Tärkeitä kohtaamisia ja arvontaa

Kaikki kohtaamiset ovat tärkeitä! Niin kuin sekin että lähdin kahdeksan vuotta sitten opiskelemaan LCF Life Coach®-valmentajaksi. Siltä matkalta tarttui elämääni mahtavia ihmisiä. Tapaan heitä harvoin, mutta he ovat voimakkaina olemassa elämässäni. Niin kuin Valmentamon (https://www.facebook.com/Valmentamo/)Annekin, joka auttaa minua eteenpäin nyt tämän alla olevan arvonnan avulla. Suuri kiitos <3

Niin ja se, että kuusi vuotta sitten menin keikkalaiseksi yksityiseen kotihoitoyritykseen. Olin vannonut, että ei ikinäkoskaan kotihoitoon. Mutta tämän kokemuksen perusteella sanonkin, että kotihoito on mun juttu! Niin paljon sain Hyvän Olon Pisteeltä (https://www.facebook.com/HyvanOlonPiste/). Tärkeimpänä taas, ihmiset! Niin omassa työyhteisössä kuin asiakkaissa ja yhteistyökumppaneissa. Alla olevan kuvan on napannut (ja ihan vähän retusoinut) Hyvän Olon Pisteen taitava Jenni. Suuri kiitos <3

OSALLISTU ARVONTAAN JA VOITA VALMENNUS KOHTI ELINVOIMAISTA ELÄMÄÄ

Elina Laajala on valmistunut LCF Life Coach®-valmentajaksi ja haluaa valmentajana auttaa aikuisia naisia kohti täyttä ja elinvoimaista elämää, myös tulevien vuosien myötä.

Elinalla on vuosien työkokemus lähihoitajana. Hän on myös shindo-, jooga- ja validaatio-ohjaaja. Elina haluaa myös kyseenalaistaa, ravistella totuttuja tapoja, kuin tehdä tulevista ikävuosista houkuttelevaa. Ihanaa. Lystikästäkin.

Elinan kohderyhmä on 45+ naiset, jotka haluaavat elää täyttä ja elinvoimaista elämää.

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän viestiketjuun yhdellä sanalla, kuvalla tai emojilla miltä elinvoimaisuus tuntuu, ja voita lahjakortti Elinan valmennukseen (arvo 69€).
Valmennus toteutetaan kasvotusten Jyväskylässä tai Helsingissä (syyskuusta alkaen), tai verkkovalmennuksena.

Arvonta suoritetaan sunnuntaina 2.6. klo 18. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Facebook ei ole mukana arvonnassa.

Lisää Elinasta löydät täältä:

Puhelin: +358 40 593 3399
Sähköposti: elina.laajala@windowslive.com
Blogi: https://developerofelderlycare.blogspot.com/
Facebook: https://www.facebook.com/elina.laajala
LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/elina-laajala-94832258?
Instagram: https://www.instagram.com/elinalaajala/?hl=fi

Arvontateksti lainattu Valmentamon Facebook-sivuilta. Kuvan on ottanut Jenni Kuparinen.

Kuka ottaa kopin?

Siitä on nyt kaksi vuotta kun aloin opiskella vanhustyön kehittämistä. Opiskelu on pääosin omaehtoista. Lukemista, pohtimista ja tehtävien tekemistä. Kun kuljen vanhustyölasit silmillä, näen kaikkialla aiheeseen liittyvää. Epäkohtia, vääryyttä, uudistamista ja onnenhetkiä.

Olen  siis oppinut paljon uutta niin opettajilta, opiskelutovereilta kuin kirjoista ja mediasta. Olen pohtinut, kyseenalaistanut, kritisoinut ja kiittänyt. Juuri nyt hallitsen tuorein tiedoin hyvinkin laaja-alaisesti vanhustyötä.

