Porraskävelyä jokaiseen päivään

Maanantaiaamuna 21.10.2019 julkaistiin uudet liikuntasuositukset. Ja johan media kohahti! Lehdet kirjoittivat ja uutiset julistivat liikuntasanomaa.

Hyvä niin, koska nyt ajatellaan maalaisjärjellä. Mutta vasta nyt tähän uskotaan, kun asia on ihan Yhdysvalloissa asti tutkittu.

Siispä, edelleen suositellaan viikoittain reipasta liikuntaa kahden ja puolen tunnin verran tai rasittavaa liikuntaa reilun tunnin ajan sekä lihaskuntoharjoittelua kaksi kertaa viikossa.

Mutta nyt todetaan että jokaisella liikkumisminuutilla on merkityksensä. No totta kai on! Kun valitset hissin sijasta rappukävelyn tai kuljet välimatkat kävellen, saat huomaamatta liikuntaa pitkin päivää. Arjen pieniä suuria valintoja siis.

Kevyelläkin liikunnalla on todettu olevan terveyshyötyjä. Sen sijaan, että ajat työpaikalta autolla kotiovelle ja sieltä sitten kuntosalin ovelle ja käyt salivermeissä treenaamassa, voit miettiä vaihtoehdoksi vaikka työmatkakävelyä tai metsälenkkiä. Vaikutukset voivat olla samanmoiset.

Istumista on syytä tauottaa. Jos on istumatyöläinen niin useamman kerran tunnissa kannattaa sännätä printterille, taukotilaan tai vaikka työkaverin työpisteelle keskustelemaan, jotta kroppa saa liikettä.

Itsestään selvältä tuntuu sekin että riittävä uni lisää liikunnan hyötyjä. Niin, että runsaasti liikkuva nukkuu paremmin kuin myös niin, että uni palauttaa liikunnan rasituksista.

Ja järkeen käyvää on tämäkin;  lihaskuntoa voi harjoittaa muuallakin kuin kuntosalilla. Vaikkapa jooga tai maastohiihto sopivat siihen vallan mainiosti.

Fiksuja teesejä siis. Tällä lailla olen itse elänyt ja ajatellut tähänkin saakka. Minun mielestäni elämän kaikilla osa-alueilla vähemmän on enemmän.

Vähemmän numeroa tekemisistä, vähemmän materiaa, vähemmän neuvoja, vähemmän sääntöjä, vähemmän turhia kiemuroita.

Enemmän maalaisjärkeä, enemmän joustavuutta, enemmän vaihtoehtoja, enemmän yksinkertaisuutta, enemmän hidastamista.

TOP 5 - yritysesittelyni

Nyt on pienen välikatsauksen aika.

Reilun puolen vuoden aikana olen esitellyt blogissani 13 yritystä. Ja parhaillaan muutaman kanssa on juttu suunnitteilla. Olen tästä niin, niin, niin onnellinen!

Osa blogiyhteistyökumppaneistani on jakanut juttua omissa sosiaalisen median kanavissaan, Facebookissa, Instagramissa ja nettisivuillaan. Minä olen jakanut niitä kaikkia. Lisäksi ne kaikki näkyvät myös Bloggerissa

Enimmillään juttuja on luettu useita satoja kertoja ja vähimmillään sinne on klikattu muutamia kymmeniä kertoja. Huomaan, että ahkera jakaminen on kannattanut. Toivon, että yritykset ovat saaneet kauttani positiivista näkyvyyttä ja minun blogini tunnettuutta.

Alla TOP 5-lista eli eniten luetut blogikirjoitukseni:

1. Tupahoiva - muistisairaiden iloinen koti
2. Rennon rustiikkinen Perttulan tila lumoaa
3. Kaksi kiireetöntä keidasta
4. Cocodens mullisti ajatukseni hammashoidosta
5. Sairaala omassa kodissa - totta vai tarua

Vielä kerran kiitos ja kumarrus kaikille, jotka olette olleet jo mukana. Uusia yhteistyökumppaneita mahtuu mukaan. Tärkeimpänä valintakriteerinäni on se, että voin kirjoittaa blogijuttuni rinta rottingilla kehuen ja ylistäen eli toimintaperiaatteittemme tulee olla samansuuntaisia. Olethan yhteydessä niin suunnitellaan yhdessä sopiva etenemistapa.

Tämä hyvän mielen kuva koristi Tupahoivan 

blogijuttua ja on kopioitu heidän arkistoistaan. 

