyt asiani ja tapahtumani? Hyväksynyt ne. Otanko vastaan kiitollisena jokaisen päivän sellaisena kuin se minulle annetaan? Osaanko nauttia pienistä hyvistä hetkistä ja muistella kiitollisena sitä mitä minulla on ollut? Ehkä jaksan vielä silloin luoda jotakin uuttakin.

Ja ylipäätään. Mikä on elämäntarkoitus? Tänne synnytään. Kasvetaan. Eletään aikuisuus. Siirrytään keski-iän kautta vanhuuteen. Ja sitten kuihdutaan pois.

Täytyy sen olla jotakin vieläkin suurempaa. Eikö vaan?

Kuinka yhdestä tuli kaksi

Developer of elderly care on uinunut koko joulukuun ajan.

Ei ole vaan ollut mitään jaettavaa. Yht´äkkiä  näin.

Olen taas kerran tajunnut, että vanhuus ja vanhustyö eivät todentotta ole mitenkään kiinnostavia aiheita. Saati että ne olisivat mediaseksikkäitä.

Olen itse ollut alalla nyt reilun 10 vuotta. Kertaan taas stoorini:

Huhtikuussa 2009 vaihdoin alaa ja aloin opiskella lähihoitajaksi. Tarkempi selonteko noista ajoista löytyy täältä Luulin silloin, että perustan oman sote-alan yrityksen. Puhkuin intoa ja tarmoa sekä uudistushalua. Kyllähän nyt minä! Mutta kuten useaan otteeseen on todettu, byrokratian rattaat minun haaveeni sitten lopulta murskasivat.

Tämän 10 vuoden aikana olen opiskellut lähihoitajaksi ja työskennellytkin alalla. Niin ja työskentelen edelleen. Olen opiskellut myös shindo- ja yinjoogaohjaajaksi, LCF life coachiksi, validaatiohoitajaksi ja vanhustyön erikoisammattitutkintokin on kohta todistusnivaskassani.

Sote-alalla olen kuitenkin tasan lähihoitaja. En mitään muuta. Työni yksityisessä kotihoidossa on antoisaa ja mukavaa, mutta huonosti palkattua. Teemme työtämme asiakaslähtöisesti, joustavasti, yksilöllisesti ja pilke silmäkulmassa. Päivitämme Facebookiin herttaisia vanhustarinoita. Se on tapamme luoda tästä alasta positiivisempia mielikuvia.

Tämä blogi on ollut kanavani referoida, ideoida ja tuoda arvostamiani toimijoita esille. Jatkan tätä edelleen. Mutta julkaisen täällä jatkossa vain näitä vanhusaiheisia juttuja.

Perustan rinnalle toisen blogin, Näköalapaikan (vielä tyhjää täynnä, mutta ei enää kauan). Se tukee liiketoimintaani, minkä vuonna 2020 aloitan. Ohjaan Näköalapaikassa shindo+yin-tunteja. Niissä on parhaita paloja näistä molemmista hitaista lajeista. Shindo+yinMINÄ-tunnille voit tulla yksin ja shindo+yinME tunnille kaksin (vaikka puolisosi, lapsesi, vanhempasi, sisaruksesi, ystäväsi tai työkaverisi kanssa). Näköalapaikassa myös valmennan kognitiiviseen käyttäytymisteoriaan perustuvan life coachingin avulla.

Nämä palvelut ovat nyt viittä vaille valmiit ja julkaisen niistä kaikista tarkemmat tiedot siten ensi vuoden puolella. Haluan pitää niitä vielä hetken mietintämyssyssä. Sunnitelmissani on jakaa sinulle vuosien varrella kertynyttä osaamistani. Siellä ne muhivat kaikki - markkinointi, myynti, yrittäjyys, asiakaspalvelu, vanhustyö, validaatio, shindo, yinjooga ja life coaching - suloisessa sopassa. Sieltä sitten ammennan sinulle sitä mitä tarvitset.