Mutta. Olen kyyninen. Koska. Olen vain lähihoitaja. Olen toki koulutukseltanikin paljon muutakin, mutta sote-alalla vain lähihoitaja. Itse arvostan tätä sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa. Minun kohdallani kun menneisyydessä on markkinointia, myyntiä, yrittäjyyttä, valmentamista, ohjaamista ja hyvinvointia. Mutta sote-alalla sillä ei ole mitään merkitystä. Kannattaisi olla. Vain niin alasta tulisi raikkaampi kun annettaisiin uusien tuulien puhaltaa. Otettaisiin kehityspalleille ihmisiä, joilla on kokemusta paitsi sote-alasta myös vaikkapa bisneksestä tai lifecoachingista.

Pallo on taas kerran heitetty. Kuka ottaa kopin?

Mutta nyt on aika tuulettaa! Kahdessa vuodessa olen opiskellut hyväksytysti vanhustyön erikoisammattitutkinnon pakolliset tutkinnon osat: vanhustyössä vastuuhenkilönä toimiminen, asiakaspalveluverkostossa toimiminen ja ikääntyneen ihmisen terveyden ja toimintakyvyn tukeminen. Jäljellä on vielä puolet valinnaisesta tutkinnonosasta, mikä minulla on muistioireisen ikääntyneen ihmisen tukeminen. Siitäkin olen jo suorittanut itselleni hyvin tärkeän osan; olen validaatiohoitaja. Validaatiosta tulen kertomaan vielä paljon, paljon lisää. Se on nimittäin ihan huippujuttu.

Olen niin kiitollinen opettajani sanoista, mitkä hän kirjoitti kehittämistehtäväni arvioinnin loppuun: "Olet kiinnostunut vanhustyön kehittämisestä ja yrittäjyydestä. Mielenkiinnolla jään odottamaan, minkälaisia uusia tehtäviä sinulle ilmaantuu ja minkälaisia uusia tehtäviä sinä synnytät. Onnea tänään ja tulevaisuudessa!"

Hän nosti esiin juuri sen mitä tarvitsen. Juuri nyt. Yrittäjyys. Minkälaisia uusia tehtäviä synnytän. Tämä tsemppaa taas hurjasti eteenpäin

Olen hautonut, hautonut ja hautonut. Joko nyt olen valmis synnyttämään?

Self-helpin aatelistoa

Luin alkuvuodesta Jen Sinceron kirjan You are a badass - Lopeta itsesi vähättely ja elä täysillä. Huikean hyvä kirja.

Olen lukenut jos jonkinmoisia itsensä kehittämisen kirjoja. Joihinkin niistä palaan aika ajoin ja löydän aina rivien välistä uutta. Mikään niistä ei ole kuitenkaan ollut näin hauskasti ja hyvällä tavalla yksinkertaisesti kirjoitettu. Jen tekee asioista maalaisjärkisiä ja helposti lähestyttäviä. Hän käyttää sopivan karskia kieltä, mikä tässä tapauksessa miellyttää minua kovasti.

"Jos haluat alkaa elää elämää, jota et ole vielä koskaan elänyt, sinun täytyy ryhtyä tekemään asioita, joita et ole vielä koskaan tehnyt."

Monet meistä elävät illuusiossa, joka perustuu jonkun toisen ihmisen uskomuksille."

"Kun hyppäät tuntemattomaan, elämäsi muuttuu ensin kaaokseksi, sitten vasta juhlaksi."

"Olet vastuussa vain omista sanoistasi ja teoistasi. Et muiden reaktioista."

"Kun nostat rimaasi sen suhteen, minkä luulet olevan sinulle mahdollista ja päätät todella saavuttaa sen, avaat itsesi niille keinoille, jotka tekevät sen mahdolliseksi."

Täyttä totta jokainen teesi.

Kirjansa lopussa hän suosittelee joitakin itselleen tärkeimpiä kirjoja. Niistä valitsin Don Miguel Ruizin teoksen "Neljä tietä vapauteen". Kiitos Jen!

Tämä kirja se vasta yksinkertaisuudellaan lumoaakin. Don Miguel Ruiz johdattaa lukijansa ikivanhaan tolteekki-intiaanien henkiseen viisauteen. Hän auttaa meitä vapautumaan elämäämme rajoittavista uskomuksista, unesta kuten hän itse sanoo, neljän periaatteen avulla. Ne ovat: käytä sanojasi puhtaasti, älä ota mitään henkilökohtaisesti, älä oleta mitään ja tee aina parhaasi.