Se ansaitsee tulla julkaistuksi uudelleen. 

Juhlistakoon se siis myös TOP 5-listan ykkössijaa. Kippis!

Menin metsään

Oli ollut koko syksyn ajan tarve päästä metsään. Umpimetsään siis. Sammalmättäille tarpomaan. Sieniä tähyämään.

Eilen toive toteutui. Koko päivän oli sataa tihuuttanut ja satoi silloinkin. Ja kun metsään meni, sen puut levittivät oksansa ja suojasivat enimmältä sateelta. Sade ei haitannut yhtään. Tuntui vaan niin hapekkaalta ja raikkaalta hengittää.

Sammal oli juuri niin pehmeää ja suloisen vihreää kuin muistelinkin. Siihen kun astuu, se joustaa jalkojen alla ja upottaa vähän. Siellä täällä näkyi jäkälääkin - ja naavaa. Kuinka upeaa, että meillä on näin puhdasta luontoa vielä jäljellä.

Ajatusmylly hiljenee  kummasti kun metsän siimeksessä astelee. Mielikuvitus saa siivet. Voi miten suloisia koloja siellä onkaan. Metsän asukkaiden koteja. Joihinkin oli pakko kurkistaa sisään. Kuin satumaailmaan olisi astunut. Hiiriperhe ruokapöydän ääressä. Mäyräpariskunta sohvalla loikoilemassa. Kopkop, saako tulla kylään?

Kohokohta olivat tietysti suppilovahverolöydöt. Pitkään aikaan ei näkynyt ainuttakaan vahveroa. Mutta kun jossakin näkyi rykelmä, saman tien oli vieressä toinen ja kolmas ja neljäs... Äkkiä oli ämpäri puolillaan. Ja se tuoksu! Yhdistelmä sienen kirpeyttä, metsän kosteutta, tuulen raikkautta.

Umpimetsässä tulee käytyä ihan liian harvoin. Varsinkin niin, että on aikaa. Että ei ole kiire minnekään. Onneksi kuitenkin joskus. Aika siellä hurahtaa huomaamatta. Mieli rentoutuu. Keho saa tasapainoradan. Kotiin palatessa on kuin uudestisyntynyt.

Metsä on terapiaa! Metsässä on ihanaa!

Musiikin maaginen voima

Juttelin erään vanhusasiakkaan kanssa musiikista. Kerroimme toisillemme minkälainen musiikki on lempimusiikkiamme.

Itse kuuntelen nykyisin eniten lempeää, vähän jatsahtavaa tai popahtavaa taustamusiikkia. Siitä tulee aina hyvä fiilis. Se tunne yhdistää minut vapaapäiviin, leppoisaan ruoanlaittoon ja rentoon menoon. Joskus olen siivonnut kun klassinen musiikki on pauhannut taustalla. Yhteen aikaan lumouduin suomalaisten nuorten poppareiden upeasta sanomasta.

Minulle yksi ylitse muiden on kuitenkin kasarimusiikki. Nuoruuteni rytmi. Kun autoradio antaa parastaan, käännän volyymin kaakkoon. Väkisinkin jalat lähtevät rytmiin mukaan. Koko vartaloa on liikutettava niin kuin aikanaan diskoissakin tuli tehtyä. Se musiikki vie minut nuoruusmuistoihin. Jotkut hetket piirtyvät millintarkasti mieleeni. Ne tuovat mukanaan hajuveden makean tuoksun ja säkenöivät tunnelmat. Kun kaikki oli mahdollista. Kun elettiin elämän kevättä.

Kuinka ihanaa onkaan laulella ryhmässä vaikkapa kotiseutulauluja, kansanlauluja ja ikivihreitä kappaleita menneiltä vuosilta. Niistä tulee jotenkin nostalginen olo. Ne eivät ole niin suuri osa omaa elämääni, vaan ne vievät vieläkin kauemmas. Kaihoisaan Suomi-filmi aikaan. Mä oksalla ylimmällä. Männikkömetsät ja rantojen raidat. Tähtinen taivas ja kuutamoyö. Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan. Oi, ne ovat niin turvallisen ihania sanoiltaan ja sulosoinnuiltaan.

Asiakkaani lempimusiikkia on klassinen musiikki. Sitä hän kuunteli aikanaan miehensä kanssa. Nykyään hän ei osaa käyttää äänentoistolaitteitaan, mutta poika laittaa usein soimaan hänen toivelevynsä. Kotoa löytyy levysoitin, mistä kaunis musiikki tavoittaa rouvan. Hän pääsee leijumaan muistoihinsa. Ehkä siihen aikaan kun hän miehensä kanssa eli yhteisiä vuosiaan.

