Vinkki vitonen Krista Kiurulle

Yle uutisoi 19.7.2019 seuraavaa: Mistä haalitaan hoitajamitoituksen vaatimat 4000 hoitajaa kun nytkin on vaikeaa?

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru tarjoaisi kokopäivätyötä ja houkuttelisi alanvaihtajat takaisin.

Tehyn mukaan jopa yli 70 000 sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saanutta ihmistä on siirtynyt muille aloille töihin. Kiuru uskoo, että tätä porukkaa saadaan houkuteltua takaisin, kun vanhuspalvelut laitetaan kuntoon, työolot parantuvat ja vanhustenhoidon arvostus kasvaa.

Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Superin puheenjohtaja Silja Paavola sanoo, että ensimmäinen asia riittävän työntekijämäärän saamiseksi olisi laittaa kuntoon työn sisältö. Työ on nyt pirstaleista, sillä hoitajat saattavat joutua tekemään ruokaa, siivoamaan ja pyykkäämään.

"Työn pitää olla sitä, mitä ollaan opiskeltu eli hoidollista. Siivous, ruuanlaitto ja pyykkäys ovat erittäin tärkeitä tehtäviä, mutta niiden tekemiseen on oltava toinen henkilökunta kuin lähihoitajat. Pirstaleisuus tekee työn eettisen kuorman niin valtavaksi, että ei voi hoitaa hyvin. Työn pitäisi olla hoitamista, ihmisläheistä ja vuorovaikutuksellista sellaista, Silja Paavola sanoo."

Kysymys on Paavolan mukaan lopulta siitä, miten Suomi kansakuntana arvostaa vanhuksia ja heidän hoitoaan.

Molemmat naiset puhuvat asiaa. Krista Kiurun "vanhuspalvelut laitetaan kuntoon", "työolot parantuvat" ja "vanhustenhoidon arvostus kasvaa" vaikuttavat tosin tyhjältä sanahelinältä verrattuna Silja Paavolan kommentteihin "ensimmäinen asia riittävän työntekijämäärän saamiseksi olisi laittaa kuntoon työn sisältö" ja "kysymys on lopulta siitä, miten Suomi kansakuntana arvostaa vanhuksia ja heidän hoitoaan"

Ja näinhän asia on! Vanhusten hoidon sisältö ja palkkaus ovat hyvin pitkälti tahdon asioita. Niistä on jauhettu vuosikaudet, mutta onko mitään tehty? Ei.

Jaan alla ihan ilmaiseksi kaksi esimerkkiä, mitkä käyvät myös vinkki vitosista.  Niissä on suurin osa faktaa, mutta myös vähän fiktiota. Toivottavasti ne herättävät ajattelemaan. Tekemään. Toimimaan. Nyt! 

Lähihoitaja-Leena tienaa kaikkine lisineen 2500€ kuukaudessa. Työ sisältää yksityisessä kotihoitoyrityksessä vanhusasiakkaan perustarpeista (ravinto, hygienia, lepo, liikunta) huolehtimista, terveydentilan seurantaa, asiointiapua, pyykkien pesua, tiskaamista, kodin siistimistä ja viikkosiivouksia, joskus jopa nurmikonleikkaamista sekä yhteydenpitoa läheisiin. Joskus asiakkaana on lapsiperhe ja joidenkin asiakkaiden luona käydään tekemässä pelkästään siivouksia ja ikkunanpesuja. Asiakaskäyntejä on yhden työvuoron aikana yleensä noin 10. Välimatkat taitetaan autolla ympäri kaupunkia ajaen.

Lähihoitaja-Liisa tienaa kaikkine lisineen 3500€ kuukaudessa. Työ sisältää yksityisessä kotihoitoyrityksessä vanhusasiakkaan perustarpeista (ravinto, hygienia, lepo, liikunta) huolehtimista, terveydentilan seurantaa, asiointiapua, pyykkien pesua, tiskaamista, kodin kevyttä siistimistä ja sekä yhteydenpitoa läheisiin ja yhteistyökumppaneihin. Vanhustyöhön panostetaan kouluttamalla lähihoitajia jatkuvasti sen alan asiantuntijoiksi. Jokaisella hoitajalla on omat vastuualueensa. Työ on itsenäistä, mutta asioita pohditaan viikkopalavereissa tiiminä. Asiakaskäyntejä on yhden työvuoron aikana yleensä vajaa 10. Välimatkat taitetaan autolla ympäri kaupunkia ajaen.