Olen lukenut kirjan nyt kertaalleen ja noin joka toisen sivun kulma on taitettu, jotta voin nopeasti palata huippukohtiin. Aion lukea koko kirjan vielä uudestaan ja lähteä noudattamaan ohjeita. Niin helpoilta (mutta samalla vaikeilta koska ne mullistavat kaiken) ne tuntuvat.

Suosittelen näitä eepoksia muillekin!

Automiehet torjuvat yksinäisyyttä

Jari Peltolan äiti asui itsenäisesti kotonaan lähes 90-vuotiaaksi asti. Kunnon huononnuttua hän päätyi sairaalan ja terveyskeskuksen vuodeosaston kautta hoivakotiin. Jo ennen hoivakotia hän olisi jämähtänyt neljän seinän sisälle elleivät Jari, hänen sisaruksensa ja muut läheiset olisi vieneet häntä autoajeluille. Ja kun äidistä aika jätti, halusi Jari tarjota huviretkiä muillekin vanhuksille.

Niin syntyi Automies.

Kuvassa Jari Peltola suositun Automies-retkikohteen, Lotta-museon, edessä 

Vehon tarjoama Mercedes Benz allaan.

Nyt jo kolmen vuoden ajan on huristeltu Järvenpäässä, Helsingissä, Hollolassa, Jyväskylässä, Kajaanissa, Lahdessa, Lapinjärvellä, Mäntsälässä ja Tuusulassa. Iäkäs tai hänen läheisensä voi ehdottaa retkitoiveita alueiden yhteyshenkilöille. Yhteyshenkilöt sitten välittävät yhteystiedot vapaaehtoisille kuljettajille. Heille voivat ilmoittautua myös ne, joita kiinnostaa ryhtyä Automieheksi.

Automies-retki kestää yleensä pari kolme tuntia eikä se maksa vanhukselle mitään. Autokyydin ja seuraa tarjoaa vapaaehtoinen. Erilaiset yritykset, ravintolat ja retkikohteet ovat sponsoroineet toimintaa tarjoamalla vaikkapa pullakahvit, lounaan, vapaan pääsyn museoon tai kesäteatteriliput. Yhtä hyvin retki voi suuntautua entisille kotikonnuille, hautausmaalle tai puutarhalle kukkaloistoa ihailemaan.

Kuvassa Palvelutalo Huilin Ukkokerho Classic Motor Show-tapahtumassa, 

mikä tarjosi retkeläisille pääsyliput ja pysäköinnin lähelle sisäänkäyntiä.

Automiehissä on niin naisia kuin miehiä. Samoin kyyditettävissä. Joku tekee retken omalla autollaan, toiselle sen sponsoroi autoliike tai joku muu yritys. Se on kuitenkin varmaa, että lystiä on kaikilla. 

Alla muutama lainaus Automies-retkiltä:

"Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen, niin kauas kuin silmä siintää nään järviä lahtineen..."

"Onpa ihanaa hengittää raikasta metsäilmaa!"

"Minulla ei ole ollut pitkään aikaan näin hauskaa."

Iloisen mummolan Leena Airanne toimi kuskina ja Elena Virkunen nappasi 

kuvan kun rouvat tähystävät joutsenia ja purjeveneitä Tuusulanjärvellä.

Lisää voit lukea: www.automies.fi ja https://www.facebook.com/automies.fi/  mistä ylläolevat kuvat ja kommentit ovat peräisin. Myös Automiesten yhteystiedot löytyvät sieltä.

Hieronta Hyväristä suosittelen täydestä sydämestäni

Olen koonnut alle faktatietoa klassisesta hieronnasta, urheiluhieronnasta, fysioterapiasta ja akupunktiosta. Miksi? Se selviää kun luet eteenpäin.

Klassinen hieronta edistää tuki- ja liikuntaongelmaisen ihmisen terveyttä ja toimintakykyä, ehkäisee kansansairauksia ja edistää raajanivelten liikkuvuutta.

