Maalaisjärkeä ja laumasuojaa

Jotkut ihmiset ovat eristäytyneet koteihinsa. Nekin, jotka eivät ole koronavirustartunnan riskiryhmäläisiä. Mikäs siinä. Itse en pysty työnikään puolesta näin tekemään (kerroin siitä (jo aikaisemmin). Ehkä siksikin olen miettinyt asiaa paljon. Olen pohtinut että kuinka kauan näiden ihmisten on oltava kodeissaan? Mitä sitten kun he sieltä joskus poistuvat? Minun käsittääkseni kun virus ei tuosta noin vaan katoa, ei ainakaan pitkään aikaan.

Itsekin olen toki paljon enemmän kotona kuin aikaisemmin ja vältän lähikontakteja. Totta kai. Työpäivinäni olen kuitenkin koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Kaupassa minun on käytävä. Lenkilläkin käyn ja perhettäni tapaan turvavälin takaa.

Siksi en ymmärrä heitä, jotka ajattelevat niin mustavalkoisesti: "Meidän perhe pysyy kotona. Piste. Emme käy edes kaupassa. Piste. Me olemme hyviä ihmisiä. Päittemme päällä leijuu marttyyrin kruunu. Muulla tavalla toimivat ovat pahoja ihmisiä. Hyi teitä. Piste."

Ja sen vuoksi olen onnellinen kaiken kirjavasta Facebook-yhteisöstäni. Siellä on jaettu koko korona-ajan hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja toimintatapoja. Olen klikkaillut linkkejä ja lukenut jos jonkinlaisia ajatuksia. Olen löytänyt tästäkin asiasta myös ne harmaansävyt.

Saska Saarikoski on haastatellut Helsingin Sanomien kolumniaan varten 20.4.2020 osastonylilääkäri ja vt. professori Tomi Mikkolaa. Tällä hetkellä Suomi on onnistunut koronakriisin ensimmäisessä vaiheessa eli estämään epidemian riistäytymisen hallitsemattomaksi, mutta miten tästä päästään eteenpäin? Alla oleva on suoraa lainausta Saarikosken kirjoituksesta ja Mikkolan kertomasta.

"Mikkolan mukaan päättäjät ovat joutuneet päättämään asioista nopeasti ja epävarman tiedon varassa. Siksi tärkeintä on ollut tehdä isoja ratkaisuja, joilla kansalaiset on herätetty kriisin vakavuuteen. Viime viikkoina rajoituksia on säädetty ilman, että niiden vaikutuksista on esitetty mitään varsinaisia laskelmia. Koulut päätettiin sulkea, vaikka ei ole mitään dataan perustuvaa näyttöä siitä, että koulujen sulkemisesta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Uudenmaan sulkeminen taas oli äärimmäisen dramaattinen teko, koska sellaista ei ollut ikinä ennen tehty. Se oli hallituksen viesti siitä, että nyt ollaan oikeasti tosissaan. Päätöksen todellinen merkitys oli juuri tässä pelotevaikutuksessa. Tomi Mikkola sanoo ymmärtävänsä tällaisia toimia hätätilanteessa, mutta nyt ne ovat tehneet tehtävänsä ja pitää mennä eteenpäin. Se alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. Presidentti sanoi, että kyllä me tämä pirulainen voitetaan. Hyvä on, mutta silloin pitää ymmärtää, ettei korona lopu kuin kahdella tavalla. Ne ovat laumasuoja tai rokotus. Turvallisen rokotteen saamiseen menee luultavasti ainakin vuosi. Me emme yksinkertaisesti voi pitää yhteiskuntaa niin pitkään suljettuna, koska se merkitsisi talouden romahtamista.

Mikkola ihmettelee sitä, että koronakeskustelussa terveys ja talous on usein asetettu vastakkain, vaikka kysymys on pohjimmiltaan samasta asiasta. Julkinen terveydenhoito on taloutta. Jos luomme valtavan velkaongelman, meillä ei ole jatkossa varaa hoitaa sairaita. Tuntuu kuin hallitusta myöten uskottaisiin siihen, että kevään aikana ilmestyy jokin ihmeellinen tekijä, joka hävittää koronan. Mutta eihän tämä minnekään häviä. Mikkolan mukaan ainoa realistinen ratkaisu onkin siis nyt keskittyä riskiryhmien suojelemiseen. Meidän on kerättävä yhteen ja julkaistava kaikki mahdollinen data siitä, ketkä ovat suurimmassa vaarassa ja keskitettävä ponnistelut heidän suojaamiseensa samalla, kun muita rajoituksia puretaan."