Käsi sydämelle, Krista Kiuru ja muut? Hakisitko opiskelemaan lähihoitajaksi, jos tulevaisuudenkuvasi olisi kuin Leenalla? Pysyisitkö alalla? Nauttisitko työstäsi? 

Itse ainakin haluaisin olla kuin Liisa. Huomaisin että minua arvostataan niin palkan kuin vastuun ja koulutusten kautta. Lisäksi saisin keskittyä siihen mikä on vahvuuteni. Vanhustyöhön.

Alzheimerin pirulainen jyllää

Helsingin Sanomat uutisoi 10.7.2019 seuraavaa:

"Alzheimerin taudista eli tavallisimmasta muistisairaudesta on kehittymässä ilmastonmuutokseen verrattava ongelma, Helsingissä koolla olevassa Silver Economy Forum -kokouksessa ilmeni. Tautiin sairastuu 150 miljoonaa ihmistä vuoteen 2025 mennessä. Taudin tappamien ihmisten määrä nousee 25 miljoonaan. Jos Isisillä olisi biologinen ase, joka tekisi tällaista tuhoa, se yritettäisiin pysäyttää heti."

Artikkelissa ihmetellään, miksi Alzheimerin taudin osalta ei ole toimittu räväkämmin vaikka väestön ikääntyessä sen kustannukset tulevat nousemaan jopa suuremmiksi kuin hiilidioksidipäästöjen aiheuttamat. Syitä on useita ja yksi niistä on sukupuoli. Muistisairaus kun iskee useimmiten naisiin ja myös näiden hoitajat ovat yleensä naisia. Järkyttävää!

Tauti aloittaa hitaan aivojen tuhoamistyönsä monesti jo 20 vuotta aikaisemmin kun se keskimäärin 73-vuotiaana todetaan. Lääke tepsisi parhaiten kun sen saisi käyttöön heti alkuvaiheessa. Näin ei valitettavasti ole. Kun ei ole oireita, ei ole sairaudentunnetta eikä diagnoosiakaan.

Ennaltaehkäisy onkin avainsana. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut suomalaisesta Finger  -toimintamallista, minkä avulla ehkäistään muistisairauksia elämäntapojen avulla. Siispä liikuntaa, kunnon ravintoa ja uuden opettelua kehiin sekä verenpaine, verensokeri ja kolesteroli hallintaan. Nämä ovat tosin päteviä ohjeita ihan kaikkien suomalaisten kansansairauksien ehkäisyyn.

Itse hoitotyötä tekevänä kohtaan muistisairaan jokaisena työpäivänä. Meidän asiakkaamme pärjäävät vielä kotihoidon turvin kotona. He tarvitsevat kuitenkin täydellistä huolenpitoa lääkehuollon, ravitsemuksen, hygienian ja asioinnin saroilla. Myös keskustelu, liikunta ja ulkoilu kuuluvat hyvään päivään.

Ei ole yhtä tapaa sairastaa Alzheimerin tautiakaan. Yksi tiedostaa sairautensa ja hyväksyy sen. Toinenkin tiedostaa, mutta pelkää jatkuvasti miten pärjää ja selviää. Kolmas on tyytyväinen elämäänsä eikä hänellä ole muistisairauden tajua ollenkaan. Neljän kieltää jyrkästi sairautensa. Hänellä on kyllä muita sairauksia, mutta omasta mielestään muistissa ei ole mitään vikaa.

Laitoksissa elävät sitten ne huonokuntoisimmat, ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevat. Toinen ihminen on heidän apunsa ihan kaikkeen. Syömiseen, juomiseen, liikkumiseen, pukeutumiseen, peseytymiseen... Ja tämä vaihe on se, mikä niitä kustannuksiakin eniten aiheuttaa.

Metallimiehen lämmin sydän

Itse en ole koskaan kuunnellut metallimusiikkia. Mutta miten olenkaan kerännyt ympärilleni niitä jotka kuuntelevat. Kultaisella 80-luvulla veljeni huoneessa jyrisi heavy. Tyttäreni puoliso ja poikani pitkine letteineen ovat myös tämän genren kannattajia. Heavy siis soi kotonamme edelleen. Ja vaikka en itse sitä kuuntelekaan, ymmärrän sen musiikin hienouden. Sitä soitetaan taidokkaasti ja täydestä sydämestä.

Helsingin Sanomat julkaisi 17.7.2019 uutisen, missä kerrottiin Metallican lahjoittaneen 55 000 euroa Hope ry:lle vähävaraisten lapsiperheiden auttamiseen. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Metallica lahjoittaa sievoisen summan rahaa toisia ihmisiä auttaakseen.

