Perhehoito osa 3: Perhehoitoliiton monisäikeisyys ihastuttaa

Kirjoitan tämän kevään aikana neliosaisen sarjan perhehoidosta. Sivusin aihetta jo helmikuussa kun pohdin uusia ideoita työrintamalla ja siteerasin Jaakko Valvannetta. Nyt asiat ovat edenneet ja haluan avata aihetta enemmänkin. Keskityn ikäihmisten perhehoitoon, koska se on minun juttuni ja ansaitsee saada julkisuutta. Kaiken kukkuraksi se on yksi keino helpottaa vanhustyön ahdinkoa. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa löydät otsikoilla: Mitä ihmettä se on? ja Laadukas ennakkovalmennus ihmetyttää

Oliko tämä tähtiin kirjoitettu?

Näin pohdin, kun viestinnän täydennyskoulutukseni työssäoppimispaikan valinta tuli ajankohtaiseksi. Mielessäni oli vain yksi vaihtoehto: Perhehoitoliitto. Sinne pääsin ja sinne menin. Intuitioni johdatti minut yhtä vahvasti sinne kuin palvelumuotoiluopintojeni työssäoppimisjaksolle Muistiliittoon. En osaa sanoa miksi järjestöt kutsuvat. Ehkä siksi kun kolmannesta sektorista minulla ei juurikaan ole työkokemusta, mutta nyt olen saanut huomata miten mukavia ihmisiä niissä työskenteleekään ja miten tärkeää työtä he tekevät. Tekemisessä on meininkiä ja sydän vahvasti mukana.

Perhehoitoliiton tehtäväkirjo hengästyttää

Omilla internetsivuillaan Perhehoitoliitto kertoo olevansa siksi, että perhehoitajat voivat keskittyä tärkeimpään tehtäväänsä eli sijoitetuista lapsista ja nuorista, vammaisista lapsista ja aikuisista, mielenterveyskuntoutujista ja ikäihmisistä huolehtimiseen. Lisäksi pyrkimyksenä on, että hyvää perhehoitoa on tarjolla kaikille sitä tarvitseville. Tässä suuriin saappaisiin astuvat toimeksiantosuhteisen perhehoidon osalta mukaan hyvinvointialueet. Kun työntekijät siellä ovat ajantasalla ja innokkaita, informoivat he apua tarvitsevia ja heidän läheisiään perhehoitomahdollisuudesta. Lumipallo lähtee pyörimään kun sille annetaan vauhtia.

Perhehoitoliiton tärkeä tehtävä on siis olla toimeksiantosuhteisten perhehoitajien etujärjestö. Se toimii myös valtakunnallisena asiantuntijajärjestönä. Perhehoitoliiton muodostaa 25 yhteisöä joista 20 on perhehoitoyhdistyksiä. Työ Perhehoitoliitossa pitääkin sisällään ainakin vaikuttamista, viestimistä, tiedottamista, kouluttamista, opastamista ja kehittämistä.

Itse pääsin kurkistamaan viestintämaailmaan

Seitsenviikkoisen työssäoppimisjaksoni aluksi perehdyin Perhehoitoliiton taustoihin. Olin toki jo hieman kärryillä koska ikäihmisten perhehoidon ennakkovalmennus alkoi olla loppusuoralla. Nyt kuitenkin pureuduin syvemmin esimerkiksi liiton strategiaan, viestintäaasioihin ja hankemaailmaan. Tehtäviäni olivat esimerkiksi hyvästella viestinnän keinoin päättyvä hanke ja vastaanottaa uusi hanke. Suunnittelin uusien tuotteiden viestintästrategiaa ja toteutin sen yhteistyössä hankepäällikön kanssa. Muitakin mielenkiintoisia tehtäviä minulla oli ja tulee vielä kahden viikon ajan olemaan. Onnekseni jaksoni ajalle sattui myös Perhehoitoliiton 40-vuotisjuhlaseminaari mitä vietettiin perjantaina 21.4.2023 Jyväskylässä. Olin siellä mukana ja tiukasti minuun juurtunut markkinointipersoona pääsi siellä valloilleen kun jaoin osallistujille nimineuloja. Kaikki seminaarin puheenvuorot olivat ihan huippuja ja asiantuntevia, kakkukahvit maistuivat makoisilta ja tunnelma nousi puheensorinan siivittämänä kattoon asti.