HUS:n infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen on 23.4.2020 YLE:n uutisessa samoilla linjoilla. Hän toivoo että koronarajoituksia purettaisiin asteittain, koska muuten syksyllä on Suomessa päällekkäin koronavirusta ja influenssaa eikä molempien testaamiseen tule kapasiteetti silloin riittämään. Järvisen mukaan pitäisi nyt yrittää saada sitä väestönosaa sairastamaan koronavirus, jolle tauti ei todennäköisimmin ole niin vaarallinen. Riskiryhmät tulee edelleen rajata sairauden ulkopuolelle.

Sekä Mikkolan että Järvisen lausunnot uppoavat minun ajatusmaailmaani. Juuri näin sanoo minunkin maalaisjärkeni. Nyt on mentävä kohti seuraavia asioita: laumasuoja, riskiryhmien suojelu ja talouden pelastaminen. Nähtäväksi jää, miten meidän käy.

Elämän merkitys on...

Eksyin somea selaillessani Frank Martelan blogiin. Olen toki huokaillut ihastuksesta hänen ajatuksilleen aikaisemminkin, mutta nyt haluan siteerata häntä.

Koska Frank on filosofi, häneltä kysytään usein mikä on elämän tarkoitus. Hän kuulemma voisi pitää aiheesta pitkän luennon, mutta hän on tiivistänyt vastauksensa yhteen lauseeseen. Tästä minä tykkään, koska mielestäni vähemmän on enemmän. Nautin myös siitä kun asiat tehdään mahdollisimman helpoiksi ja yksinkertaisiksi.

Frank pohtii että elämän merkitys on tehdä itsestään merkityksellinen toisille ihmisille.

"Tästähän merkityksessä on kyse, mahdollisuudesta kytkeytyä osaksi jotakin itseä suurempaa. Olemme merkityksellisiä niille ihmisille, joiden elämään meillä on myönteinen vaikutus, ja tämän myönteisen vaikutuksen ansiosta omakin elämämme täyttyy merkityksellisyydestä. Mietitään vaikka erityisen merkityksellisinä pidettyjä töitä kuten palomiehiä tai sairaanhoitajia. Niitä yhdistää se, että toisia auttava vaikutus on erityisen vahva, jopa hengen pelastava! Entä ketkä ovat merkityksellisen elämän malliesimerkkejä? Nelson Mandela, Mahatma Gandhi ja Martin Luther King ovat tyypillisiä mainintoja. Ja heitä yhdistää se, että heidän myönteinen vaikutuksena maailmanhistoriaan on ollut harvinaislaatuisen väkevä."

Myöhemmin hän oivalsi, että yllä oleva on vain puoli totuutta.

"Ihmisenä olemisen yksi keskeinen ulottuvuus on itsensä toteuttaminen. Mahdollisuus tehdä asioita jotka koen omakseni ja jotka saavat sydämeni roihuamaan on merkityksellisen elämän toinen peruspilari. Filosofit kutsuvat tätä merkityksellisen elämän dimensiota autenttisuudeksi, psykologiassa puhutaan autonomiasta. Merkitykselliseen elämään ei siis riitä että on yhteys toisiin ihmisiin. Pitää olla myös yhteys omaan itseensä."

Niinpä se hänen yksi lauseensa muodostuikin seuraavanlaiseksi: "Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille."

Hmm, sitä voi kukin pureskella omalla kohdallaan. Mitä se merkitsee juuri minulle? Mitä ovat minulle merkitykselliset asiat? Ovatko ne merkityksellisiä myös muille? Teenkö niitä nyt? Työkseni? Vapaa-ajalla? Mikä on ensimmäinen askel että lähden kulkemaan niitä kohti? Mitkä ovat välitavoitteeni? Milloin haluan saavuttaa tavoitteeni?

Jotkut työskentelevät ihmisten parissa korona-aikanakin

Minua ärsyttävät kirjoitukset, missä surkutellaan neljän seinän sisälle joutumista tai luetellaan asioita mitä voi tehdä nyt kun on niin paljon lisääntynyttä vapaa-aikaa.

En ihan ymmärrä.

Eikö ole vaan hienoa, että omaa työtä pystyy tekemään kotoa käsin? Ei itsensä puunaamista. Työmatkoja. Altistumista. Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin. Minusta se olisi ihanaa! Myös harrastaminen kotoa käsin on huisia. Jumpat ja joogat omassa olohuoneessa, aah! Sarjojen ja elokuvien katselu. Lukeminen. Ruoan laittaminen. Videoyhteydet ystävien kanssa. Pitkät puhelut. Rauhallinen kävelylenkki. Oleminen. Loikoilu. Tuijottelu. Huokailu. Kunnon yöunet.