Syvä kunnioitus!

Metallimiehen ehkä karskin ulkokuoren alla sykkii usein lämmin sydän. Sen olen huomannut lähipiirissäni, mutta sitä todistavat myös nämä lahjoitukset. Olen lukenut siitäkin, että Tuska-festivaali on vuosi vuodelta siistimpi ja sisältää vähemmän järjestyshäiriöitä kuin festivaalit yleensä. Poikani mielestä se saattaa johtua siitäkin, että sinne tullaan todellakin kuuntelemaan lempimusiikkia eikä sikailemaan. Saattaa hyvinkin pitää paikkansa.

Syvä kunnioitus tällekin!

Viimeinen mutta ei todellakaan vähäisin

Olen esitellyt kevään ja kesän aikana täällä blogissa yhdeksän upeaa toimijaa. 10. mietin pisimpään kun yht´äkkiä tajusin; omat lapseni! Miten he eivät olleet tulleet aikaisemmin mieleeni? Ehkä suunnilleen samasta syystä kun suutarin lapsillakaan ei ole kenkiä.

Vilma valmistui parturi-kampaajaksi kesällä 2018. Hänellä oli jo opiskeluaikana oma NY-yritys, minkä avulla yrittäjyyden kiemurat tulivat jo silloin tutuiksi. Samalla hän sai kasvatettua omaa asiakaskuntaa.

Kun koulu loppui, Vilma päätyi melkein heti kouluttajaksi Studio AK:n. Tämä olikin monella tavalla onnenpotku. Ensinnäkin Vilma sai huomata olevansa huippuhyvä opiskelijoiden ohjaaja. Siinä kun saa käyttää joka hetki tietojensa ja taitojensa lisäksi myös luontevia vuorovaikutustaitoja. Työn monipuolisuutta lisää oma valittu asiakaskunta, jolle pääsee tekemään silloin tällöin tukkataikoja. Niin eivät pääse kädentaidotkaan ruostumaan.

Kun tämä yksi unelma-ammatti oli opiskeltu, halusi Vilma tähdätä kohti toista haavettaan. Halua auttaa lapsia ja nuoria. Niinpä kun monimuoto-opiskelupaikka tammikuussa 2019 avautui, alkoivat työn ohella sosionomin opinnot. Tekemistä riittää ja aikapula vaivaa, mutta suunta on selvä. Ja voin vain kuvitella, miten Vilman luonteenpiirteet; empaattisuus, rauhallisuus, lempeys, periksiantamattomuus, oikeudenmukaisuus ja auttamisen halu siivittävätkään tässä opiskelussa ja tulevaisuudessa tällä uudella uralla eteenpäin. Muutaman vuoden kuluttua hän varmasti yhdistää parturi-kampaajan taitonsa ja sosionomin tietonsa niin huikeaksi paketiksi, että emme osaa vielä kuvitellakaan. Sitä odotellessa!

Kalle opiskelee ammattiopistossa media-alaa. Kolmas ja viimeinen vuosi starttaa ihan kohta. Muusikon ura on kuitenkin unelmista suurin ja sitä kohti edetään kitaran sointu kerrallaan. Taskurahaa Kalle on hankkinut kiinteistönhoito- ja siivoustöillä. Upeaa palautetta on tullut esimerkiksi ruohonleikkuusta, lumitöistä, ikkunanpesusta ja viikkosiivouksesta. Näitä töitä Kalle tekee paitsi kesätyönä, myös opiskelujensa ohessa. Lupaan luotettavan, huolellisen, tarkan, raavaan ja fyysisestä työstä nauttivan työntekijän. Kauttani voi Kallen palveluja tilata!

Ylläolevat Vilman ottamat kuvat ovat peräisin instagramista: @hairbyvilmaeveliina - siellä on paljon muitakin hienoja luomuksia. Vilman opiskeluaikainen blogi löytyy: vilmanhiusjuttuja.blogspot.com

Pilleriä purkista vai nautintoa ravinnosta

Olen vanhuksia hoitavana törmännyt useisiin varakkaisiin rouviin. Heidän laatikkonsa pursuavat erilaisia vitamiinivalmisteita. Niiden tehoon he uskovat, niitä he popsivat ja niihin he syytävät sievoisen summan rahaa.

