Kutsun sinutkin tekemään vanhuudesta viisautta

Tämä kirjoitus on jäänyt julkaisematta reilut kaksi vuotta sitten. Haluan julkaista tämän nyt. Paljon on virrannut vettä Päijänteessä tänä aikana. Tämä olkoon silta kriittisten kirjoitusteni välillä juuri tähän hetkeen, kun suunnittelen vanhussomen aktivoimista. Nostan esiin taas tähtihetkiä. Mainostan hyväksi havaittuja tuotteita ja palveluita. Kutsun sinutkin tekemään vanhuudesta viisautta! Nyt ehkä jaksan taas kun olen saanut huilata hetken.

Aikamatka kahden vuoden tunnelmiin

Olen kertonut asiakasperheen kotiin annettavasta perhehoidosta omaishoidon tukitoimena. Kirjoituksen voit lukaista tästä  Tuolloin olin tehnyt tätä työtä vähän yli puoli vuotta ja nyt vajaan vuoden. Monenlaisia kokemuksia on kertynyt. Olen kohdannut erilaisia perheitä ja ainutlaatuisia ihmisiä. Olen nähnyt suurta rakkautta, pohjatonta väsymystä ja ritisevää raivoa. Kaikenlaisia tunteita on onneksi uskallettu näyttää.

Tuossa vajaassa vuodessa olen soittanut 10 perheen ovikelloa. Minut on toivotettu kiitollisina tervetulleeksi. Ensin on tutustuttu ja kuulosteltu toisiamme. Pian pelisäännöt ovat muotoutuneet. Omaishoitaja on uskaltanut luottaa. Hoidettavakin on vapautunut. On mudostunut 20 erilaista tarinaa. Olen lumoutunut niistä jokaisesta.

Arvaa, moniko 10 perheestä on vielä asiakkaanani?

Neljä! Viisi omaishoidettavaa on siirtynyt asumaan palvelutaloon ja yksi kuollut. Olen ollut omaishoitajan tukena kun hän on potenut syyllisyyttä siitä kun ei jaksa enää hoitaa omaa rakastaan. Olen kannustanut häntä päätöksessään. Olen joutunut itsekin luopumaan. Hoidettavasta, hänen puolisostaan, koko perheestä ja kodista. Joka kerta se kirpaisee hetken ja tunnen ikävää.

Mutta luopumisen hetkellä muistan läsnäolon taian

Olen kirjoittanut aikaisemmikin että muistisairaiden kanssa oppii väkisinkin läsnäoloa. Heillä ei ole muuta hetkeä kuin tämä. Olemme saattaneet käydä kävelyllä, jutella ja havainnoida kaikkea näkemäämme. Kotiin tultuamme hän ei muista että oltaisi ulkona oltukaan. Ei se mitään. Hän nautti silloin. Nyt on uusi, yhtä hyvä mutta erilainen hetki ja olemme läsnä siinä.

Vakuuttavatko vaikuttajien vastaukset?

Edellisessä postauksessa lupasin vastauksia. Tässä niitä tulee. Julkaisen ne nimettöminä, koska en halua nolata ketään. Olen lähestynyt päättäjiä useaan otteeseen kolmen vuoden aikana. Laitan loppuun myös linkin Perhehoitoliiton Facebookiin, missä perhehoidon suitsutus käy sopivasti juuri nyt kuumana. Useampi poliitikko on antanut kasvonsa vanhustyölle ja perhehoidolle. Hyvä niin. Mutta miten kaukana vieläkin ovat ne todelliset teot?

Vastausten välillä on aikaa lähes kaksi vuotta ja samat sanat toistuvat aina vaan

12.8.2024: "Me yritämme vaikuttaa ministeriöiden ja hyvinvointialueiden johdon kautta myös asioiden etenemiseen sekä käymme pitämässä alueellisia koulutuksia, jotka auttavat perhehoidon prosesseja, mutta valitettavasti muutos/edistyminen tapahtuu aika hitaasti. On kuitenkin mainittava, että jos katsomme muutamia vuosia taaksepäin, on kehittymisen vauhti ollut kyllä todella positiivista koko valtakunnan tasolla. Yksilön kohdalla se vain on niin tuskaista, kun siitä on leipä monellakin kiinni. Meidän puoleltamme yritämme vauhdittaa asioiden etenemistä koko Suomessa ja toivomme, että paikallisyhdistyksemme voivat olla teille perhehoitajille myös tukena ja apuna."

