Mummolan kesämuistot tulvahtivat mieleen

Oli lauantai-ilta. Kaikki istuivat saunanpuhtaina tuvassa. Mummo, pappa, vanhempani, veljeni ja minä. Ikkunoista pilkottivat omenapuut, viinimarjapensaat ja viljapellot. Joimme laseistamme mummon marjamehua ja tuijotimme televisiota. Lauantaitanssit! Joka viikkoinen ilo isovanhemmilleni ja nyt kun me olimme paikalla, meille kaikille. Silloin televisio-ohjelmiin keskityttiin. Juontajia palvottiin. Elettiin joka solulla juuri sitä hetkeä. Oi sitä 70-luvun lauantai-illan huumaa.

Pappa lähti kävellen pieneen kyläkauppaan. Nappasi kauppakassin eteisen naulasta mukaansa. Mummo oli varmaankin tehnyt ostoslistan. Verkkaiseen kun käveli, viipyi reissullaan aika kauan. Mutta joka kerta toi tuomisia lapsenlapsilleen. Lasinen pieni limsapullo suhautettiin auki ja jaettiin veljen kanssa millilleen tasan. Se oli ehkä omenaporetta tai punaista jaffaa. Jäätelö syötiin heti. Se oli jo vähän sulanut ja maistui mummolan kesältä. 

Mummon leivinuunissa tehty makaronilaatikko, ruisleipä ja pullat! Sihisevä kotikalja ja makea marjamehu! Niiden maun tunnen vieläkin suussani ja tuoksun nenässäni. Näen silmieni edessä kuinka hikikarpalo pyörii mummon otsalla kun mehumaija porisee puuliedellä. Tai kun hän työntää leipälapiolla limpun uuniin.

Oi, noista ajoista on vierähtänyt vuosia. Olen onnekas, kun mummola on vielä olemassa. Se on nykyään sukumme kesäpaikkana. Käyn siellä useita kertoja vuodessa. Viimeksi eilen. Tuvan seinällä mummo ja pappa katsovat meitä totisin ilmein potretissa. Minä tiedän että he iloitsisivat siitä että käymme. Siitäkin, että jälleen uusi sukupolvi on syntynyt.

Kierrän joka kerta mummolan pihapiirissä ja kauempanakin niissä paikoissa, missä lapsina leikimme. Aistin ne tunnelmat mitä silloin tunsin. Nappaan pensaasta viinimarjan tai vadelman. Omenapuusta omenan. Perenapenkistä kukkakimpun. Pala mummolaa. Pala historiaa. Pala minua. Tuntuu arvokkaalta.

PS. Olen huomannut, että kirjoituksiani luetaan säännöllisesti. Kiitos teille kaikille <3 Olisi kiva vaikkapa kommenteissa tai sähköpostitse (osoite löytyy etusivulta) kuulla keitä olette (vanhustyön ammattilaisiako?) Minkälaisia juttuja haluatte? Onko vanhusaiheinen blogi kiinnostava?

Aikakauslehdet johdattivat oivallukseen

Minulle ei postipate tuo ainuttakaan aikakauslehteä. En myöskään ostele irtonumeroita. Ei vaan kiinnosta vaikka aikaisemmin ne ovat olleet minulle hirmuisen tärkeitä. Olen tilannut ja ostanut niitä vuosien varrella runsain mitoin.

Mutta jostakin kumman syystä aikakauslehdet ovat tulleet tänä kesänä luokseni. Minulle on annettu niitä kiertoon. No, olen selaillut ne. Pääsääntöisesti niissä on ollut muutama hyvä ja kiinnostava juttu mitkä olen lukenut. Niistä olen saanut ajateltavaa ja vinkkejä, jopa oivalluksia. Pääosin ne ovat kuitenkin aika hömppää. Mainoksia on paljon. On myös lyhyenläntiä jutunpätkiä, mitkä saattavat olla kirjoitettu asian vierestä tai vain hyvin kevyesti asiaa sivuten. Ne suututtavat. Niin kuin tämän kaltaiset lausahduksetkin: "Teen joka arkiaamu kahden tunnin astangajoogaharjoituksen, meditaation ja pranayamaa eli hengitysharjoituksia ennen töiden aloittamista." Halleluja, onnea sinulle! Minä en tuohon pystyisi vaikka ei olisi töitäkään. Tai ehkä sittenkin jos siitä tulisi rutiini. Mutta haluaisinko edes vaikka joogan nimeen vannonkin. 

Ehkä lehtien tarkoitus onkin myös provosoida. Ja jakaa ihmisille höyhenen kevyesti uutta ajateltavaa. Aikakauslehdet eivät siis ole minun juttuni enää paitsi niiden joidenkin asiantuntevien ja syvältä viiltävien juttujen osalta. Esimerkiki Hanna Jensenin kirjoitus muistisairaudesta ja validaatiosta mitä hehkutin jo  helmikuussa, Linnea Mannerin juttu uupumuksesta tai Riikka Lehtovaaran kirjoitus vaihdevuosista - ihan huippuja!

Mutta arvatkaapa mitä tänä aamuna oivalsin? Miksi nämä lehdet ovat tulleet luokseni? 

Siksi että nyt minulla on taas materiaalia. Aarrekarttaan! Sen aion tässä lähipäivinä väsätä. Ihanaa!