Ja bisnes kukoistaa! Heille, muistisairaillekin, soittelevat vitamiinikauppiaat ja kohta kopsahtaa postiluukusta usean kuukauden vitamiiniannos. Heillä on luottohenkilöitä jotka vannovat marjavalmisteiden nimeen. Katsos kun parista pilleristä saa samat ravintoaineet kuin litrasta mustikoita. Tai sitten jokainen aamu on aloitettava ihmejuomalla, minkä avulla luvataan melkein kuu taivaalta. Näitä lupauksia kyllä riittää.

Oma maalaisjärkeni on aina sanonut, että eivät lisäravinteet varmasti myrkkyä ole. Mutta kyllähän vitamiinit ja hivenaineet voisi monipuolisesta ruoastakin saada. Tarvitseeko ne napsia nappuloina purkeista? Itse olen päätynyt samaisen maalaisjärjen neuvomana syömään lisäravinteena vain D-vitamiinia. Suomen oloissa kun auringosta sitä ei riittävästi saa. Muuten syön monipuolista sekaravintoa ja uskon saavani siitä juuri sopivan määrän paitsi nautintoa myös niitä ravintoaineita mitä tarvitsen.

Ajatuksenkulkuani tukee tuore tutkimus, mistä uutisoitiin Helsingin Sanomissa 3.7.2019. Siinä ravintolisäasiaa käsitellään muistisairauksiin liittyen.

"Verkkokaupoissa ja apteekeissa myydään erilaisia ravintolisiä, joiden esitetään piristävän aivojen toimintaa ja jopa antavan suojaa muistisairauksilta. Maailmanlaajuisesti niiden myynti on yli sadan miljardin euron bisnes. Yhteistä näille muistipillereille on, että ne ovat kalliita eivätkä luultavasti toimi. Tähän johtopäätökseen tulee kansainvälinen aivoterveyden asiantuntijapaneeli, joka julkaisi hiljattain katsauksensa ravintolisien vaikutuksesta aivojen toimintaan. Asiantuntijapaneelissa on kymmeniä muistisairauksiin erikoistuneita aivotutkijoita eri puolilta maailmaa."

”Ei ole mitään vakuuttavaa todistusaineistoa, jonka perusteella voisi suositella ravintolisiä terveille, iäkkäämmille aikuisille. Ravintolisien ei ole osoitettu hidastavan dementian kehittymistä eivätkä ne ehkäise tai hoida Alzheimerin tautia tai muitakaan neurologisia sairauksia, jotka aiheuttavat dementiaa. Säästä rahasi ja käytä ne terveelliseen ruokavalioon, joka sisältää hedelmiä ja vihanneksia."

Jatkossakin aioin jatkaa valitsemallani tiellä. Valistan myös iäkkäämpiä asiakkaitani.
Eikö olekin mukavampaa valmistaa tai ostaa makoisaa ruokaa. Luoda nautinnollinen ruokahetki. Nautiskella ruoan ulkonäöstä, mausta, tuoksusta ja koostumuksesta. Ehkä hyvästä seurastakin. Ja saada kaupanpäälle kehon ja mielen tarvitsemat rakennusaineet?

Kuin että pistelisi kalliita ja pahanmakuisia pillereitä poskeen ja vielä kuvittelisi niiden olevan tie terveeseen, jopa ikuiseen, elämään.

Huippupalkka! Enemmän vapaa-aikaa!

"Kuvassa paidaton nuorimies nojailee virvoitusjuomalasia pidellen avoautoon.Auto näyttää arvokkaalta, kuljettaja varakkaalta ja takapenkillä istuva nuori nainen mahtuu juuri ja juuri kyytiin ostoskasseineen. Reissussa näyttää olevan kolme kovapalkkaista lääkäriä. Ilmoitusteksti lupaa lääkäreille huippupalkkaa, räätälöidyn työajan ja loistavia työkavereita." (https://yle.fi/uutiset/3-10869473)

Oi että mikä rekrytointi-ilmoitus. Minä ainakin hakisin heti. Jos olisin lääkäri. Ja vaikka en olekaan, kuva saa lukemaan ilmoituksen sanasta sanaan. Tulee hyvä mieli ja hymy huulille. Vahvaa peukutusta siis kampanjan ideoineille Eksoten viestinnälle, päivystykselle sekä mainostoimistolle!

Mutta kun ollaan sote-alalla, tämä räväkkä rekryilmoitus poistettiin sosiaalisesta mediasta kesken hakuajan, koska sairaalan johdolla meni herne nenään. Tietysti. Ilmoituksesta kun puuttuvat tyystin pönötys, hierarkia ja byrokratia. Niiden sisään on niin turvallista käpertyä suu viivana ja vanne päänympärillä.

