Sote-alan palkat ja työolot paranevat huimasti. Kättä päälle!

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on avautunut. Luulin ensin että vihdoin päästään asiaan kun ensimmäisessä kappaleessa hän toteaa keskeisimmän ratkaisun sote-henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi olevan edelleen palkkauksen ja työolojen parantaminen. Mutta eikö tätä ole hoettu jo 10 vuotta? 20 vuotta? Mitä on tehty? Mitä Tehy on tehnyt? Mitä hallitus? Eduskunta? Kunnat? Hyvinvointialueet? Ei yhtään mitään!

Ja jutun juuri olikin siinä että hän pitää erittäin tärkeänä myös työperäistä maahanmuuttoa ja kehuu vuolain sanoin Krista Kiurua. Juttu on sitä samaa liirumlaarumia mitä on syölletty aikaisemminkin. Vaalien alla sote-alan ja vanhustenhoidon ahdinko on kovasti tapetilla, mutta kummasti paatos sitten taas tyrehtyy. Tympäisee.

Koko jutun voit lukea linkistä.

En ole rasisti, mutta realisti kylläkin. Näin pääkaupunkiseudulla liian monta kertaa kuinka huonosti suomea taitava hoitaja selviytyi kotihoidon käynnistä. Eräs oli asiakkaan luona väärään aikaan. Hän ei tiennyt miksi, eikä sen paremmin osannut selittää kuka oli hänelle määräyksen antanut. Toinen taas ei juuri puhua pukahtanut käynnillään. Ei ehkä osannut. Asiakas kertoi pelkäävänsä tuota hoitajaa. Hän on kuulemma usein kiukkuinen ja potkii suutuspäissään ovia. Näistä molemmista tapauksista yritin kertoa kotihoidon vastuuhoitajalle, mutta kumpikaan ei vastannut sen paremmin puhelimeen kuin soittopyyntööni. Tuli voimaton olo. En kestä että heikommassa asemassa olevaa kohdellaan kaltoin. Kolmas tapaus oli ehkä pöyristyttävin. Erittäin muistisairaan henkilön luona kävi kotihoitaja joka ei osannut sanaakaan suomea. Muistisairaan mies oli yrittänyt kommunikoida englanniksi, mutta ei hän ollut osannut sitäkään. Kommunikointi taisi jäädä viittomakielen tasolle. Miten pelottava tilanne olisi ollut jos muistisairas olisi ollut yksin asuva. En halua edes ajatella sitä.

Eli kannattaa rouvien Rytkönen ja Kiuru muistaa, että maahanmuuttajat tarvitsevat hyvää suomen kielen taitoa sekä hoitoalan koulutusta ja työkokemusta ennen kuin voivat astua hoitotyöhön. Tämäkin tulee maksamaan maltaita. Miten olisi jos kuitenkin ensin nostettaisiin sote-alan palkkoja ja parannettaisiin työoloja?

Katsoin Yle Areenasta oivan elokuvan, "Armotonta menoa - hoivatyön lauluja". Suosittelen katsomaan! Linkki on tässä. Se on todella hyvä ja ajatuksia herättävä. Suuret kansainväliset ketjut jylläävät ja aiheuttavat pelkoa. Etänä hoidetaan muistisairaiden lääkehoitoa. Tämänkin olen päässyt omin silmin toteamaan. Joillakin kotihoidon asiakkailla se toimii, mutta ei kaikilla kuten dokumentistakin huomaa. Entäs sitten robotit? Voivat olla mukavia renkiä mutta eivät ikinä isäntiä. Niinkö paljon vanhuksiamme arvostetaan, että heidät laitetaan taputtelemaan robotteja ja keskustelemaan niiden kanssa. Voi herranjestas!

Tuntuu että kaikkea ollaan valmiita kokeilemaan. Pyöräkin keksitään monta kertaa uudelleen. Kunhan ei vaan tarvitse parantaa palkkoja ja työoloja.

Kun Jaakko Valvanteen silmät avautuivat

Minulla on monia vanhustyön guruja esikuvinani. Yksi heistä on Jaakko Valvanne. Hänen ajatuksistaan olen kertonut lähes päivälleen neljä vuotta sitten. Kannattaa lukaista koska ne ovat ihan huippuja!

Lueskelin Perhehoitoliiton lehteä. Sieltä minua katsoivat tutut kasvot. Jaakko Valvanne pakinoi suhteestaan perhehoitoon. Hän kertoi vuonna 2012 ajattelevansa ikäihmisten perhehoidosta sen olevan marginaalinen, vähemmän tärkeä palvelumuoto. Pari vuotta sitten hänen tuttavansa, perhehoidon asiantuntija Raija Leinonen, oli pyytänyt häntä puhumaan ikäihmisten perhehoidon koulutuspäiville. Ja hän oli päättänyt suostua.