24.5.2026: "Kiitos viestistä. Hyvin olitte koonneet epäkohtia. Itselleni nämä ovat tuttuja, koska olen Perhehoitoliiton hallituksessa ja Peehehoitoliitto ajaa näiden asioiden korjaamista. Toivottavasti seuraavalla seuraava hallitus lähtee uusimaan perhehoitolakia, koska nykyinen laki on niin vanhanaikainen ja moni epäkohta johtuu siitä!"

27.5.2026: "Kiitokset viestistänne ministeri X:lle. Vastaan teille hänen pyynnöstään.  Perhehoito on tärkeä osa palveluvalikoimaamme ja sen myötä esiin nostamanne huolet perhehoitajien näkökulmasta. Jatkamme työtä perhehoidon kehittämiseksi.Toivotan teille voimia tärkeässä työssänne sekä hyvää kesää." 

Perhehoitoliitto tapaa politikkoja tekee julkaisuja sosiaalisen median kanaviinsa

Se on hienoa vaikuttamistyötä. Itselleni se ei kuitenkaan enää riitä. Olen uupunut hymyihin ja sanoihin, jos ne eivät johda mihinkään. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta viettää kesälomaa ilman korvausta. Tarvitsen käytännön tekoja järjestöltä, mikä julistaa olevansa perhehoitajien valtakunnallinen edunvalvoja. Alla kommenttini Facebookissa käydyssä keskustelussa: https://www.facebook.com/perhehoitoliitto

"Itse olen työskennellyt kolmisen vuotta ikäihmisten kiertävänä perhehoitajana Keski-Suomen hyvinvointialueella. Perhehoito on ihan mahtava hoitomuoto. Asiakkaat, niin omaishoitajat kuin hoidettavat ja heidän läheisensä, ovat todella tyytyväisiä. Perhehoitajan asema sen sijaan on ala-arvoinen. Olen koko kolmevuotisen taistellut sen eteen ollen yhteydessä aluevaltuutettuihin, viranhaltioihin ja perhehoitoliittoon. Vastauksia ei ole tullut tai ne ovat olleet hyvin ympäripyöreitä. Olen koonnut listan haasteista, joista kolme räikeintä nostan tähän: kiertävälle perhehoitajalle ei kerry vuosilomaa, myös sairausloma on palkaton, perhehoitajan kilometrit ovat 0,33 euron arvoisia. Kuinka kauan tällä menolla jaksaa? Hienoa, että poliitikot ovat antaneet kasvojaan perhehoidon puolesta. Nyt tarvitaan kuitenkin pikaisia tekoja. Ei riitä, että kääriydytään perhehoitolain taakse. Sanna Perhehoitoliitto Merja Mäkisalo-Ropponen Antti Kaikkonen Wille Rydman Antti Kurvinen Pia Kauma Tytti Tuppurainen Sofia Virta"

Yhteenveto ikäihmisten perhehoidon haasteista

Lupasin viikko sitten julkaista koosteen, minne on koottu kiertävän perhehoitajan asemaan liittyviä haasteita. Tässä se tulee! Minkälaisia mietteitä tämä yhteenveto herättää sinussa?

Olen lähettänyt sen jo aikaisemmin perhehoitoliittoon

Myös useampi viranhaltija Keski-Suomen hyvinvointialueella on saanut sen sähköpostiinsa noin puolitoista vuotta sitten. Nyt sen vastaanotti muutama politikko. Vastauksiakin olen saanut. Ovatko asiaa vai liirumlaarumia? Siitä kerron seuraavassa postauksessa :)

Ikäihmisten perhehoidon haasteita Keski-Suomen hyvinvointialueella

Olemme koonneet tähän dokumenttiin haasteita, mitkä vaikuttavat nykyisten perhehoitajien jaksamiseen ja pysyvyyteen sekä uusien perhehoitajien saatavuuteen. Ikääntyneiden perhehoito on inhimillinen, joustava, moniulotteinen  ja yhteiskunnalle tehokas hoitomuoto. Sen vuoksi sen soisi lisääntyvän.

Kiertäville ja päivätoimintaa omassa kodissaan  järjestäville perhehoitajille 

ei kerry palkallisia vapaapäiviä 

• ehto vapaapäivien kertymiselle: samalla toimeksiantosopimuksella tehdään perhehoitoa 14 päivänä kuukaudessa vähintään 6 tuntia päivässä > ei voi täyttyä koska maksimissaan hoitoajat asiakasta (=yhtä toimeksiantosopimusta) kohden ovat 24 tuntia kuukaudessa.