Kun kerran kärsitään kroonisesta lääkäripulasta, mikä vaivaa varsinkin päivystystä, ja sinne etsitään nuoria lääkäreitä niin miksi ei vedottaisi heihin? Saataisi heidät kiinnostumaan, hakemaan ja jopa tulemaan töihin?

Mutta ei. Eksoten hallituksen puheenjohtaja Marja-Liisa Vesterinen ryhtyi tositoimiin: 

"Puutuin operatiiviseen toimintaan ja ihan määräsin, että nyt se kuva sieltä veke. Nyt on tullut niin kauheasti huonoa palautetta siitä." Vesterisen mukaan osa Eksoten johdosta, luottamushenkilöistä ja lääkäreistä pahastui ilmoituksesta. Närää aiheutti myös se, ettei johtoryhmä ollut etukäteen nähnyt ilmoitusta.

Ylilääkäri Minna Linna on toista mieltä: "Tässä on nyt kärpäsestä tehty härkänen." Hän on viime viikkoina vastannut lääkäreiden rekrytointi-ilmoituksista tulleisiin yhteydenottoihin. Tämä ilmoitus on lyhyen esilläoloaikansa aikana poikinut seitsemän kyselyä, mikä on enemmän kuin mikään ilmoitus koskaan aikaisemmin.

Niinpä niin. Oliko Eksoten tarkoitus saada apua krooniseen lääkäripulaansa? Vai kiillottaa johtoryhmän egoa? Jos se oli ensin mainittu, niin siinä tapauksessa tämä ilmoitus oli kyllä napakymppi!

Työntekijä haluaa loistaa

YTK-yhdistys on tehnyt tutkimuksen huhtikuussa 2019. Sen mukaan kesäloma saa suomalaiset pohtimaan työpaikan vaihtoa.

Miksi?

Juuri siksi että silloin on aikaa. Oravanpyörä pysähtyy. Voi vaan olla. Ja silloinhan ne tulevat. Ideat. Ajatukset. Muutokset.

Tutkimuksessa on todettu että työssä tarjottavat vähäiset kehittymismahdollisuudet saavat ihmiset vaihtamaan työpaikkaansa.

"Suurin motiivi muutokselle on ollut halu kehittyä ammatillisesti tai oppia uutta. Puolet vaihtoa harkinneista sanoo syyksi toiveen päästä hyödyntämään paremmin osaamistaan ja taitojaan. Miesten motiivina on toiminut hieman naisia useammin parempi palkka ja huono yrityskulttuuri. Naisilla sen sijaan korostuu halu kehittyä ammatillisesti tai oppia uutta sekä uupuminen työssä. Työn mielekkyyden ja yhteisen tarkoituksen hämärtyminen muutoksen keskellä voi olla uhka työhyvinvoinnille. Siksi jokaisen olisi hyvä pohtia omaa viihtymistään säännöllisesti ja kysyä itseltään ainakin, miksi työtä tehdään ja mikä siinä on parasta."

Tuntuu hullulta, että työnantaja ei pidä kiinni hyvistä tuloksentekijöistään. Antamalla heidän kehittyä ja loistaa. Ihmiselle tekee hyvää oppia uutta ja kun saa käyttää monipuolisesti taitojaan työssään, lisää se motivaatiota. Kun vielä yhdessä sovitaan toimintatavat, sitoutuminen nousee ihan uudelle tasolle.

Kun ihminen saa toimia sisäisistä arvoistaan käsin, kasvaa hän isommaksi ja samalla tuo suuremman panoksen työnantajalleen. Kun taas joutuu ohjautumaan ulkoapäin, kutistuu ihminen ja hänellä on vähemmän annettavaa työnantajalleenkin. Niin, ja suuremmalla todennäköisyydellä hän äänestää jaloillaan.

Vaaleanpunaiset lasit silmillä

Motkotan usein kotikaupunkini Jyväskylän asioita. Niitä silmillä nähtäviäkin. Tietöitä, liikennesumppuja ja vieri viereen rakennettuja asuintaloja esimerkiksi.