Hän perehtyi aiheeseen perhehoitoliiton materiaalin avulla ja silloin ne hänen silmänsä avautuivat. Kun hän katsoi videoita perhehoidon iäkkäistä asiakkaista, perhehoitajista ja kunnan (nykyään hyvinvointialueen) edustajista hän alkoi omien sanojensa mukaan vähitellen tajuta miten tärkeästä palvelusta on kyse. Hän kertoo perhehoitajien valmennuskansion yllättäneen hänet selkeydellään, osallistuvuudellaan ja asiantuntevuudellaan. Hän oli myös ihmeissään niistä tieteellisistä tutkimuksista joita ikäihmisten perhehoidosta on maassamme tehty.

Hänen omin sanoin: "Lopullinen valaistumiseni tapahtui viime syksynä ikäihmisten perhehoidon koulutuspäivillä kun sain kuulla kokemuksia perhehoidosta eri puolilta Suomea ja pääsin tapaamaan perhehoitajia. Ymmärsin lopultakin, miten hienoa ja merkittävää työtä he tekevät."

Tämän hetkisen perhehoitoon perehtymiseni perusteella olen Jaakko Valvanteen kanssa kaikesta yllä mainitusta samaa mieltä. Kun vanhustenhoito muun sote-alan kanssa rypee kriisissä ja työntekijäpulassa, on tässä aivan mahtava lääke sitä helpottamaan. Aion osaltani tehdä perhehoitoa tunnetummaksi. Tulette siis kuulemaan siitä jatkossakin. Samoin siitä, kuinka pitkälle itse tulen etenemään sillä saralla.

Perhehoitoliiton internetsivuilta löytyy paljon selkeästi esitettyä tietoa siitä kiinnostuneille.

 

Uusia ideoita pukkaa työrintamalla

 Hylsy-postauksen maininkeihin en jäänyt pitkäksi aikaa vellomaan, vaan teinpä taas kerran listan (listat ovat niin ihania, ajatuksia tuottavia, uudistavia, helpottavia, jäsentäviä, kannustavia). Keksin montakin vaihtoehtoa pelkälle hakemusten ja ansioluetteloiden muokkaamiselle ja lähettelylle.

Mietin, missä olen hyvä ja mitä työhön liittyviä asioita olen pohtinut joskus aikaisemmin. Eläkeikää lähestyvien ja eläkkeellä olevien valmentaminen sieltä taas huuteli. Sitä olen harkinnut vuosikaudet, viime keväänä se oli kovastikin pinnalla, mutta... Joku mutta siinä on vieläkin.

Myös sanan perhehoito olen nähnyt joskus vuosia sitten. Ehkä siitä oli juttu jossakin lehdessä. Semmoinen missä kerrottiin ikäihmisten perhekodista ja näin jo itseni semmoista pyörittämässä. Joulukuussa oli Suur-Jyväskylän lehdessä mielipidekirjoitus samaisesta aiheesta. Leikkasin sen talteen koska asia kiinnostaa minua edelleen. Ja viime sunnuntaina sitten palasin aiheeseen ihan todenteolla.

Googlailin perhehoidosta. Siitä ei ole kovin paljon tietoa tarjolla, varsinkaan ikäihmisten osalta. Huomasin kuitenkin että esimerkiksi omalla paikkakunnallani Keski-Suomen hyvinvointialue on vastuussa sen järjestämisestä. Se myös kouluttaa Perhehoitoliiton materiaaleilla perhehoitajia. Sitä työtä voi tehdä monella tavalla. Voi järjestää pitkäaikaista hoivaa ikäihmisille omassa kodissaan. Tällöin koti on heidänkin kotinsa. On myös mahdollista tarjota heille päiväkeskukseen verrattavaa toimintaa omassa kodissaan tai mennä asiakkaan luokse vaikkapa siksi ajaksi kun omaishoitaja pitää lakisääteisen vapaansa. Perhehoitaja toimi tiiviissä yhteistyössä oman hyvinvointialueensa yhteyshenkilön kanssa.

Nuo kaksi viimeksi mainittua toimintatapaa tuntuvat helpommin järjestettäviltä ja kovin mielenkiintoisilta. Minähän olisin hyvä siinä! Miten nauttisinkaan kun saisin touhuta päivät yhden tai useamman ikäihmisen kanssa. Minun ansioistani mahdollinen omaishoitaja saisi hengähtää ja luulenpa että hoidettavat olisivat myös innoissaan. 

Olen nyt katsellut YouTubesta perhehoitoon liittyviä videoita Ne ovat syventäneet tietoani. Katso sinäkin edellä olevan linkin kautta jos aihe kiinnostaa.

Ihan kuin palaset loksahtelisivat nyt paikoilleen. Jos toimisin osan ajasta perhehoitajana ja osan valmentaisin 60+ -ihmisiä. Siinä sivussa ehtisin kirjoitella ajatuksia ja oivalluksia molemmista tähän blogiin sekä instagramiin. Pääsisivät samalla rykäisyllä valloilleen luovuus, ideointi ja auttaminen. Lempilapsiani kaikki.