Kun muistisairaus on edennyt ja puhekyky jo hävinnyt, saattaa tapahtua ihmeitä. Tuttu melodia saa kehon liikkumaan ja laulun sanat purkautuvat ulos sana sanalta ihan oikein. Kasvoilla on silloin onnellinen ilme. Voi vaan kuvitella, minkälaiselle matkalle musiikki on muistisairaan vienyt. Ehkä lapsuuden huolettomiin kesiin. Nuoruuden vallattomiin hetkiin. Aikuisuuden aallokoihin. Vanhuuden täyttymykseen.

Musiikilla on maaginen voima.

Ajatustenvaihtoa letkeämmässä ilmapiirissä

Taaspa osui silmiini mielenkiintoinen Hesarin kirjoitus syyskuulta 2019. Siinä kerrotaan kuinka suomalainen Noora Buser tutki väitöskirjassaan tiedon merkitystä innovaatioihin. Hänen mukaansa yritykset eivät  ymmärrä, että parhaat ideat tulevat kun ihmiset keskustelevat vapaamuotoisesti ja tekevät oivalluksia.

Yritysten pitäisikin antaa työntekijöilleen aikaa vaihtaa keskenään ajatuksia vaikkapa kahviautomaatin luona, viihtyisässä sohvaryhmässä istuskellen tai läheisen puiston penkillä keskustellen, koska silloin ollaan luovempia kuin kokoushuoneen pönötyksessä.

Juuri niin!

Itse olin kerran juttelemassa ja ideoimassa  työkaverini kanssa meistä toisen työhuoneen oviaukossa ja kun hyvin synkkasi niin naurettiin raikuvat naurut päälle. Pomo sattui kulkemaan ohi ja sanoi, että älkää nyt kuitenkaan itseänne töissä nauruun tappako. Hymymme ei siitä hyytynyt ja samantyylisiä aivoriihiä jatkettiin letkautuksesta huolimatta. Koska toden totta epävirallisimmissa yhteyksissä ne oivallukset saivat aina siivet selkäänsä ja lähtivät upeaan nousukiitoon.

Hurraa!

Noora Buser nostaa jäykkien suuryritysten vastakohtana amerikkalaisen suoratoistopalveluyhtiön Netflixin. Siellä kun kannustetaan kapinallisuuteen. Yksi yhtiön arvoista on: riko sääntöjä. Sen työkulttuurin arvot ovat julkisia ja se kannustaa työntekijöitään tekemään itsenäisiä päätöksiä, jakamaan tietoa vapaasti ja olemaan keskusteluissa mahdollisimman suorasukaisia. Se siis tavallaan tukee erimielisyyttä ja ymmärtää että jos ihmisellä on kovia tavoitteita, on myös vahvoja mielipiteitä.

Noora Buser tähdentää myös, että hyvä dynamiikka syntyy kun ihmisillä on hieman erilaiset taustat ja ehkä pientä kitkaakin. Kun tekemisiä välillä kyseenalaistetaan, silloin voi syntyä parempia ratkaisujakin.

Oikein raikkaita oivalluksia tässä väitöskirjassa minun mielestäni.

Muistisairauksista Raimo Sulkavan tapaan

Vanhustyön erikoisammattitutkinnon toiseksi viimeisenä lähiopetuspäivänä pääsimme kuuntelemaan Raimo Sulkavan luentoa. Hän on ollut tuttu nimi niin kauan kuin olen alalla ollut, mutta livenä häntä en ollut aikaisemmin nähnyt.

Hän on huippu!

Pää on täynnä tietoa ja esitystapa kiinnostava. Vaikka onkin professori sekä geriatrian ja neurologian erikoislääkäri, hän lähestyy muistisairauksia ihmislähtöisesti. Jopa maalaisjärkisesti. Neljä oppituntia hurahti liiankin joutuisasti.

Hän kertoi meille aivoalueiden vaurioista ja eri muistisairauksista. Tähdensi, miten tärkeää varhainen diagnoosi onkaan. Silloin kun voidaan hoitaa parannettavat tilat, hidastaa tilan etenemistä ja tukea sairastuneen itsemääräämisoikeutta. Hän muistutti, että joskus muistisairauden kaltaiset oireet voivatkin johtua vaikka B12-vitamiinin puutoksesta, hyvänlaatuisesta kasvaimesta tai subduraalihematoomasta, mitkä kaikki ovat helposti hoidettavissa ja niistä ihminen paranee.