Tänä kesänä olen nähnyt paljon muutakin. Huokailen ja kuplin onnesta kun kävelyretkeni suuntautuvat vaikkapa näihin paikkoihin:

Viitaniemen ranta on ihan huikea. Se sijaitsee vain noin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Mutta on pehmeää nurmimattoa. Hiekkaista tietä. Ikivanhoja puita. Lokkien kirkunaa. Laineiden liplatusta. Soutuveneitä. Metsäjäniksen loikkaa. Siilin sipsutusta. Alvar Aallon kädenjälkeä. Iloisia ihmisiä kävelemässä, juoksemassa, pyöräilemässä, uimassa.

Tuomiojörven ranta ja Hongikon harju tulevat seuraavina. Sileähiekkainen uimaranta. Rantalentopallon lätkijät. Tiukka nousu harjun päälle. Sieltä siintävät toisella puolella Jyväsjärvi ja toisella Tuomiojärvi. Pakko tähyillä molempiin suuntiin ikäänkuin kapteeni laivan keulassa. Joka kerta mielessä kajahtaa Keski-Suomen kotiseutulaulu. Männikkömetsät ja rantojen raidat. Tulee isänmaallinen olo. Vaikka ollaan kaupungin keskustan vieressä, vallitsee täällä rauha. Puut humisevat, kahisevat ja rauhoittavat. Runkoon kun koskee, aistii vanhan puun vahvan energian. Metsäpolku kuljettaa kepeästi läpi koko ikiaikaisen harjun.

Jyväskylän Harju sijaitsee ihan kaupungin keskustassa. Sinne johtavat kauniit, vuonna 1925 rakennetut kiviset Neron portaat. Koko harju on vanhaa mäntymetsää. Sen rinteitä pitkin kiemurtelevat polut sekä kapea hiekkatie. Ylimpänä seisoo Vesilinna ylväänä näköalatorneineen,  luontomuseoineen ja ravintoloineen. Jokaisena kesäiltana kello 20 sieltä kajahtaa lempeä kesäsoitto.

Yliopiston alueella havisevat historian siivet. Vanhat rakennukset ovat hirvittävän kauniita. Niitä on pysähdyttävä ihailemaan ja jäätävä miettimään ketkä kaikki täälläkin ovat vuosien saatossa kulkeneet ja opiskelleet. Seminaarinmäelle on jätetty paljon luontoa. Se tekee alueesta omaleimaisen ja upean.

Saan olla onnekas, että kivenheiton päässä kotoani löytyy tämmöisiä keitaita. Nautin niistä itse. Toivottavasti muutkin kaupunkilaiset nauttivat ja turistitkin löytävät ne.

Avokonttori ajaa "taistele ja pakene"-tilaan

Aamu avokonttorissa. Yksi toisensa jälkeen saapuu sorvinsa äärelle ja huikkaa omalle paikalle mennessään huomenet. Kuinka monta kertaa kuulenkaan sen, kuinka monta kertaa vastaankaan siihen. Joka kerta ajatukseni keskeytyy. Työni keskeytyy. Se keskeytyy myös kun kuulen kollegoiden keskustelua. Kun jonkun kynä putoaa lattialle. Kun toisen puhelin soi. Kun valutaan lounaalle. Päiväkahville. Vessaan. Kun lähdetään töistä.

Iltasanomissa on julkaistu 18.6.2019 kirjoitus avokonttoreista. Olen niin samaa mieltä kuin jo aikaisemminkin referoimani aivotutkija Minna Huotilainen, kun hän sanoo, että keskittymiskyvylle 
on myrkkyä, kun ajatus katkeaa koko ajan. Tämä ajaa meidät”taistele tai pakene”-tilaan. Siinä tilassa ihminen tekee todella nopeita päätöksiä ja yrittää vain selvitä. Jos tuohon tilaan päätyy, emme ole millään tavalla parhaita versioita itsestämme.

Huotilainen onkin suuri etätöiden kannattaja. Hänestä se on sekä työntekijän että työnantajan etu.

"Syvää keskittymistä vaativat tehtävät kannattaa tehdä etätöinä. Ne tehtävät, joissa ideoidaan ja suunnitellaan porukalla, kannattaa taas tehdä kahvihuoneen tapaisessa rennossa tilassa. Ikävä kyllä avokonttori ei ole näihin kumpaankaan ideaali tila."

Itsellänikin on kokemusta avokonttorityöskentelyssä enkä näe siinä yhtään mitään hyvää. Allekirjoitan kaikki ylläolevat pointit liittyen niin avokonttoreihin kuin etätöihin. Koska miksipä ei tekisi töitään keskittyneemmin, tehokkaammin ja luovemmin? Ja sitä kautta tuottoisammin ja tyytyväisemmin.