Urheiluhieronta on merkittävä osa urheilijan lihashuoltoa. Sillä voidaan ehkäistä vammojen syntyä, edistää niistä toipumista ja parantaa edellytyksiä maksimaalisille urheilusuorituksille. Urheiluhieronta on yksi hieronnan erikoisalue. Siinä hieroja opiskelee urheilufysiologian perusteita ymmärtääkseen valmentamisen keskeisiä lainalaisuuksia. 

Fysioterapia on kivun poistamista sekä ihmisten työkyvyn, toimintakyvyn ja liikkumisen edistämistä. Työkaluina käytetään fysioterapeuttista ohjausta ja neuvontaa, terapeuttista harjoittelua sekä manuaalista terapiaa.

Fysioterapia alkaa kuntoutujan terveyden, liikkumisen ja toimintarajoitteiden arvioimisella. Näiden tietojen perusteella laaditaan fysioterapiasuunnitelma. Fysioterapeutti arvioi myös tarvetta apuvälineiden käyttöön sekä ohjaa niiden käytössä.

Kuntoutujan omalla aktiivisuudella on tärkeä rooli fysioterapiassa. Ihmistä ohjataan ottamaan itse vastuuta omasta terveydestään, toimintakyvystään ja niiden edistämiseen liittyvistä valinnoista yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. 

Akupunktiohoidon tavoite on palauttaa terveyttä tai hyvinvointia pistämällä neuloja akupunktiopisteisiin. Akupunktiota voidaan tehdä myös akupainannalla, jolloin akupunktiopisteitä painellaan sormin. Akupunktiota käytetään esimerkiksi kivun hoitoon, päänsärkyyn, migreeniin, unettomuuden, tulehdusten, suolivaivojen ja masennuksen hoitoon. 

Mutta mikä ihme näitä kaikkia neljää hoitomuotoa yhdistää?

Ainakin se, että niitä kaikkia saa Hieronta Hyvärisen Juhalta. Toimipiste sijaitsee Yliopistonkadulla Jyväskylän keskustassa. Juhalla on myös kannettava hierontapöytä, minkä kanssa hän tekee kotikäyntejä esimerkiksi vanhusasiakkaiden koteihin tai palvelutaloihin.

Itselläni on kokemusta useammastakin hierojasta. Juha nousee kirkkaasti ylitse muiden. Kun ensimmäisen kerran poistuin hänen käsittelystään, silmäni loistivat kuin kaksi pientä aurinkoa. Niin kokonaisvaltaista hierontaa en ollut ennen saanut. Yhtä rentoa oloa en ollut hieronnan jälkeen kokenut. 

Pidän tärkeänä tunnelmaa. Sitä, että vastaanottotila on seesteinen, siellä soi hiljaa rauhallinen musiikki ja olo on kiireetön. On myös hienoa, että hieroja osaa tulkita haluaako asiakas jutella vaiko vaan olla ja nauttia. Kosketuksen voiman arviointi on myös osa ammattitaitoa. Joku nauttii rempseistä otteista, toinen hipsuttelusta ja kolmas siltä väliltä. Myös hierojan tiedon ja taidon jatkuva ylläpito ovat niitä valintakriteereitä, minkä perusteella oman hierojani valitsen.

Hieronta Hyväristä suosittelen täydestä sydämestäni!

Lisätietoa löytyy: www.hierontahyvarinen.fi 

Faktatiedon lähteinä käytin seuraavia internetsivuja: Terveystalo, Auron, Suomen hierojakoulu

Äitienpäivänä muisteluttaa

Eilisenä äitienpäivänä ajatukseni lipuivat ajassa taaksepäin. Kertasin omaa äitiyttäni. Ihmettelin, että siitä on jo 25 vuotta kun vietin ensimmäistä äitienpäivää äitinä. Minulla oli silloin 10 kuukauden ikäinen ihana taapero, joka jo käveli tukea pitkin ja sanoi muutaman sanan. Ne ajat olivat suloisia. Näin jälkeen päin ajatellen osasin onneksi nauttiakin niistä. 17 vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa äiti kahdelle lapselle. Silloin sain märät suukot 11 kuukauden ikäiseltä raikulipojalta ja melkein 9-vuotiaalta tytöntylleröltä. Siitäkin hetkestä on lämpimät muistot.