• tämä vaikuttaa suoraan työssä jaksamiseen ja pysymiseen

Kilometrikorvaus

• vuonna 2026 verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärä on 0,55 euroa per kilometri. Perhehoitajan kilometrit ovat 0,33 euron arvoisia.

Omalla ajalla tehdään

• asiakkaiden käyntien kirjaus, mikä on palkkion peruste

• yhteydenpito koordinaattorin, asiakasohjaajien, asiakkaiden ja kollegoiden kanssa

• koulutukset

• koordinaattoreiden järjestämät Teams-palaverit ja -koulutukset, joihin on velvoite osallistua

• siirtymät asiakkaiden luokse

Omalla kustannuksella hankitaan ja käytetään

• kulkuneuvo

• puhelin

• tietokone

• tietoliikenneyhteydet

Asiakasohjaus ja asioiden hoito organisaatiossa

• ei ole aina tasapuolista

• vaatii perhehoitajalta suurta aktiivisuutta saada asiakkaita

• joskus tulot romahtavat jopa puoleen jos esimerkiksi useampi asiakas siirtyy samaan aikaa palveluasumiseen

• työttömyyskassat ja liitot eivät maksa ansiosidonnaista päivärahaa

• sairauspäivärahaa haetaan Kelalta

• jos asiakaskäynti peruuntuu asiakkaasta johtuvasta syystä  aikaisemmin kuin vuorokautta ennen käyntiä, perhehoitaja ei saa palkkiotaan

• perhehoidon organisaatiossa on useita tasoja: perhehoitaja, asiakasohjaaja, perhehoidon koordinaattori, jälkimmäisten esihenkilöt > hidastaa, vaikeuttaa, tuo epäselvyyksiä ja päällekkäisyyksiä

Onko Perhehoitoliitto perhehoitajan asialla käytännön asioissa?

Ystävällisin yhteistyöterveisin

Elina Laajala ja 4 muuta kiertävää ja päivätoimintaa tarjoavaa perhehoitajaa

Muodostuiko perhehoitajuudesta täyttymys?

Reilu kolme vuotta sitten halusin käydä ikäihmisten perhehoidon ennakkovalmennuksen. Etsin uutta työpaikkaa ja mietin, että perhehoitajana saisin työskennellä tarpeeksi itsenäisesti, kuitenkin hyvinvointialuen tuki turvanani. Pidin myös ajatuksesta, että työtä voisi tehdä monin eri tavoin. Olen hekumoinut perhehoitoa tuolloin kolme vuotta sitten, sen jälkeen ihmetellyt ja viime vuoden ollut täällä blogissa ihan hiljaa. Nyt avaan jälleen sanaisen arkkuni. Enkä niinkään hyvässä.

Kolmessa vuodessa olen kokenut paljon

Ensin tein työtä vain kotiin vietävänä palveluna. Sitä toimintatapaa olenkin avannut täällä Alkuvaiheessa loikkasin myös kolme kertaa toiselle hyvinvointialueelle tuuraamaan pitkäaikaista perhehoitajaa jolloin olin asiakkaiden kanssa yötä päivää. Tavoitteenani oli kuitenkin koko ajan omassa kodissani tarjottava päivätoiminta - ja osittain se toteutuikin. 

Vien palvelua asiakkaiden koteihin

Asiakkaani ovat omaishoitajia ja heidän hoidettaviaan. Hoidettavien kunto vaihtelee ja suurin osa heistä on muistisairaita. Omaishoitaja saa aikaa omille asioilleen ja lepoa jos niin haluaa silloin kun olen heidän kotonaan. Työ on ihan mukiinmenevää. Seurustelua asiakkaan kanssa. Ulkoilua. Tuolijumppaa. Yhdessä kokkailua ja leipomista. Tällä hetkellä viivyn jokaisen asiakkaan luona kerran viikossa kuusi tuntia.

Päivätoimintaryhmäkin saatiin käyntiin

Kokoonnuimme kotonani keskiviikkoisin kello 8-16, Asiakkaat tulivat joko omaishoidon tukitoimena tai kotihoidon kautta. Jokainen heistä oli todella tyytyväinen. "Tämä on viikon kohokohta." "Tämä on ollut minulle niin tärkeää." "Tämän päivän vuoksi jaksan olla sitten taas yksin kotona."