Milloin perhehoidosta tulee yksi merkittävimmistä hoitomuodoista?

Sitä jään odottamaan. Se kun vastaa niin lasten, nuorten, vammaisten, mielenterveyskuntoutujien kuin ikäihmistenkin osalta sote-alan ahdinkoon. Se on oiva ja vaikka kuinka isoksi kasvava vaihtoehto kunhan perhehoitajien asema saadaan kohdilleen ja tietoa jaettua kaikelle kansalle. Isoja sanoja, mutta jokainen niistä on täyttä totta.

Koska itse työskentelen ikäihmisten perhehoidon parissa, laitan jakoon linkin uunituoreeseen esitteeseen. Oletpa sitten päättäjä, hyvinvointialueen työntekijä, omaishoitaja, ikäihminen, hänen läheisensä tai muuten vaan perhehoidosta kiinnostunut, suosittelen lukaisemaan. Se on lyhyt ja ytimekäs tietopaketti siitä  Mitä ikäihmisten perhehoito on?

Lähdin etsimään kasvojoogan avulla lähes kadonnutta ylähuultani

Vuosien varrella kasvoni ovat muuttuneet. Rypyt hyväksyn, mutta hamsteripussit, uhkaavasti muodostuva heltta ja pikkuhiljaa katoava ylähuuli - apua! Mitään leikkauksia tai pistoksia en edes miettinyt, mutta googlaamalla löytyi kasvojooga. Niinpä aloitin ihmiskokeen 9.2.2023. Testasin joitakin ohjattuja kasvojoogia Instagramissa ja YouTubessa, kunnes löysin mieleiseni. Nyt olen kulkenut Päivi Salmisen matkassa jo yli kaksi kuukautta. Matka on ollut leppoisa ja voin suositella sitä sinullekin.

Videot ovat laadukkaasti toteutettuja 

Ne ovat myös sopivan lyhyitä täsmäiskuja kasvojen eri alueille. Näiden ohjevideoiden parissa viivyin parisen viikkoa. Erityisen mukavana ja koukuttavana koin jokaiselle viikonpäivälle räätälöidyn kasvojoogan. Kun olin saanut videoiden avulla alkuopastukset, ryhdyin tekemään liikkeitä omaan tahtiini osana jokaista päivää. 

Esimerkiksi metsässä kävellessäni pyörittelen kieltä suussani. Pari kertaa päivässä taivutan päätä taaksepäin ja sivelen kaulaani. Suhisen poskipäille voimaa ja pärisytän huulilleni rentoutta. Käyn välillä kurkkaamassa uusimmat videot ja löysinkin mainion, kasvojen kosteuttamisen yhteydessä tehtävän minuutin kestävän liftaavan kasvohieronnan Siitä on jo muodostunut aamujen ja iltojen rutiini.

Minkälaisia tuloksia kasvojooga on tuonut?

• Parin viikon jälkeen huomasin filtrumin alueen (ylähuulen ja nenän väli) ja amorin kaaren vahvistuneen. Se antoi uskoa joten jatkoin innokkaasti ja sinnikkäästi kasvojoogaamista.
• Nyt parin kuukauden jälkeen olen huomannut poskipäiden tulleen hieman paremmin esille. 
• Pärisemiset, kielen mukeltamiset ja silmien levittelyt ovat hauskoja kun ne tekee peilin edessä. Ilo ja nauru tekevät hyvää koko keholle ja mielelle. Jotkut liikkeet voivat tuntua aluksi haasteellisilta, mutta ne oppii nopeasti - ja siitäkin saa hyvän mielen. 

Kannattaa siis kokeilla. Ei maksa mitään etkä menetä mitään. Sen sijaan teet kasvoillesi hyvää rentouttamalla ja vahvistamalla niitä. Päristelemisiin!

Perhehoito osa 2: Laadukas ennakkovalmennus ihmetyttää

Kirjoitan tämän kevään aikana neliosaisen sarjan perhehoidosta. Sivusin aihetta jo helmikuussa kun pohdin uusia ideoita työrintamalla ja siteerasin Jaakko Valvannetta. Nyt asiat ovat edenneet ja haluan avata aihetta enemmänkin. Keskityn ikäihmisten perhehoitoon, koska se on minun juttuni ja ansaitsee saada julkisuutta. Kaiken kukkuraksi se on yksi keino helpottaa vanhustyön ahdinkoa.