Niin ja jos etätöitä todella tekee, niin ei kai se vapaa-aikakaan ole niin kamalasti lisäännyt? Lomautetuilla ja lyhennettyä työviikkoa tekevillä kyllä, mutta ei muilla?

Minun työni ei onnistu etänä. Kotihoidon vanhusasiakkaamme tarvitsevat hoitajaa. Toimistolle, autoon ja keskimäärin 10 asiakkaan luokse on mentävä jokaisena työpäivänä ja -iltana. Tänäänkin. Vedän kasvojeni eteen maskin. Käsiini hanskat. Monta kertaa työvuoron aikana. Desinfioin käsiäni ennen ja jälkeen jokaisen asiakaskäynnin ja useasti muutenkin. Teen saippuapesuja aina kuin mahdollista. Suihkutan desinfiointiainetta auton rattiin ja muihin osiin mitä kosketellaan. Samoin teen asiakkaiden avaimille, toimiston tietokoneelle ja muille pinnoille. Hengitän ainetta, yskin ja mietin, että tämä ei voi olla omalle terveydelle hyväksi. Mutta kaikkeni teen, että en saa itse koronavirustartuntaa ja vie sitä asiakkaillemme. Riskiryhmäläisille. Että meidän asiakkaittemme on hyvä ja turvallinen olla. Tänään. Huomenna. Aina.

Meidän yksityisen kotihoitoyrityksen toimintaan tämä korona-aika vaikuttaa siis hygienian lisääntymisenä ja pelkona siitä että me hoitajat tai meidän asiakkaamme sairastuvat. Mitä jos yksi asiakkaamme sairastuu? Vaarannamme silloin itsemme ja sitä kautta muut asiakkaamme. He ovat kaikki niin hauraita. Periaatteessa turvassa omissa kodeissaan. Mutta käytännössä me hoitajat olemme linkki saastaiseen ulkomaailmaan. Sinne, missä virus jyllää. Ja voimme tuoda sen tahtomattamme heidän lintukotoonsa.

Ihan samoja ajatuksia on varmasti hoitajilla palvelutaloissa. Sairaaloissa. Terveyskeskuksissa. Yksityisillä lääkäriasemilla. Kaikilla muillakin sote-alan ihmisillä. Ja vieläkin laajemmin. Siivoojilla. Kauppojen ja apteekkien henkilökunnalla. Julkisen liikenteen kuljettajilla. Poliiseilla. Palomiehillä.
Kaikilla meillä jotka teemme työtämme ihmisten parissa.

Onneksi jotkut ovat nousseet barrikadeille. Paitsi siksi että työskentelevät etulinjassa, myös siksi että ovat niin alipalkattuja. Kaksi jakamaani, mahtavaa kirjoitusta löytyy minun Facebookistani Siellä vaaditaan lisää liksaa. Nyt korona-aikana ja jatkossakin. Minä vaadin samaa. Nyt on tekojen aika!

Kuvassa on meidän pomo Teija.

Uusia yhteistyökuvioita synnytetään (ja niitä mahtuu maailmaan paljon)

Valon lisääntymisen myötä lisääntyy myös energia. Sormet syyhyävät kirjoittamaan. Niinpä herätän henkiin vuosi sitten aloittamani ja suuren suosion saavuttaneet yritysesittelyt. Tällä kertaa keskityn vain vanhuksiin liittyviin aiheisiin.

Miten homma toimii?

Niin että kirjoitan jutun haastatellen ja käyttäen vaikkapa somessa jo valmiiksi olevia kuviasi. Kun olet hyväksynyt aikaansaannokseni, julkaisen sen täällä blogissa. Jaan sitä omissa somekanavissani ja sinä voit jakaa sitä omissasi niin paljon kun haluat.

Tässä muutama esimerkki:

1. Tupahoiva - muistisairaiden iloinen koti

2. Hopearanta tarjoaa luksusta vanhuksille

3. Villa Ensi - elämä on ihmeitä vanhanakin

Viime vuotiset yhteistyökumppanit olivat pilottiasiakkaita ja saivat siksi blogijuttunsa erikoishintaan. Tämän hetken hinnasto on alla. Se on voimassa 31.5.2020 saakka ja hintoihin lisätään alv 24%

Blogijuttu kuvineen 300€
Yksi toisto eri tekstillä ja kuvilla 100€

Olen itse joihinkin kiinnostaviin toimijoihin yhteydessä. Ole sinäkin minuun jos mielenkiintosi heräsi. Suunnitellaan yhdessä ihanaakin ihanampi yhteistyökuvio!