Tunsin kiitollisuutta paitsi lapsistani myös itsestäni. Ja miten onnekas olenkaan ollut, kun minulla on ollut tiivis tukiverkko ympärilläni. Lähellä on ollut kaksi mummoa ja yksi pappa, jotka ovat hoitaneet lapsenlapsiaan tarpeen tullen. Heidän välilleen onkin syntynyt vahva side. Ja nyt kun roolit ovat vaihtumassa, sidos kestää. Vielä ei isovanhempia tarvitse hoivata, mutta apua he tarvitsevat vaikkapa siivoukseen tai tietotekniikkaan. Ja lapsenlapset tarjoavat sitä innokkaina.

Muistelin myös omaa lapsuuttani. Turvallista kotia, missä luin Viisikkoja, Neiti etsiviä ja Anna-kirjoja. Kirjoitin tarinoita. Hoivasin vauvanukkea ja leikin barbie-leikkejä. Katsoin tv:n kahdelta kanavalta Mustaa oria ja Lassieta. Olin hevoshullu. Palasin muistoissani yhteisölliseen kerrostaloelämään, jossa kaikissa perheissä oli ikäisiäni lapsia. Leikimme kesät pihamaalla ja talvet toistemme kodeissa. Taloyhtiössä järjestettiin uudenvuodenjuhlia ja talkoita, joista nauttivat niin lapset kuin aikuiset. 70-luvulla ajeltiin kuplavolkkareilla ja pikkufiateilla. Kesäkuumalla reidet tarttuivat keinonahkapenkkiin kiinni, mutta mitä siitä! Auton ikkuna oli auki ja tuuli pöllytti hiuksia. Ajettiin  mummolaan.

Omat isovanhempani. He olivat tärkeitä, mutta ehkä kuitenkin vähän etäisiä. Heidän luonaan käytiin kesälomilla ja viikonloppuina. Kärpäset ja paarmat surisivat hikisellä iholla ja aurinko poltti olkapäät punaisiksi. Kun vanhemmat raatoivat ulkotöissä, me lapset otimme vähän lunkimmin mummojen kanssa. Ja mummot tekivät maailman parhaita ruokia. Vieläkin maistuu suussa vastapaistettu leipä, kotikalja ja makaronilaatikko. Niin, ja papan kaupasta tuoma omenapore.

Ei ole enää vuosiin ollut minulla isovanhempia, siitä edeltävästä sukupolvesta ehdin nähdä vain yhden isomummon. Missä he ovat nyt? Mikä tarkoitus heidän elämällään oli?

Ainakin se, että se jatkuu. Vanhemmissani, minun sukupolvessani, lapsissani ja joskus ehkä heidänkin jälkeläisissään. Heidän geeninsä ovat siirtyneet. Heidän luonteenpiirteensä. Heidän onnensa ja traumansa. He ovat opettaneet asioita. He ovat siirtäneet perinteitä. En tiedä, ovatko he tulleet maanpäälle takaisin. Vai ovatko heidän sielunsa tuolla jossakin.

Sen tiedän, että tässä eheytymisen elämänvaiheessa minun on käytävä näitä asioita läpi. Muisteltava. Mentävä paljon pidemmälle kuin oma elämäni tai vanhempieni  ja isovanhempieni elämä. Niin ehkä ymmärrän paremmin tätä kaikkea. Elämän tarkoitusta.

Onnellisuustutkija ajattelee maalaisjärjellä

Silmiini osui onnellisuustutkija, tohtori Emma Seppälästä tehty haastattelu (Mediaplanet 3/2019).

Allekirjoitan itsekin kaikki asiat, mitkä hän nostaa esille. Siteeraan näitä viisauksia tässä alla, jotta jäävät muistinvirkistykseksi itse kullekin. Itselleni tuli taas vahva halu elää näiden maalaisjärkisten ajatusten tavalla  - ja ohjata muitakin siihen.