Helppo loma Aurinkorannikolla - vinkki seniorille osa 2

Ensimmäisessä osassa edettiin kotisohvalta Malagan lentokentälle asti. Muistinvirkistykseksi voit lukaista tuon postauksen vielä kertaalleen. Se löytyy täältä

Kun neljän ja puolen tunnin lentomatka on onnellisesti ohi, laskeudut Malagan lentokentälle. Sieltä pääsee omaan kohteeseen, vaikkapa Torremolinokseen, Benalmadenaan tai Fuengirolaan näppärästi junalla. Lipun voi ostaa lippuautomaatista. Voit seurata junassa olevalta näyttöruudulta matkan etenemistä, myös kuulutukset kertovat kulloisestakin sijainnista. Pysäkkejä on tiuhaan. Satuin löytämään tarkan ohjeistuksen tuolla Renfe-junalla kulkemisesta Sampanjaa muovimukista -blogista. Sieltä kannattaa lukaista seikkaperäinen selonteko, niin varmasti taittuu junamatka onnekkaasti.

Kentällä on myös runsaasti takseja, virallisia ja vähemmän virallisia. Ne kuljettavat Fuengirolaan saakka alle 50 eurolla.

Myös auton voi vuokrata valmiiksi kentälle odottamaan. Useat kansainväliset vuokra-autofirmat toimivat Espanjassakin. Kun kirjoitat Googleen vaikkapa "vuokra-auto Malagan lentokenttä" niin johan löytyy vaihtoehtoja.

Kaupungissa on paljon laadukkaita ruokakauppoja. Niissä on upeat hedelmä- ja vihannesosastot, myös lihat, kalat, puolivalmisteet, pakasteet ja kuivatarvikkeet ovat houkuttelevia. Oma suosikkini on Mercadona, myös Eroski ja Carte d´or ovat hyviä. Hintataso niissä on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa.

Ulkona syöminen on Espanjassa jonkun verran edullisempaa. Rantakadun ja kirkkoaukion ravintolat ovat kalliimpia kuin vaikkapa Fuengirolan keskustan liepeillä olevat ravintolat. Kun haluat syödä oikein espanjalaisesti, suosittelen menemään tapakselle tai churrolle.

Fuengirolassa riittää rantaviivaa kahdeksan kilometrin verran. Se on täynnä hiekkarantoja. Rantakatu kutsuu istuskelemaan, kävelemään, hölkkäämään, pyöräilemaan tai rullalautailemaan.

Kaupungin toiselta reunalta löytyy upea Sohailin linna sekä suuri ostoskeskus, Miramar. Myös kaupungin keskustassa sijaitseva kirkkoaukio sekä eläintarha, Fuengirola Zoo, ovat tutustumisen arvoisia paikkoja.

Vuorilla sijaitsevaan valkoiseen Mijaksen kylään pääsee patikoiden merkittyä reittiä pitkin (mikä on haastava jyrkän nousun vuoksi) tai bussilla keskustan päälinja-autoasemalta. Mijas on kaunis ja kallis, mutta sieltä aukeavat henkeäsalpaavan upeat näkymät.

Tämä oli tämmöinen ylimalkainen katsaus, mikä toivottavasti auttaa sinut alkuun matkan suunnittelussa ja toteutuksessa. Heräsikö kysymyksiä? Kerron mielläni lisää Fuengirolasta, Aurinkorannikosta ja kaikesta kivasta siellä. Kommentoi kommenttilaatikkoon, mitä haluat kuulla. Autan mielelläni!

Tämä palmu kasvaaa Fuengirolan rantakadulla. 

Marraskuun valo on näin kirkas ja taivas häikäisevän sininen.

Kotihoidon kesäisiä muistoja

Kotihoitoko yhtä juoksemista, pikaista lääkkeiden antamista, hätäisiä sanoja, heippoja ja moikkia? Ei pidä paikkaansa. Ainakaan pienissä, paikallisissa ja yksityisissä firmoissa.

Siellä se on kiireettömyyttä, kuuntelua, keskustelua, hassuttelua, naurunremakkaa, yhdessä tekemistä, yksilöllisyyttä, kannustamista, lähteisyyttä ja vaikka mitä muuta mukavaa.