Sain kokea 11 tärkeää ja ihanaa kohtaamista

Palasin neljän viikon lomalta. Ensimmäiseksi tein iltavuoron. Ajattelin, että en tee asiakkaiden luona numeroa lomaltapaluustani. Testaan, kuinka moni huomaa että ei ole nähnyt minua aikoihin. Kävin 11 asiakkaan luona iltavuoroni aikana. Arvaatko, kuinka moni huomioi sen ettei olla nähty pitkään aikaan?

Tässä leikkimielisen ja epävirallisen testini tulokset:

1. Asiakas jutteli siihen malliin, että ei olla nähty vähään aikaan. Mistään pitkästä neljän viikon ajasta ei kuitenkaan puhuttu. Iltakäynti eteni samaan malliin kuin aina ennenkin.

2. Muistisairas asiakas kyseli että milloinkas sinä meinaat lomasi pitää? Niin hän on kysellyt toukokuusta lähtien. Melkein joka käynnillä. Nyt vastasin että juuri olen lomalta palannut ja sitten juttelimmekin mitä kaikkea olin puuhannut.

3. Täysin samalla tavalla kuin ensimmäinen asiakas toimi tämäkin rouva.

4. Tämä asiakas elää vain tätä hetkeä ja menneisyyden muistoja. Hän ei pysty hahmottamaan milloin kukakin hoitaja on käynyt. Hän ei muista nimiämme tai mitään muutakaan mitä olemme hänelle itsestämme kertoneet vaikka joka käynnillä hän kiinnostuneena kyseleekin kuulumisiamme.

5. Yli yhdeksänkymppinen asiakas kysyi heti käynnin aluksi että oletkos sinä nyt palannut lomalta. Oli kiinnostunut myös siitä mitä olen lomallani tehnyt. Kerroin sitten reissustamme ja siitäkin että olimme käyneet hänen entisellä kotipaikkakunnallaan ja kuinka hän oli ollut siellä voimakkaasti mielessäni. Voi kun meille kummallekin tuli tästä juttutuokiosta lämmin olo.

6. Hän toimi myös 1. ja 3. asiakkaiden tapaan.

7. Missäs sinä olet ollut? Et ole käynyt pitkään aikaan! Ajattelin että olet siirtynyt pomoksi etkä tee enää asiakaskäyntejä. Näin mukava tervehdys täällä. Hän onkin skarppi ja hienosti orientoitunut aikaan ja paikkaan.

8. Iltakäynti tuttuun tapaan tässä osoitteessa. Asiakas oli tosin tavallistakin iloisempi, juttelevampi ja ihanampi. Tai sitten minusta vain tuntui siltä.

9. ja 10. Samanlainen kohtaaminen kuin yllä.

11. Hän on mennyt toimintakyvyltään alaspäin. Sen huomasi nyt kun edellisestä kohtaamisesta oli vierähtänyt aikaa. Iltakäynti runsaamman ohjauksen kera kuin aikaisemmin. Ei mitään huomiota siitä että tapaamisestamme olisi vierähtänyt pidempi tovi.

Summa summarum. Kaksi reagoi lomaltapaluuseeni. Kolme ei-muistisairasta joko sivuuttivat asian tai eivät muistaneet sitä. Kuusi muistisairasta toimivat kuin mitään lomaa ei olisi ollutkaan. 

Ihana oli kohdata pitkästä aikaa nämä tärkeät ihmiset <3 Työvuorokin sujui kevyemmin ja ketterämmin kuin pitkään aikaan <3

Tätä kuvaa olen käyttänyt usein aikaisemminkin. Haluan käyttää taas, koska siitä tihkuu se tunne mitä näillä asiakaskäynneilläni tunsin. Kuvan on ottanut Jenni Kuparinen.

Loma on ihmisen parasta aikaa

Ainakin silloin kun on ihan uupunut. Kun ensimmäiset päivät menevät ylikierroksilla ja nukkuessa. Pitkät yöunet ja päiväunet päälle. Kehokin vihjailee oireillen. Pikkuhiljaa taas jaksaa. Lenkkejä. Pidempiä lenkkejä. Kokkailuja. Läheisiä ihmisiä.

Se tunne kun vaihtaa ympäristöä. Unohtaa omat rutiininsa. Tutut maisemat, äänet ja tuoksut. Kun näkee kaiken kauniina. Lumoutuu. Uudistuu.

Porvoon mukulakivikadut, kauniit puutalot ja vanhanajan perenat. Haltialan heilimöivät viljapellot. Alati pitenevät kävelylenkit. Taianomainen maisemareitti Vääksystä Korpilahdelle.

Leppoisat porot Hyrynsalmelta pohjoiseen. Kelohirsimökin turvaisa suoja Rukalla. Hiljaisuus mikä soi korvissa. Tunturimaiseman tenho. Pienen karhunkierroksen kauhun ja onnistumisen hetket. Koskien pauhu. Tunturipurojen solina.

Itä-Suomen ihanuudet. Hillasuot. Siintävät vaarat. Loiskivat vedet. Pohjois-Karjalan leveän murteen vaihtuminen Etelä-Karjalan lyhennettyihin sanoihin. Karjalanpiirakoiden, lörtsyjen ja vetyjen viettelevät maut.

Pala sydäntä jäi sinne jonnekin. Pieni kaipaus. Kaukokaipuu. Ne herättävät uudet suunnitelmat. Ajatukset. Unelmat.

Höyhenet. Niitä olen nähnyt taas paljon. Vihdoin taidan ymmärtää mihin ne kannustavat tällä kertaa. Nyt kun olen levänneempi. Rennompi. Vastaanottavaisempi. Sitä kohti lähden kulkemaan. Nautin vielä kesästä ja kun sysky saa, uskallan avata uuden oven.