"On yleinen väärinkäsitys, että menestyäkseen joutuu uhraamaan onnellisuutensa. Ironista kyllä, tutkimukset  osoittavat, että onnellisuus on oikopolku menestykseen. Sen sijaan, että tekisit liikaa töitä ja palaisit loppuun, rentoudu, rauhoitu, ole läsnä ja ole myötätuntoinen itsellesi ja muille. Näin olet tuottavampi, vastustuskykyisempi stressiä vastaan, vetovoimaisempi, vaikutusvaltaisempi, luovempi ja innovatiivisempi."

"Tutkimus osoittaa, että mielemme vaeltelee 50 % ajasta. Sen seurauksena olemme vähemmän tuottavia, emmekä pysty muodostamaan yhteyttä toisiin. Sen sijaan, jos olet aidosti läsnä ja keskityt juuri senhetkiseen keskusteluun tai tehtävään, et vain näe suorituskykysi parantuvan vaan myös työsi muuttuvan vetovoimaisemmaksi."

"Yli 80 % lääkärikäynneistä johtuu stressistä, mutta uskomme, että menestystä ei ole ilman stressiä. Juomme paljon kahvia ja ylibuukkaamme itsemme. Tämän seurauksena elämme jatkuvassa ”fight or flight” -ylisuoritustilassa ja lopulta poltamme itsemme loppuun. Loppuunpalaminen ja sitoutumisen puute näkyvät kaikissa ammattiryhmissä."

"Stressi tekee meistä itsekeskeisiä ja vähentää emotionaalista ja sosiaalista älykkyyttä. Hermostumme helposti tai sanomme asioita väärin, emmekä todennäköisesti huomaa, miten muut ympärillämme olevat tuntevat. Meistä tulee vähemmän tehokkaita johtajia ja kollegoja. Tämän seurauksena me sabotoimme tahattomasti suhteitamme työpaikalla. Tutkimus osoittaa vahvan yhteyden johtajien käyttäytymisen ja työntekijöiden sydänsairauksien välillä. Stressiä alaisilleen aiheuttavat pomot ovat kirjaimellisesti vahingollisia sydämelle."

Ja loppuun vielä tiivistettynä Emma Seppälän teesejä:

1. Ota vapaata – tulet olemaan luovempi, oivaltavampi ja tunneälykkäämpi.

2. Ole ystävällinen muille – sinulla tulee olemaan hyvät suhteet työntekijöihisi ja työtovereihisi. He ovat lojaaleja sinulle. Sekä sinä että tiimisi tulette tuottavammiksi. Tulet onnellisemmaksi ja terveemmäksi.

3. Ole kiltti itsellesi. Palaudut helpommin ja olet onnellisempi, opit virheistäsi ja nouset takaisin jaloillesi elämässä väistämättä vastaantulevien haasteiden jälkeen.

Ego pullistelee

Eilen olin varannut päivän kirjoittamiselle. Piirtäisin siinä samalla tulevaisuuden suuntaviivoja. En vilkuilisi kelloa tai puhelinta, koska nyt minulla olisi ruhtinaallisesti aikaa. Nämä kotipäivät ovat niin tarpeen! Antaa vaan sanojen soljua ja asioiden tapahtua. Mikä ihana flow-tila.

Muttamutta. Heräsinkin väärällä jalalla. Vallitsi totaalinen maanantaifiilis. Olin levoton. Pieninkin vastoinkäyminen sai raivon partaalle. Pystyin tekemään mekaaniset työt, mutta luova ajattelu saati kirjoittaminen eivät onnistuneet alkuunkaan.

Pidin välillä taukoja. Joogasin vähän. Mutta tosi vähän, koska olin liian rauhaton siihenkin. Vähän väliä söin jotakin. Tai join vettä. Teetä. Kahvia.

Sitten uskalsin luovuttaa. Lopettaa nihkeästi edenneen työn.