Alla kaksi työn lomassa napattua, elämänmakuista kuvaa. Niiden ympärille syntyivät tarinat, mitkä vievät meidät marraskuun tunnelmista kesäisiin hetkiin. Nämä on julkaistu tänään kyseisten kotihoitofirmojen Facebook-sivuilla täällä ja täällä

Marraskuun loppu on harmaa ja musta. Sumuinen ja sateinen. Kylmä ja kalsea. Vielä kuukausi mennään aina vaan pimeämpään suuntaan. Sitten tulee joulu ja lähdetään kulkemaan valoisampia aikoja kohti. Siksipä tämä toukokuinen kuva tuntuu ihmeeltä. Voiko näin kirkasta ollakaan? Sininen järvi välkehtii auringonsäteiden muovaamia timantteja. Heleän vihreä ruoho peittää pientareet. Puiden oksilla hiirenkorvat kasvavat lehdiksi. Aurinko lämmittää suloisesti. Linnut laulavat lempeästi. Kaunis kevätmuisto. Minä ja sinä. Hiekkarannalla.

Marraskuun loppu tarjoilee pimeyttä ja harmautta. Kylmyyttä ja kalseutta. Jäätikköä ja liukkautta. Miten mukava onkaan palata hetkeksi tähän auringonpaisteiseen kesämuistoon! Päivään, jolloin hän suostui lähtemään hoitajan kanssa kauppareissulle. Pieni kävelymatka taitettiin yhdessä. Kaupasta tarttui mukaan ostoslistalla olevien ruokien lisäksi muutakin. "Tuota lohta minun tekee mieli. Ja noita leivoksia. Ja tuon kukkakimpun minä haluan." Tutut kaupan myyjät ihan halasivat kun oli niin kiva nähdä pitkästä aikaa. Kotiin asteltiin hymyssä suin. Pieni tuokio antoi niin paljon; liikuntaa, mielen piristystä, leppoisaa jutustelua ja ihania kohtaamisia.

Helppo loma Aurinkorannikolla - vinkki seniorille osa 1

 //Tämä postaus sisältää affiliate-linkin, mitkä on merkitty (*)-merkillä.//

Suomessa on harmaata ja pimeää. Vasta sitten kun lumivaippa kietoo meidät sisäänsä, lisääntyy valo. Mutta niin lisääntyvät myös jäätikkö, liukkaus ja kaatumisvaara. Sekä murtumien riski.

Tässä pimeyden valtakunnassa me tarvomme vielä useamman kuukauden. Toki huomaamme tammikuun loppupuolella, että hei - päivä on pidentynyt! Mutta silloinkin vain kukonaskeleen verran.

Miltä kuulostaisi elämä Espanjan auringon alla? Jos ei ihan pysyvästi, niin pari viikkoa, kuukausi tai koko talvikausi? Itselläni on kokemusta Aurinkorannikosta, eniten Fuengirolasta. Siellä pärjää joten kuten Suomen kielelläkin, mutta englannilla paremmin. Voit myös opetella vähän espanjaa, koska sillä taidolla hurmaat paikalliset.

Keräsin sinulle vinkkejä ja linkkejä, mitkä auttavat sinua suunnittelemaan matkaa. Istu mukavasti sohvalle, ota läppäri syliin ja hyppää mukaan. Ensin matka on vain unelma. Mutta kuka tietää jos se muuttuukin todeksi!

Ensin pakataan! Mukaan kannattaa varata talviaikaan Suomen loppukevään vaatetus. Sää siellä voi olla hyvinkin lämmin, jolloin shortsit ja t-paita ovat paras asu. Joskus tuulee kylmästi ja jokunen sadekuuro voi ropsauttaa vettä niskaan. Yöt viilenevät takuuvarmasti. Kylmien iltojen lämmöksi vaikkapa nahkatakki pitkien housujen kera on sopiva vaatetus. Kunnon jalkineet, esimerkiksi lenkkikengät ovat ihan välttämättömät. Ja aurinkolasit silmien suojaksi.

Seuraavaksi siirrytään kotoa lentokentälle. Oletetaan että lento lähtee Helsinki-Vantaalta niin kuin  se yleensä lähtee. Vaihtoehtoja löytyy. Läheltä voi hurauttaa taksilla. Jos ajelee omalla autolla niin lentokentältä löytyy useita eri hintaisia parkkimahdollisuuksia. Helpoiten löydät ne kirjoittamalla Googleen vaikkapa lentokenttäparkki. Vaihtoehtoina ovat myös bussit, joista esimerkiksi Onnibussin ja Koiviston auton jotkut vuorot ajavat kentälle asti. Junassa on hauska matkustaa! Ja Helsingin keskustasta lentokentälle taittuu matka vaikkapa lentokenttäjunalla tai paikallisbussilla numero 615.