Perhehoidon ennakkovalmennus sattui sopivaan saumaan

Elettiin tammikuun toiseksi viimeistä päivää. Selailin jälleen kerran työ- ja opiskeluvaihtoehtoja. Olin leikannut paikallislehdestä noin kuukautta aikaisemmin perhehoitoa käsittelevän kirjoituksen ja lukaisin sen uudestaan. Olisiko nyt oikea hetki tutkia tämä kortti tarkemmin? Ajauduin Keski-Suomen hyvinvointialueen internetsivujen syövereihin. Huomasin, että ikäihmisten perhehoidon ennakkovalmennus alkaa huomenna. Iiik, putosinko täpärästi tästäkin junasta? Saman tien näppäilin kouluttajan puhelinnumeron, mutta hän ei vastannut. Niinpä kirjoitin hänelle sähköpostia ja pian puhelimeni soikin. Keskustelimme kiinnostuksestani ikäihmisiä ja perhehoitoa kohtaan sekä alkavasta koulutuksesta. Mahtuisin ryhmään mukaan. Jee!

Tunnelmat olivat nostalgiset kun kaarsin seuraavana päivänä koulutuspaikalle. Olin työskennellyt aikaisemmin useita vuosia vastapäisessä talossa. Silloin, kun tein markkinointi- ja myyntitöitä it-alalla. Siitä paikasta ja talosta huokui vieläkin jotakin hyvää. Muistot täyttivät mielen. Niin työkaverit kuin asiakkaat olivat ihania ja työni antoisaa. Vieläkin läikähtää lämpöisesti sydämessä. 

Valmennus on lakisääteinen, mutta ei sido mihinkään

Kokoustilassa kohtasin kaksi kouluttajaa, toinen hyvinvointialueelta ja toinen kokenut perhehoitaja. Meitä valmennettavia oli seitsemän. Sain Perhehoitoliiton koostaman laadukkaan kansion mihin oli koottu yleistä tietoa perhehoidosta. Valmennuskertoja tulisi olemaan seitsemän. Jokaisella kerralla käytäisiin läpi yksi aihealue, minkä jälkeen saisimme kansioomme sen kerran materiaalit sekä kotitehtävät. Kotitehtävät olivat pohdiskelevia ja herätteleviä, ne palautettiin kouluttajille aina seuraavalla kerralla. Koulutuskerrat olivat tiistaisin kello 17-20. Joka kerta ne alkoivat kahvilla ja pikkusuolaisella. Tuntui, että meitä valmennettavia arvostetaan. Kolmetuntinen oli keskustelevaa luennointia. Pohdimme asioita myös pareittain ja välillä teimme osallistavia tehtäviä. Yksi kerroista oli toteutettu paneelina, jossa saimme kuulla asiantuntijoita ja kysellä heiltä mieltä askarruttavista asioista.

Sovellunko perhehoitajaksi? Haluanko edes?

Kun valmennuksen alussa koulutukseen tulleessa oli säkkipimeää, valmennuksen lopussa aurinko helotti vielä sen päättyessä. Kevät eteni. Me etenimme. Viimeisellä kerralla jokainen sai kohdata kouluttajat yksin. Silloin sain tekemäni kotitehtävät takaisin ja keskustelimme valmiuksistani. Olimme kaikki sitä mieltä että sovellun ikäihmisten perhehoitajaksi. Tässäkään vaiheessa en sen paremmin minä kuin hyvonvointialue tai Perhehoitoliitto olleet sitoutuneet mihinkään. Olin toki kiinnostunut, miten nyt etenemme. Minulle kerrottiin että nyt se pyörä lähtee pyörimään. Minulle voitaisi tarjota ympärivuorokautisten perhehoitajien sijaistusta tai osavuorokautista omaishoitajajien lomitusta, koska näistä tavoista tehdä perhehoitoa olin kertonut olevani kiinnostunut.

Nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa. Ja milloin? Niin, ja miksikö laadukas ennakkovalmennus ihmetyttää? Siksi että siihen on panostettu, se on rakennettu ammattitaitoisesti ja osallistujia oikeasti arvostetaan. Kiitos kaikille osapuolille! Seuraavassa osassa paneudun tarkemmin Perhehoitoliittoon. Pysy siis kuulolla.