Vaihtuvuus oli suurta, koska monen muistisairaus oli edennyt jo pitkälle. Parhaimmillaan ruokapydän ympärillä istui viisi asiakasta, yleisimmin kolme. Söimme yhdessä aamupalan ja lounaan sekä joimme päiväkahvit. Kaikki, jotka halusivat osallistuivat ruoanlaittoon. Ulkoilimme, tuolijumppasimme, visailimme, kuuntelimme musiikkia ja juttelimme.

Vuosi ja yhdeksän kuukautta sitä kesti ja lopettamispäätös tuntui lopulta vapauttavalta. Asiakaskato koitti kun väki sairastui ja joutui pitkäaikaishoitoon. Yhden kanssa ei tuntunut enää ryhmältä. Asiakasohjauksesta tarjottiin neljää meille sopivaa henkilöä, mutta heillä meni pupu pöksyyn. He eivät halunneetkaan tulla. Kun on liian pitkään neljän seinän sisällä, kynnyksestä tulee liian korkea ja lähtemisestä vaikeaa. 

Juuri nyt olen lopen uupunut

Jatkan nyt vain kotiin vietävää perhehoitoa. Palkatonta lomaa olen pitänyt viime kesänä kaksi viikkoa ja kahtena joulun tienoona viikon. Minulle ei kerry minkäänlaista palkallista lomaa. Tänä kesänä minun on ihan pakko ottaa vapaata. En vaan keksi, miten se on taloudellisesti mahdollista. Olo on tosin nyt sitä luokkaa, että ehkä se pakottaa lomalle tavalla tai toisella:  Muisti pätkii. Pinna on kireällä. Asiat ärsyttävät. Sydän läpättää. Huimaa. Heikottaa. Väsyttää.

Perhehoitoliitto hehkuttaa somessa ja eduskunnassa

"Ikäihmisten palvelurakenteita on kehitettävä vastaamaan kasvavaan tuen ja turvan tarpeeseen.

Siihen, miten se saadaan aikaan, vastaa hyvin monimuotoinen perhehoito.

Hyvinvointialueilla on kasvava paine löytää uusia ratkaisuja niin, että hyvä ja oman näköinen elämä on mahdollinen kaikille. Perhehoidon laadukkaalla valmennusohjelmalla on tämän yhtälön toteuttamisessa iso rooli.

Tarvitsemme yhteisen ymmärryksen siitä, kuinka perhehoito saadaan alikäytetystä palvelusta täyteen potentiaaliinsa. Kiitos ministeri Rydman siitä, että saimme puhua tänään näistä tärkeistä asioista kanssanne ja että jaoimme asian merkityksellisyyden.

On hienoa saada yhdessä todeta se, kuinka kaiken ikäisten perhehoito voi mahdollistaa hyvän ja oman näköisen elämän ja tuoda samalla kaivattuja ratkaisuja laadukkaan hoivan mahdollistamiseen sekä omaishoitotilanteiden tueksi.

Hoivarakenteet ovat muutoksessa ja tämä aiheuttaa paljon pelkoja.

Onneksi voimme todeta, että perhehoito voi olla se positiivisten muutosten mahdollistaja.

Kun saamme perhehoidon kansalliset rakenteet ja prosessit kuntoon niin, että perhehoitajien toimintaedellytykset ovat turvattu, saamme perhehoidon määrät myös varmasti vahvaan kasvuun.

Kehittämisessä on olennaista huolehtia siitä, että perhehoito säilyy ihmissuhdelähtöisenä myös palvelurakenteita uudistettaessa. Tämän varmistamiseksi on keskeistä huomioida myös perhehoitajien sekä perhehoidossa olevien lasten ja aikuisten arvokas kokemustieto.

Perhehoidon vahvistaminen ja kasvattaminen on investointi tulevaisuuteen. Perhehoito on inhimillinen ja kustannustehokas palvelu, joka lisää haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja aikuisten hyvinvointia, osallisuutta ja turvallisuutta sekä tukee sote-palvelujärjestelmän kestävyyttä."

Kolikon toinen puoli

Yllä mainitut asiat ovat totta. Olen täysin samaa mieltä, että perhehoito on erityinen ja inhimillinen hoitomuoto. Mutta entä perhehoitajan asema? Ihan retuperällä! Ainakin kiertävän ikäihmisten perhehoitajan. Perhehoitoliitto julistaa kuitenkin olevansa meidän edunvalvoja. Julkaisen seuraavalla kerralla koosteen, minne olen kasannut epäkohtia. Sitä ennen tulen lähettämään sen muutamalle ministerille. Siihen saakka heipä hei!