Finnair ja Norvegian lentävät suoria lentoja Helsingistä Malagaan. Itse olen käyttänyt eniten Norwegiania hyvien lentoaikataulujen vuoksi. Ebookersin kautta pääset katselemaan molempien lentoyhtiöiden lentoja.

Aurinkorannikolla on runsaasti vuokra-asuntoja. Talviaikaan hinnat ovat huokeammat kuin kesäsesonkina. Voit varata asunnon vaikkapa (*) Interhomen tai hyväksi kokemani suomalaisen asunnonvälittäjän, Rantakylä Groupin kautta. Lukuisia muitakin niin suomalaisia kuin espanjalaisia välittäjiä alueelta löytyy. Myös yksityishenkilöt vuokraavat asuntojaan. Suurin osa on luotettavia, mutta huijareitakin valitettavasti löytyy. Kannattaa siis olla tarkkaavainen. Aurinkorannikolla on myös runsaasti hotelleja, jotka löytyvät ehkä parhaiten Ebookersin kautta. 

Nyt päästiin jo lentokentälle asti. Matka jatkuu sieltä kun julkaisen jatko-osan tähän postaukseen perjantaina 29.11.2019. Siinä kerron miten kannattaa siirtyä Malagan lentokentältä lomakohteeseen ja mitä kaikkea siellä voi touhuta. Kerro ihmeessä vaikka kommenttilaatikkoon mitä muuta haluat kuulla Aurinkorannikosta. Autan mielelläni!

Kuvassa Fuengirolan hiekkarantaa 
marraskuussa 2015.

Vanhustyön kehittämistä kirjoittamalla

Nostin kädet pystyyn. Ymmärsin, että en voinut vaikuttaa valtakunnallisella tai kunnallisella tasolla vaikka kuinka yritin. Niissä byrokratian rattaat ovat aivan liian suuret. Rahan liike kulkee väärään suuntaan. Päätöksissä ei kuulu sydämen ääni.

Yksityisellä puolella (tarkoitan nyt pieniä, paikallisia yrityksiä) luovitaan ketterämmin ja inhimillisemmin. Ja koska kirjoittaminen on minun väyläni vaikuttaa, kehitän vanhustyötä tämän blogini kautta. Haluan tuoda esille vanhustyöhön liittyviä hyviä asioita. Lempeyttä. Kiireettömyyttä. Arvostusta. Tasavertaisuutta. Yksilöllisyyttä. Hetkessä elämistä. Läsnäoloa.Ajan hermolla pysymistä.

Olen saanut yhteistyökumppaneikseni joitakin sote-alan yrityksiä. Olen kirjoittanut niistä blogijuttuja, joista kaksi viimeisintä tässä ja tässä Itselleni tämä on ollut paitsi opettavaista ja silmiä avaavaa, myös suuri ilo. Niin mahtavaa, että tässä maassa on näin upeita toimijoita. Voi kun kaikki olisivatkin tämmöisiä.

Minulla on myös kunnia kirjoittaa joidenkin sote-alan yritysten Facebook-päivityksiä.  Näissä päivityksissä maistuu elämänriemu. Koska niin aitoja ovat kohtaamiset. Alla olevat tekstit ja kuvat on kopioitu Carisman Terveyden ja Hoivan sivuilta.

Vanhustyön kehittämistä Facebook-päivitysten kautta positiiviseen sävyyn:

Hoitajan työ pitää sisällään paljon tähtihetkiä. Tämä oli yksi niistä. 95-vuotias asiakkaamme muistelee usein aikoja jolloin hän soitti pianoa. Opetteli, oppi ja tuli loistavaksi pianistiksi. Piano seisoo edelleen olohuoneessa ja usein olen ehdottanut, että hän soittaisi minulle jotakin. Ei ole suostunut. Kunnes eilen hän kaivoi esille nuotit. Eikä mitkä tahansa nuotit. Hän oli saanut ne veljeltään 21-vuotislahjaksi vuonna 1945. Ne olivat upeasti ajan patinoimat. Kauniisti kellastuneet. Hän asetteli nuotit paikalleen ja antoi sormiensa kulkea. Miten ihanasti hän soittikaan! Oi, siinä konsertissa olisin mielelläni istunut kauemminkin.