Jos kyseessä sitten on muistisairaus, on sekin diagnosoitava oikein, jotta sitä voidaan hoitaa oikein. Alzheimerin tauti kun on eri sairaus kuin aivoverenkiertoperäiset muistisairaudet, vaskulaarinen muistisairaus, Parkinsonin tautiin liittyvä muistisairaus, Lewyn kappale tauti tai frontotemporaaligeneraatiot.

Raimo Sulkava muistutti miten tärkeää liikunta on muistisairaillekin lisäten onnellisuutta ja vähentäen masennusta sekä jopa hidastaen oireiden etenemistä. Hän sivusi myös ravitsemusta sekä kertasi miten tärkeää on nimetä ja diagnosoida myös käytösoireita laukaisevat tekijät. Näitä kun voivat olla:

• epämukavavuus, huono olo, palelu
• kipu
• infektiot
• matala verenpaine
• väärä lääkitys
• hallusinaatiot
• epäarvostava kohtelu, kiire, väärinymmärrykset

Niinpä ensin onkin hoidettava perussairaudet ja poistettava laukaisevat tekijät sekä käytettävä lääkkeetöntä hoitoa. Vasta sitten siirrytään AD-lääkkeisiin, minkä jälkeen tarvittaesassa bentsodiatsepiineihin  ja viimeiseksi antipsykootteihin. Hän esitteli näitä lääkeryhmiä ja lääkkeitä tarkemminkin ja tähdensi lähes jokaisessa kohdassa mahdollisimman pienten annosten tärkeyttä.

Myös unettomuuden syyt on selvitettävä, jotta sitäkin voidaan hoitaa oikealla tavalla ja kenties myös lääkkeettömästi. Näitä kun voivat olla:

• levottomat jalat, lihaskrampit, kivut
• aktivoivat lääkkeet, kahvi illalla
• uniapnea
• matala verenpaine, verenpainetta laskevat lääkkeet
• tiheät WC-käynnit
• depressio, stressi

Raimo Sulkava muistutti vielä Alzheimerin taudin riskitekijöistä, mitkä ovat korkea verenpaine tai s-kolesteroli 10-15 vuotta ennen taudin puhkeamista, diabetes ja runsas alkoholin käyttö keski-iässä.

Hän oli toiveikas jopa Alzheimerin taudin pysäyttävän ja estävän hoidon löytymiseen lähitulevaisuudessa. Näin tautitapausten määrä kääntyisi laskuun, muistisairaudet olisivat lievempiä ja sairastuneet voisivat jatkaa entisentyyppistä elämää. Tätä jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Käytin Raimo Sulkavan 7.10.2019 pitämää luentoa lähteenä tässä tekstissä. Olen kiitollinen, että sain olla mukana kuulemassa. Se antoi niin paljon! Suosittelen tutustumaan aiheeseen tarkemminkin https://www.amiaakatemia.fi/

Vanhuutta on monenmoista

Helsingin Sanomien Lauantaiessee on maaliskuussa 2019 nimetty seuraavalla otsikolla: "Suomi on maa, joka kertoo itselleen väärää tarinaa vanhuudesta". Siinä Jussi Lehmusvesi vertaa median luomaa vanhuskuvaa Helsingin taidemuseo Hamin Vanhuus-näyttelyn vanhuskuvaan.

Ne ovat hyvin erilaiset.

Kun media hypettää kolmatta elämää; eläkkeellä on vihdoinkin aikaa uusille harrastuksille ja kauan kaivatuille kaukomatkoille sekä itsensä hemmottelulle. Valokuvanäyttely kuvaa haurautta ja raihnautta, suonista kämmenselkää ja ryppyistä poskea.

Nämä ovat kaksi ääripäätä.

Joku on vielä yhdeksänkymppisenäkin hyväkuntoinen. Joogailee joka aamu, ottaa Skype-yhteyksiä tabletillaan toiselle puolelle maapalloa ja kokkailee ystäviensä kanssa herkkuruokia. Toisen on sairaus teljennyt neljän seinän sisälle kuuntelemaan kehon kolotuksia ja laskemaan mielen alamäkiä. Ei näe lukea, ei kuule radiota ja rollaattorinkin kanssa liikkuminen on tuskaista.

Ja sitten ovat kultaisen keskitien kulkijat. Välimaaston vanhukset.