Näin vanhustyöhön luodaan tähtihetkiä

Tämä kirjoitukseni on julkaistu Kotiinpaluuheimon internetsivuilla ja Instagramissa 22.5.2024. Julkaisen sen vielä täällä omassa blogissanikin. Liittyy vahvasti perhehoitoon ja ikäihmisiin <3

Olen työskennellyt viimeiset 10 vuotta osa- tai täysiaikaisesti ikäihmisten parissa. Olen tehnyt työtäni kolmessa yksityisessä yrityksessä ja viimeisen vuoden ajan perhehoitajana. Kaikissa näissä palvelua on annettu asiakkaiden koteihin. Kahdessa viimeisimmässä työpaikassa käynnit ovat olleet pitkiä, toisessa vähintään kaksi tuntia ja tässä nykyisessä seitsemän tuntia. Siinä ajassa ehtii paljon.

Keskityn tässä kirjoituksessa perhehoitajana tarjottavaan omaishoidon tukipalveluun. Perhehoitaja toimii toimeksiantosuhteessa hyvinvointialueella ja asiakkaat löytyvät hyvinvointialueen asiakasohjaajien kautta. Koska ollaan omaishoitajien ja -hoidettavien kanssa, varsinkin hoidettavan kunto on huono. Olen tosin havainnut että myös hoitajat ovat hyvin väsyneitä ja monesti myös loppuunpalaneita.

Juuri siksi haluan palvella näitä ihmisiä huippuhyvin. Ensikäynnillä kuulostelen minkälaisia he ovat, mistä he nauttivat ja mitä he haluavat tehdä. Kannustan omaishoitajaa lähtemään omille menoilleen keräämään voimia, koska olen huomannut hengähdystauon tekevän hyvää.

Hoidettavan kanssa edetään hänen voimavarojensa mukaisesti. Ensin varovaisemmin, sitten jo rohkeammin. Koska itse olen kävelyn ja luonnon ystävä, kehoitan asiakastakin liikkumaan. Tässä yksi asiakastarina: Hän oli aluksi vastahakoinen lähtemään kävelylle, joten ensimmäiset ulkoilut olivat lyhyitä. Hän hengästyi ja häntä pyörrytti. Hänen kuntonsa vaikutti heikolta. Aloitimme yhteistyömme marraskuun lopulla ja talven edetessä matkamme pitenivät pitenemistään. Pikkuhiljaa hengästyminen ja pyörrytys loppuivat. Nyt puolen vuoden jälkeen hän suorastaan odottaa lenkkejämme. Matkamme ovat pidentyneet. Viivymme retkillämme parikin tuntia. Istumme välillä, juttelemme, havainnoimme luontoa ja kuuntelemme lintujen konserttia. Joka kerta me kumpikin annamme ja saamme.

Toinen asiakas innostui leipomaan. Hänen muistisairautensa oli edennyt jo pitkälle. Sanoja ja oma-aloitteisuutta oli jäljellä enää vähän. Ehdotin hänelle että leivottaisiin. Tutkimme yhdessä reseptejä ja päädyimme marjapiirakkaan. Vatkaaminen ja taikinan vuokaan taputtelu onnistuivat hienosti. Uunista tulvivat tuoksut kirvoittivat mieleen lapsuusmuistoja ja tuoreen leivonnaisen maku nosti suunpielet onnelliseen hymyyn.

Kolmannen kanssa heittäydyimme tuolitanssin pyörteisiin. Tuttu musiikki johdatti ensin huojumaan varovaisesti, sitten tekemään lihaskuntoa ylläpitäviä jumppaliikkeitäkin. Näin hän sai liikettä niveliin ja mieleinen musiikki toi tullessaan hyvää ja turvallista oloa.

Kävely, luonto, pienten asioiden havainnoiminen, leipominen, ruoanlaitto, musiikki, tanssi, muistelu, keskustelu, visailu ja lukeminen. Näistä mikään ei maksa juuri mitään. Nämä kaikki kuitenkin tuovat omiin työpäiviini rutkasti hyvinvointia. Paras kiitos minulle on kuitenkin se kun asiakas nauttii ja voimaantuu. Kysellen ja kuulostellen löytyy jokaiselle omat mielenkiinnon kohteet joissa saa loistaa. Näin tavallisesta arkipäivästä kehkeytyy taianomainen tähtihetki.