Hoitajan omistama Tyyne-koira on silloin tällöin tehnyt terapiakäyntejä asiakkaittemme luokse. Rouvat ovat ihan haltioissaan. Rapsuttavat ja lepertelevät. Ja taipuvat notkeisiin asentoihin kun 
yht´äkkiä ovat kivut, kolotukset ja synkeä mieli poissa. Eläimillä on niin ihmeellinen vaikutus ihmisin! Ja yhtä lailla nauttii Tyyne kun saa jakamatonta huomioita ja suurta hellyyttä osakseen.

86-vuotias asiakasrouva oli ennen innokas liikkuja. Joka päivä hän heitti aamulenkkinsä ja loppupäiväkin kului asioita hoidelleen. Sittemmin muistisairaus on teljennyt hänet neljän seinän sisälle. Hoitajat kyllä tarjoutuvat ulkoiluseuraksi edes pienelle happihyppelylle. Talviaikaan hän sanoi että lähdetään sitten kun on kesä. Ja kun tuli kesä, hän vetosi milloin tuuliseen milloin pilviseen säähän ettei tarvitsisi lähteä. Muutaman kerran hän on kuitenkin hoitajan kanssa käsikynkkää astellut pihakeinuun ja nauttinut. Joka kerta ulkoilmassa hän huokailee ihastuksesta. Miten ihanaa, että tultiin tänne istumaan. Kuinka hyvää raitis ilma tekeekään. Hoitajaa hän ilahduttaa hauskoilla tarinoillaan ja usein pienellä laulunpätkälläkin. Hyväntuulisesta ulkoiluhetkestä riemuitsevat molemmat.

Kuvissa vanhustyön kehittämistä ulkoilun, liikunnan, eläimen ja musiikin avuin.

Mutta mikä on some-Alva?

Minusta tuntuu hienolta olla some-Alva. Ensinnäkin siksi että sain taas yhden hyvän syyn hyödyntää vanhustyön kehittämiseen keskittyvää blogiani. Mutta myös siksi että voin auttaa muita ihmisiä ja päivittää omaa muistitietouttani koulutusten avulla.

Mutta mikä on some-Alva?

Suomen muistiasiantuntijat ry käynnisti vuonna 1998 Alva- eli aluevastaavatoiminnan. Alva-toiminta on muistisairaiden ihmisten hoitotyöstä kiinnostuneille alan ammattilaisille tarkoitettu vapaaehtoinen verkosto, mikä toimii sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Jokainen verkoston jäsen eli Alva toimii yhdistyksen edustajana ja järjestää toimintaa omalla alueellaan. Alva on siis paikallinen yhteyshenkilö johon jokainen tietoa tarvitseva voi olla yhteydessä muistisairauksiin liittyen. 

Ja koska some on yksi tämän päivän vaikuttamisen väylistä, on uutena Alva-ryhmänä nyt myös somettajat. Tämä toiminta on vasta aluillaan ja se tulee kehittymään koko ajan. 

Suomen muistiasiantuntijat ry mainostaa itseään näin: Vaikutamme asenteisiin ja vahvistamme osaamista.  Tarjoamme pienillä teoilla täyttä elämää. Olemme ennakkoluuloton edelläkävijä ja rohkea vaikuttaja. Tavoitteenamme on edistää muistisiraiden ihmisten ja heidän läheistensä elämänlaatua jatkuvasti kehittäen, yhdessä tehden, itsensä haasten, ilolla ja tunteella.  Näihin me uskomme: eettisyys, vapaaehtoisuus, idealismi, asiantuntijuus, yhteistyö ja riippumattomuus.

Suomen muistiasiantuntijat ry:n toiminta kuvina Suomen muistiasiantuntijat ry on moniammatillinen vapaaehtois- ja asiantuntijajärjestö, joka toimii muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä hyvinvoinn... youtu.be

Alva-toiminnan lisäksi Suomen Muistiasiantuntijat vaikuttaa, kehittää ja tukee muistiasioissa. Se myös kouluttaa niin yleisiä koulutuksia kuin tilauskoulutuksia sekä julkaisee Memo-lehteä. Internetsivuilta löytyy laaja valikoima erilaisia muistitestejä usealla kielellä, myös linkit elämänlaatutestamentiin ja hoitotahtoon sekä moniin tutkimuksiin ovat siellä.

