Reilu kolme vuotta sitten halusin käydä ikäihmisten perhehoidon ennakkovalmennuksen. Etsin uutta työpaikkaa ja mietin, että perhehoitajana saisin työskennellä tarpeeksi itsenäisesti, kuitenkin hyvinvointialuen tuki turvanani. Pidin myös ajatuksesta, että työtä voisi tehdä monin eri tavoin. Olen hekumoinut perhehoitoa tuolloin kolme vuotta sitten, sen jälkeen ihmetellyt ja viime vuoden ollut täällä blogissa ihan hiljaa. Nyt avaan jälleen sanaisen arkkuni. Enkä niinkään hyvässä.
Kolmessa vuodessa olen kokenut paljon
Ensin tein työtä vain kotiin vietävänä palveluna. Sitä toimintatapaa olenkin avannut täällä Alkuvaiheessa loikkasin myös kolme kertaa toiselle hyvinvointialueelle tuuraamaan pitkäaikaista perhehoitajaa jolloin olin asiakkaiden kanssa yötä päivää. Tavoitteenani oli kuitenkin koko ajan omassa kodissani tarjottava päivätoiminta - ja osittain se toteutuikin.
Vien palvelua asiakkaiden koteihin
Asiakkaani ovat omaishoitajia ja heidän hoidettaviaan. Hoidettavien kunto vaihtelee ja suurin osa heistä on muistisairaita. Omaishoitaja saa aikaa omille asioilleen ja lepoa jos niin haluaa silloin kun olen heidän kotonaan. Työ on ihan mukiinmenevää. Seurustelua asiakkaan kanssa. Ulkoilua. Tuolijumppaa. Yhdessä kokkailua ja leipomista. Tällä hetkellä viivyn jokaisen asiakkaan luona kerran viikossa kuusi tuntia.
Päivätoimintaryhmäkin saatiin käyntiin
Kokoonnuimme kotonani keskiviikkoisin kello 8-16, Asiakkaat tulivat joko omaishoidon tukitoimena tai kotihoidon kautta. Jokainen heistä oli todella tyytyväinen. "Tämä on viikon kohokohta." "Tämä on ollut minulle niin tärkeää." "Tämän päivän vuoksi jaksan olla sitten taas yksin kotona."
Vaihtuvuus oli suurta, koska monen muistisairaus oli edennyt jo pitkälle. Parhaimmillaan ruokapydän ympärillä istui viisi asiakasta, yleisimmin kolme. Söimme yhdessä aamupalan ja lounaan sekä joimme päiväkahvit. Kaikki, jotka halusivat osallistuivat ruoanlaittoon. Ulkoilimme, tuolijumppasimme, visailimme, kuuntelimme musiikkia ja juttelimme.
Vuosi ja yhdeksän kuukautta sitä kesti ja lopettamispäätös tuntui lopulta vapauttavalta. Asiakaskato koitti kun väki sairastui ja joutui pitkäaikaishoitoon. Yhden kanssa ei tuntunut enää ryhmältä. Asiakasohjauksesta tarjottiin neljää meille sopivaa henkilöä, mutta heillä meni pupu pöksyyn. He eivät halunneetkaan tulla. Kun on liian pitkään neljän seinän sisällä, kynnyksestä tulee liian korkea ja lähtemisestä vaikeaa.
Juuri nyt olen lopen uupunut
Jatkan nyt vain kotiin vietävää perhehoitoa. Palkatonta lomaa olen pitänyt viime kesänä kaksi viikkoa ja kahtena joulun tienoona viikon. Minulle ei kerry minkäänlaista palkallista lomaa. Tänä kesänä minun on ihan pakko ottaa vapaata. En vaan keksi, miten se on taloudellisesti mahdollista. Olo on tosin nyt sitä luokkaa, että ehkä se pakottaa lomalle tavalla tai toisella: Muisti pätkii. Pinna on kireällä. Asiat ärsyttävät. Sydän läpättää. Huimaa. Heikottaa. Väsyttää.
Perhehoitoliitto hehkuttaa somessa ja eduskunnassa
"Ikäihmisten palvelurakenteita on kehitettävä vastaamaan kasvavaan tuen ja turvan tarpeeseen.
Siihen, miten se saadaan aikaan, vastaa hyvin monimuotoinen perhehoito.
Hyvinvointialueilla on kasvava paine löytää uusia ratkaisuja niin, että hyvä ja oman näköinen elämä on mahdollinen kaikille. Perhehoidon laadukkaalla valmennusohjelmalla on tämän yhtälön toteuttamisessa iso rooli.
Tarvitsemme yhteisen ymmärryksen siitä, kuinka perhehoito saadaan alikäytetystä palvelusta täyteen potentiaaliinsa. Kiitos ministeri Rydman siitä, että saimme puhua tänään näistä tärkeistä asioista kanssanne ja että jaoimme asian merkityksellisyyden.
On hienoa saada yhdessä todeta se, kuinka kaiken ikäisten perhehoito voi mahdollistaa hyvän ja oman näköisen elämän ja tuoda samalla kaivattuja ratkaisuja laadukkaan hoivan mahdollistamiseen sekä omaishoitotilanteiden tueksi.
Hoivarakenteet ovat muutoksessa ja tämä aiheuttaa paljon pelkoja.
Onneksi voimme todeta, että perhehoito voi olla se positiivisten muutosten mahdollistaja.
Kun saamme perhehoidon kansalliset rakenteet ja prosessit kuntoon niin, että perhehoitajien toimintaedellytykset ovat turvattu, saamme perhehoidon määrät myös varmasti vahvaan kasvuun.
Kehittämisessä on olennaista huolehtia siitä, että perhehoito säilyy ihmissuhdelähtöisenä myös palvelurakenteita uudistettaessa. Tämän varmistamiseksi on keskeistä huomioida myös perhehoitajien sekä perhehoidossa olevien lasten ja aikuisten arvokas kokemustieto.
Perhehoidon vahvistaminen ja kasvattaminen on investointi tulevaisuuteen. Perhehoito on inhimillinen ja kustannustehokas palvelu, joka lisää haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja aikuisten hyvinvointia, osallisuutta ja turvallisuutta sekä tukee sote-palvelujärjestelmän kestävyyttä."
Kolikon toinen puoli
Yllä mainitut asiat ovat totta. Olen täysin samaa mieltä, että perhehoito on erityinen ja inhimillinen hoitomuoto. Mutta entä perhehoitajan asema? Ihan retuperällä! Ainakin kiertävän ikäihmisten perhehoitajan. Perhehoitoliitto julistaa kuitenkin olevansa meidän edunvalvoja. Julkaisen seuraavalla kerralla koosteen, minne olen kasannut epäkohtia. Sitä ennen tulen lähettämään sen muutamalle ministerille. Siihen saakka heipä hei!