Lähdin kävellen salille. Jo tuon reilun kilometrin mittaisen matkan aikana alitajuntani lähetti minulle sieluni syövereistä muutaman aikaisemmin pohtimani ratkaisun. Ja kun hikoilin crosstrainerilla, loksahti moni muukin juttu kohdilleen. Kotiin astellessa mieli oli muuttunut rauhallisen keveäksi.

Mitä tästä opimme? Jälleen kerran sen, että luovat ajatukset eivät tule käskemällä. Ei, vaikka kuinka istuisi koneen äärellä ja pähkäilisi päänsä puhki. Ne tulevat kun mieli on rento. Kun ajatusten vuoristorata pysähtyy. Kun hiljentää.

Minä tiedän tämän varsin hyvin. Mutta en aina muista. Varsinkaan silloin kun ego pullistelee voimakkaana ja lytistää pienen, viisaan minäni alleen.

Villa Amyssa melkein kaikki on mahdollista

Villa Amyn tarinassa sekoittuvat ripaus surua ja kaipausta ja monta kauhallista kauneutta ja nautintoa.

"Päätin rakentaa uuden elämän. Asun lähellä Mikkeliä, Otavassa, tehtailija Viktor Topeliuksen 1930 rakentamassa kartanossa kahden koiran ja kahden kissan kanssa. Talo on melko valtava yksin asuttavaksi. Sisustimme taloamme hellyydellä mieheni kanssa. Mieheni kuoli keväällä 2017 ja suunnitelmat sekä elämä muuttuivat. Syntyi Villa Amy."

Ja hyvä kun syntyi. Niin talo kuin pihapiiri lumoavat kauneudellaan. Niissä voi kuulla viehättävää historian siipien havinaa.

Villa Amy vastaanottaa vieraita Airbnb:n kautta. Majoitustiloina on yksi kahden hengen huone sekä suuri neljän hengen huone, missä on jääkaappi, mikroaaltouuni sekä vedenkeitin pienessä keittiötilassa. Puutarha, terassi ja sauna ovat vieraiden käytettävissä. Myös talon kissat ja koirat kuuluvat kalustoon. Uimarannalle pääsee pikkuista polkua pitkin parissa minuutissa.

Majoitukseen sisältyy aina aamiainen, tilauksesta myös lounas ja päivällinen.Niin majoituksesta, tarjoiluista kuin kaikesta muustakin Villa Amyyn liittyvästä vastaa Ann-Marie Meling. Ruoat tehdään alusta loppuun itse. Käytössä on mahdollisimman paljon lähiruokaa: luomumunia, sieniä, marjoja ja lähitilojen lihaa. Kasvisruokaakin on saatavilla tilauksesta.

Villa Amy on myös upea näyttämö erilaisille tilaisuuksille. Se taipuu vaikkapa valmistujaisjuhlien, syntymäpäivien, häiden tai ristiäisten juhlapaikaksi. Yhtä hyvin sitä voivat vuokrata yritykset tyhy-päiviksi, erilaisiksi teemapäiviksi tai rauhalliseksi kokouspaikaksi. Yhteistyökumppaneiden kanssa voidaan koota vaikkapa hyvinvointipäiväpaketti sisältäen joogaa, meditaatiota, luontoelämyksiä ja herkkuruokaa. Tai keramiikkatyöpäivä. Tai jotakin muuta mukavaa.

Huomaathan, että melkein kaikki on mahdollista Villa Amyn seinien sisällä, vehreässä puutarhassa, hiljaisessa maalaismiljöössä ja voimaannuttavassa luonnossa! Ann-Marie toivottaa kaikki tervetulleeksi tutustumaan ja suunnittelemaan omannäköinen tilaisuus kahvikupposen äärelle.

Lisätietoa löytyy Facebookista, mistä ylläolevat kuvatkin ovat peräisin: https://www.facebook.com/VillaAmyMikkeli/

Airbnb´n sivuilla lisää kuvia ja asiakkaiden kommentteja: https://www.airbnb.fi/rooms/22304359?location=Otava%2C%20Finland&adults=1&guests=1&s=ZhTkF3jf