Kannattaa tutustua lähemmin: http://www.muistiasiantuntijat.fi ja

https://www.facebook.com/muistiasiantuntijat/

Blogi starttasi toiselle vuodelle

Perjantaina, 15.11.2019, tämä rakas blogini täytti yhden vuoden. Vuosi on vierähtänyt uskomattoman nopeasti. Kirjoittaminen on ollut ihanampaa kuin osasin kuvitellakaan. Olen myös edennyt määrätietoisesti, mistä olen ylpeä.

Sisältönä oli ensin vain se vuoden 2017 toukokuussa kirjoittamani aloituskirjoitus, mikä vasta tuolloin näki päivänvalon. Aluksi kirjoittelin valmennuksellisia kirjoituksia ja julkaisin jo aikaisemmin jossakin muualla julkaistuja tekstejäni. Talvella tulivat mukaan kommentit ja referaatit. Keväällä oli ensimmäisten yhteistyökumppaneiden vuoro. Kun näitä esittelyjä kirjoitin, nautin enemmän kuin mistään muusta. Minusta tuntui niin toimittajalta! Tässä vaiheessa tein kiitollisen katsauksenikin.

Tähän mennessä olen ollut yhteydessä useisiin yrityksiin ja yhdistyksiin. Olen päässyt hyvän yhteistyön alkuun monien kanssa. Jotkut jutut olen tehnyt nettisivujen perusteella, toisten kanssa olemme jutelleet puhelimessa ja muutamassa olen käynyt ihan paikan päällä. Kaikki tavat ovat olleet toimivia.  Haluan, että jutusta tuikkii juuri sen yrityksen henki. Toivon, että yritys saa paljon positiivista näkyvyyttä blogini kautta. Olen ihmeissäni, miten ihania yrityksiä tässä maassa onkaan. Miten mahtavia ihmisiä. Kuinka upeita ajatuksia.

Tästä eteenpäin jatkan samaa rataa. Vielä vuoden 2019 loppuun saakka on pilottitarjous voimassa, mutta ensi vuoden alusta kumppanuushinta nousee. Etsin itse aktiivisesti mielenkiintoisia kumppanikandidaatteja (mutta myös minuun päin voi olla yhteydessä). Pointti on, että meillä täytyy olla tekemisissämme ja ajatuksissamme samantyylinen swingi.

Nyt loppuvuonna olen panostanut vähän hakukoneoptimoinnin maailmaan ja ensi vuoden alusta alkaen blogi etenee vieläkin kaupallisempaan suuntaan mainosten ynnä muun myötä. Tämä onkin sitten uusi vaihe ja sitä odotan jo innokkaana.

Miksi sitten kirjoitan tätä blogia?

Ensinnäkin siksi, että kirjoittaminen on minun juttuni. Nautin siitä niin paljon!

Mutta myös siksi että tämä blogi on minun tapani kehittää vanhustyötä. Sosiaali-ja terveysalan koulutukseni on lähihoitaja, validaatiohoitaja sekä vanhustyön erikoisammattitutkinto. Kaksi jälkimmäistä tutkintoa ovat ihan uunituoreita. Sen vuoksi olen ollut viimeiset kaksi ja puoli vuotta silmät ja korvat avoinna kaikelle mikä yhtään liittyy vanhuksiin. Olen myös saanut tuoretta ja tarpeellista tietoa monilta alan huipuilta, muiden muassa Raimo Sulkavalta Minusta olisi siis vaikka mihin! Mutta kun asiantuntijuus tällä alalla vaatii vähintään sote-alan AMK-tutkintoa, ei minulla ole niihin hommiin minkäänlaista asiaa. Siksi teen asiat omalla tavallani ja väyläni vaikuttaa on tämä.

Teen blogini kautta myös valmennusta. Kirjoitan tänne valmennuksellisia juttuja käyttäen työkalunani kognitiiviseen käyttäytymisteoriaan perustuvaa life coachingia.