Joka junaan mahtuu siis myös vanhusmatkustajia. Ei ole yhdenlaista vanhuutta. Niin kuin ei ole samanlaista lapsuutta, nuoruutta tai aikuisuuttakaan. Olemme persoonia syntymästä kuolemaan saakka.

Siksi on oltava vaihtoehtoja.

Kotona-asuville erilaisia aktiviteetteja, joihin voi osallistua niin halutessaan. Yhtä arvostettavaa on olla osallistumatta. Palvelukodissa asuvistakin joku haluaa tuolijumpata, toinen lähteä yhteiselle teatteriretkelle ja kolmannelle ihanin paikka on oma sänky. Mieliteot toki vaihtelevat päivittäin ja hetkittäin. Sekin on syytä muistaa. Kuin myös se, että jokaisella meillä on itsemääräämisoikeus. Hamaan loppuun saakka.

Kuva: Jenni Kuparinen

Elämän tähtihetket heräävät eloon

Vuonna 2013 virittelin yhteistyökumppanini kanssa yritystoimintaa. Halusimme tuoda vanhusalalle jotakin uutta. Iloa ja luksusta. Paketoimme palvelupaketteja. Markkinoimme niitä. Kävimme esittelemässäkin vaikka missä. Kaikkien mielestä ideat olivat ihania. Kukaan ei silti niistä suostunut maksamaan. Ja kun me emme halunneet ottaa lainarahoitusta, oli meidän keskityttävä palkkatöihimme ja toimeentulomme turvaamiseen, joten Elämän tähtihetkiä-paketit jäivät unholaan. Olen minä ne toki hämärästi muistanut ja välillä niitä miettinyt. Viime viikolla ne löytyivät ihan vahingossa kun etsin jotakin sähköpostiarkistostani. Hämmästyin, miten hyviä ne olivatkaan. Ja kuinka monelle taholle niitä olimmekaan mainostaneet. Olisiko nyt niiden aika?

Ne ansaitsevat tulla herätetyiksi. Vai mitä mieltä olet näistä paketeista?

• Turinatupa päiväkahvien aikaan
• Hengähdä hetki kotonasi
• Läheisparkki
• Kosketuksen taikaa
• Kuppikakkuja ja kuohuvaa

Osa näistä on suunnattu omaishoitajalle ja hoidettavalle, jotkut yksinäisille vanhuksille. Tavoitteena on torjua yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Sekä auttaa jaksamaan kotona ja elämään siellä mahdollisimman nautinnollista elämää.

Silloin kuusi vuotta sitten teimme nuo paketit. Nyt aion muokata niitä ja monta uuttakin ideaa on jo syntynyt. Tarjoan niitä Jyväskylän keskustan alueella asuville. Asiakkaat ovat tervetulleita Näköalapaikalle (kunhan se on valmis) tai palvelut voidaan viedä myös kotiin.

Kiitollisena otan vastaan vaikka kommentilaatikkoon Elämän tähtihetkiä-ideoitanne huomioiden, että palvelupakettien toteuttaja on lähihoitaja, validaatiohoitaja, LCF Life Coach, shindo- ja yinjoogaohjaaja sekä suorittanut ihan kohta myös vanhustyön erikoisammattitutkinnon.

Näköalapaikka on syntynyt

Syyskuun loppu on ollut blogin puolella hiljaiseloa. Syy siihen on hyvä. Kaiken energian, ajan ja voimavarat vei vaihteeksi muutto. Pakkaamista, siivoamista, roudaamista ja järjestelyä. Mutta nyt se on tehty. Taas kerran! Olohuone odottaa uutta sohvaa ja paria lamppua. Keittiö huutaa mattoa. Mutta niillä ei ole mikään kiire.

Kun ensimmäistä kertaa astuin tähän asuntoon, tuli hyvä fiilis. Täällä on hyvä tunnelma. Kaikki jotka ovat täällä tähän mennessä käyneet, ovat sanoneet samaa. Siitä keksinkin, että haluan jakaa tätä näkymää muillekin. Perustan olohuoneeseen Näköalapaikan. Ehkä suunnittelen sitä tämän syksyn ajan ja sitten ensi vuoden alusta on sen aika.

Silloin siellä alkavat ne 40+ -valmennukset. Yinjoogat tilauksesta. Ehkä Elämän tähtihetketkin heräävät taas eloon. Uusia ideoita viriää koko ajan. Mitä sinä haluaisit kokea näissä maisemissa?