Ja kun kirjahaaveeni nytkähtää eteen päin, otan tietysti senkin osaksi blogiani.

Nämä kaikki ovat minulle omalla tavallaan erittäin tärkeitä asioita. Siksi haluan tuoda niitä esille.

Näiden aatosten saattelemana starttasi toinen vuosi käyntiin. Ihanaa! Suuri kiitos kaikille lukijoille. Toivottavasti teidän määränne moninkertaistuu jo lähikuukausina.

Miten kaunis kimppu. Jokainen kasvi hehkuu ylpeänä omaa erityislaatuisuuttaan. Punaiseksi auenneet terälehdet. Napakat pallukat. Utuiset heinät. Elinvoimaiset lehdet. Hento valkoinen lilja. Ne eivät kilpaile keskenään. Ne tietävät olevansa upeita. Yksin. Ja yhdessä. Marraskuista harmautta vasten ne loistavat iloa ja valoa.

Aasinsillan kautta jouluisia ajatuksia

On niin maagista kun sattumalta törmää ihan samoihin ajatuksiin, mitä itse on pyöritellyt ja miettinyt omassa mielessään. Joskus niitä näkee kirjoitettuna, toisinaan kuulee puhuttuna ja silloin tällöin joku ystävä tai tuttava sanoo juuri sen, mitä itse on ajatellut.

Upeaa! Silloin tulee voimaannuttava yhteenkuuluvuuden tunne. Jee, ajattelin juuri samaa!

Satuin bongaamaan Iina Hyttisen blogin mainoksessa Facebookissa seuraavaa: 
"Olen muuttunut ihmisestä, joka haluaa joka aterialla eri ruokaa ja jotain uutta, ihmiseksi, joka hykertelee onnesta, kun saa syödä samaa ruokaa neljällä aterialla. On vaan niin parasta, kun on valmiiksi ruokaa jääkaapissa. Ja esim. pastakastikkeen makuhan vain paranee vanhetessaan, kun ne maut saa oikein muhia siellä."

Itselleni on käynyt ihan samoin. Ennen oli pidettävä ainakin yksi välipäivä ennen kuin voi syödä samaa ruokaa uudelleen. Nykyään ei tarvitse. Helposti voi vedellä päivälliseksi vaikka broileripilahvia ja viedä sitä parinakin seuraavana päivänä töihin evääksi tai vaihtoehtoisesti kauhoa sitä seuraavinakin päivinä päivälliseksi kotona. Maku tosiaankin vaan paranee. Salaateilla ja muilla lisukkeilla sitä voi tuunata, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Pikainen lämmitys - ja omatekoinen ruoka on valmista syötäväksi. Ihanan helppoa.

Iina myös kertoo että ovat kuunnelleet jouluradioita jo yli viikon ja että kaikkein eniten joulussa hän rakastaa valmistautumista siihen. 

Sama juttu täällä! Työautosta löytyi vahingossa jouluradion kanava heti marraskuun alussa ja se on minua sittemmin viihdyttänyt.  Muun maalaiset viisut tuovat leppoisaa tunnelmaa ja suomalaiset lempijoululaulut  kostuttavat jo silmäkulmaa. Ja mukana on niin ihana laulaa. Nautin siitäkin, kun jouluradiossa ei ole mainoksia eikä puhettakaan.

Juuri nyt mietin, miten tämän kaamosajan yli on muina vuosina selvinnyt. Pimeys laskeutuu jo iltapäivällä, kengät kastuvat loskassa ja jokainen tienpätkä on silkkaa jäätä. Ehkä se lääke on juuri joulunodotus, joulu ja vuodenvaihde valoineen ja läheisine ihmisineen. Joulujuttuja tehdessä salaperäinen tunne valtaa mielen. On kiva kuiskutella ja hupsutella. Nauttia ja napostella. Poltella kynttilöitä. Valmistaa joitakin herkkuja. Askarrella muutamia kortteja. Pyöräyttää pari pakettia. Nostaa esille jokunen koriste. Kaupalliselle hurlumheille olen sanonut jo vuosia sitten kiitos, mutta ei kiitos. Ja niin sanon tänäkin vuonna. Minun jouluni kun ei ole ostettavissa.

"On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta"