Tervetuloa mukaan kiertävän perhehoitajan työviikkoon

Tällä hetkellä teen kiertävän perhehoitajan työtä kolmena päivänä viikossa. Toki suunnittelutöitä, kirjauksia ja yhteydenottoja teen muulloinkin, mutta sitä työtä mistä minulle maksetaan palkkiota teen tiistaista torstaihin. Jokaisena päivänä käyn kahdessa asiakasperheessä. Kerron nyt, mitä päivät pitävät sisällään. Jätän kertomatta asiakkaiden iän ja sukupuolen, jotta henkilöllisyys ei vaan paljastu.

Tervetuloa mukaan tiistain kierrokselle!

Kello 9 autoni karauttaa ensimmäisen asiakkaan pihamaalle. Heillä käy aamuisin myös kotihoito, joten hoitaja on jo käynyt ennen kuin menen, on paikalla tai tulee pian. Kun kotihoidon käynti on ohi, mietimme asiakkaan ja hänen omaishoitajana toimivan puolisonsa kanssa, mitä tänään tehtäisiin. Mielestäni on tärkeää, että tämä viisituntinen palvelee asiakkaita niin hyvin kuin mahdollista -  niin omashoitajaa kuin hoidettavaa.

Jos päätämme leipoa ja laittaa yhdessä ruokaa, tarkastamme löytyykö ainekset kotoa. Jos ei, käymme yhdessä kaupassa. Silloin tällöin kuskaan heitä hiustenleikkuuseen tai terveyskeskukseen. Joskus piipahdamme kirpputorilla. Seuraavaksi me kokkaamme, syömme tai juomme kahvit. Perhehoitajallehan ei tarvitse tarjota mitään ja omat eväät ovatkin aina mukanani ensi käynnillä. Tähän saakka asiakkaani ovat kuitenkin kokeneet kunnia-asiana sen, että syödään yhdessä. Ruokakin maistuu kuulemma silloin paremmalta. Sitten jääkin vielä aikaa pienelle kävelylenkille ja jo perinteeksi muodostuneelle tuolitanssille.

Kello 14 kiiruhdan toisen asiakkaan luokse. Siellä omaishoitajapuoliso on yleensä jo lähtökuopissa joutuakseen omille asioilleen. Hoidettavan kanssa vietämme kolme tuntia, jolloin käymme kävelyllä, juomme päiväkahvit ja juttelemme. Joskus saatamme katsoa hetken televisiota, mutta kortinpeluu on se meidän juttu! Vaikka muistisairaus vaivaa, tämä vanha taito on hyvin hallussa ja voitto tulee harvemmin minulle.

Keskiviikkona homma jatkuu

Keskiviikon asiakkaat asuvat kävelymatkan päässä kotoani. On luksusta, kun saan mennä jalkaisin työmatkani. Ensimmäisen asiakkaan, joka on kotihoidon, ei omaishoidon asiakas, kanssa vietämme viisi tuntia. Vaihdamme kuulumiset, minkä jälkeen siirrymme pihahommiin. Aika siellä vierähtää kuin varkain. Tulee hyvä mieli, kun näkee kättensä jäljen ja saa hengittää raitista ulkoilmaa. Laitamme yhdessä ruoan, syömme ja mietimme mitä seuraavalla kerralla kokkaisimme. Talviaikaan aiomme ottaa ohjelmistoon ulkotöiden sijaan tuolijumppaa sekä kaappien järjestelyä, mutta ihan vielä ei ole sen aika.

Toisen asiakkaan luona vierähtää kolme tuntia pikaisesti kaupassa käyden, leipoen, päiväkahvitellen ja jutellen. Ehkä pesaisen koneellisen pyykkiä ja ripustan ne kuivumaan. Omaishoitaja on yleensä koko ajan omilla menoillaan.

Torstai on toivoa täynnä

Pikkupalaveri omaishoitajan ja hoidettavan kanssa aloittaa tämän käynnin. He ovat miettineet päivän tekemiset ja kertovat niistä minulle. Samalla päivitämme viikon tapahtumat. Puoliso lähtee hoitamaan asioitaan ja me säntäämme pitkähkölle rollaattorilenkille. Välillä kävellään, välillä huilaillaan. Kotona valmistamme yhdessä ruoan sekä jälkiruoan. Täytämme kirjaa, minne kirjoitan isovanhemman muistoja menneiltä vuosilta sekä järjestelemme perheen valokuvia. Viisi tuntia hurahtaa hurjaa vauhtia.

Toisen asiakkaan puoliso lähtee myös kotoa pois ja me jäämme juttelemaan ja suunnittelemaan tulevaa. Käymme ulkoilemassa taloyhtiön pihamaalla, missä kuulemme muidenkin ikäihmisten ajatuksia. Kotona tuolijumppaamme ja mietimme, mitä kaikkea kivaa tullaankaan vielä tekemään yhdessä.

Vain muutos on pysyvää

Yllä olevista asiakkaista vain kaksi oli asiakkainani keväällä. Yksi palasi vajaan vuoden sairaalassaolonsa jälkeen ja kolmen kanssa aloitettiin yhteistyö heinäkuussa. 

Huomaan, että vaihtuvuus on suurta. Huomaan senkin, miten nopeasti niin omaishoitajiin kuin hoidettaviin tutustuu, jopa kiintyy ja heistä tulee niin tärkeitä ihmisiä.

Evoluutio rakensi vanhemmista naisista yhteisöjen sitkeitä tukipylväitä

Minun molemmat isovanhempani ovat olleet maatilallisia. Heillä oli peltoa, missä viljeltiin viljoja. Heillä oli peruna- ja kasvimaat, mistä saatiin satoa. Heillä oli lehmiä, mitkä antoivat maitoa. Työhevoset, kanat ja possut temmelsivät pihapiirissä. Lapset auttoivat töissä niin sisällä kuin ulkona. Mummot heijasivat pienimpiä sylissään. Vielä viitisenkymmentä vuotta sitten tämä taisi olla yleinen elämäntapa. Sitten kukaan ei jäänytkään enää jatkamaan töitä tilalla. Muutettiin kaupunkiin. Pellot pantiin pakettiin. Nyt maaseudut autioituvat. Talot rapistuvat. Heinä valtaa pihamaat. Tämä kuulostaa surulliselta, niin kuin myös alla oleva suora lainaus Karariina Sourin Facebook-sivuilta 9.7.2026. Miksi yhteiskunta kannustaa tähän?

Tehokkuus ja tuottavuus uuvuttavat

"Nykypäivän urbaani elämäntapa iskee todella kovaa myös naisten testosteronitasoihin, ja aiheuttaa isoäitien uupumista. Lihasmassa ja dynaaminen touhukkuus katoavat aivosumun ja väsymyksen lisääntyessä. Naiset kuitenkin elävät yhä miehiä pidempään, mutta he ovat samalla miehiä sairaampia. Kuusikymppiset naiset ovat usein vielä työelämässä, mutta samalla pitäisi hoitaa etäällä asuvia lapsenlapsia ja toisaalla elävää ikääntynyttä, usein muistisairasta äitiä. Yhtälö on mahdoton. Evoluutio rakensi vanhemmista naisista yhteisöjen sitkeitä tukipylväitä, mutta nämä pylväät ovat nykymenossa pitkälti sortuneet. Samaa tapahtuu tytöillä ja ydinperheiden äideillä. Biologinen suojamekanismi ei enää riitä kattamaan nykymaailman synnyttämää valtavaa energiankulutusta. Tehokkuutta ja tuottavuutta priorisoiva elämäntapa johtaa solutason uupumukseen.

Yhteisöllisyys, luontoyhteys ja pientilat kunniaan

Naisten erityislaadun ymmärtävä tasa-arvoajattelu ottaa huomioon ihmiselle lajityypillisen elämän kriittisen merkityksen. Se ymmärtää, miten keskeinen arvo on maaseudun yhteisöllisellä elämällä ja arjen luontoyhteyden palauttamisella. Uudistava, ekologinen maatalous pientiloilla on ihmislajin selviämisen elinehto. On korkea aika haastaa urbaaniin koneistoon sidottu, markkina- ja suorituskeskeinen käsitys tasa-arvosta ja feminismistä. Emme voi sivuuttaa evoluutiobiologiaa ja sitä, että naiset ja miehet operoivat jo solutasolla toisistaan poikkeavasti. Me pyrimme häivyttämään sukupuolten välisen eron, vaikka meidän tulee päin vastoin kiireesti huomioida ja ymmärtää juuri esiin nostamani biologiset erot. 

Nykyinen elämäntapa kuluttaa naiset loppuun yhä kiihtyvällä tahdilla. Asiaan on suhtauduttava vakavasti. Meidän naisten on aika vaatia biologista turvaa kemikaalikuormalta, sekä oikeutta hermostoa rauhoittavaan luontoyhteyteen ja yhteisölliseen tukeen.

Arvostetaan vanhoja, viisaita naisia

On myös ymmärrettävä mikä valtava potentiaali on vanhemmissa naisissa, ja että tätä voimavaraa ei saada käyttöön tehostamis- ja keskittämispolitiikalla, vaan kääntämällä suunta poispäin yksinäisestä selviytymistaistelusta, jota suomalaiset käyvät ympäri maan, niin näivetetyllä maaseudulla kuin persoonattomissa kasvukeskuksissa, ikään ja sukupuoleen katsomatta."

Suunnittelu tuo iloa ja pirteyttä

Kun on kolme vuotta tehnyt töitä perhehoitajana, on nähnyt paljon niin hyvää kuin huonoa. Parasta antia ovat olleet kohtaamiset. Ihmiset ja heidän tarinanasa. Huonoista puolista olenkin avautunut ehkä jo kyllästymiseen asti toukokuun ja kesäkuun postauksissani. Niiden vuoksi ideoin ja taistelen muitakin mahdollisuuksia. Paitsi että haluan kirjoittaa tätä blogia ja ehkä sen novellikokoelman, on minulla varmasti annettavaa ja samalla saatavaa vielä myös ikäihmisten hoivan saralla. 

Lyhytaikainen perhehoito houkuttelee

Olen käynyt neuvotteluja Jyväskylässä sijaitsevan lumoavan paikan omistajien kanssa. Paikan, missä voisi tarjota elämyksiä ihanassa ympäristössä. Suunnittelimme sinne ikäihmisten lyhytaikaista perhehoitoa omaishoidon tukitoimena joko pitkäksi viikonlopuksi tai viikoksi kerrallaan. Keski-Suomen hyvinvointialue ei lämmennyt ajatukselle.

Emme luovuttaneet, vaan nyt mietimme josko asiakas maksaisi palvelunsa kokonaan itse. Tokikin hintalappu on silloin huomattavasti suurempi kuin hyvinvointialueen tarjoamana, mutta ehkä jotkut tarttuisivat tilaisuuteen. Aiomme markkinoida tätä mahdollisuutta kunhan kiivain kesäloma-aika on ohitse.

Samantyylinen houkutteleva mahdollisuus on Länsi-Uudellamaalla. Menemme elokuussa tutustumaan siihen tarkemmin ja sydämestäni toivon, että sillä hyvinvointialueella oltaisiin suopeampia. Ainakin väkimäärä on moninkertainan Keski-Suomeen verrattuna. Peukut pystyyn! 

Ruotsissakin olisi palvelutalo tyhjillään

Kesäkuussa sain viettää muutaman päivän Järnassa ja tutustua täydelliseen paikkaan nimeltään Ytterjärna.

Se lumosi minut, mutta en kerro siitä tässä yhteydessä enempää. Sinne voisi rakentaa vaikka miten upean ikäihmisten yhteisön. Palvelutalon kauniit huoneet ja yhteiset tilat sekä upeat ulkoilumaastot kutsuvat nauttimaan ja voimaan paremmin, parantumaan.

Tämä haave jää muhimaan. Ehkä saan toteuttaa sielläkin joskus jotakin ihanaa.

Vanhussome huhuilee

Olen julkaissut oman sosiaalisen mediani lisäksi joidenkin yksityisten palveluntarjoajien sivuilla vanhusaiheisia julkaisuja. Nyt suunnittelen, että olen elo-syyskuussa yhteydessä vanhuksille apuvälineitä myyviin toimijoihin ja tarjoan yhteistyötä. Etuvivulta löytyvät yhteystietoni, jos olet kiinnostunut olemaan minuun yhteydessä jo nyt!

Uudet tuulet puhaltaa ja ideoita pukkaa

Ennen kolmen viikon kesävapaatani alkoi asiakaskunnassa puhaltaa muutosten tuulet. Tuli luonnollista poistumaa monin eri tavoin. Onneksi hyvinvointialue tarjosi tilalle uusia asiakkaita, kun niitä pyysin. Tämä on elämää! Haikeaa tietysti, mutta koen uuden edessä myös innokkuutta ja uteliaisuutta. Nautin, kun saan tutustua uusiin ihmisiin. Tähän prosessiin liittyviä tuntemuksia avaan syvemmin täällä. Olen myös saanut uuden idean. Kirjaidean.

Asia, mistä vaiettiin

Täytin eilen asiakkaani kanssa kirjaa, missä isoäitiä tai -isää pyydetään muistelemaan elämäänsä. Mielestäni kysymykset olivat aika kimurantteja, mutta ne avasivat asiakkaani kielenkannat ja tarinaa syntyi. Vaikeistakin asioista. Kirjassa oli semmoinenkin kysymys, että mistä asiasta on vaiettu ja siitä se idea sitten lähti.

Kuinka monessa perheessä onkaan vaiettu? Vaietaan nykyisin, mutta minkälaisia tuppisuita olivatkaan meitä aikaisemmat sukupolvet? Kuinka moni sukutragedia on haudattu mullan alle ikuisiksi ajoiksi? Tarvitseeko niitä penkoakaan? Ehkä ei, mutta niistä saisi aikaan mielenkiintoisen novellikokoelman. Jos nyt elävä ikäihminen kertoisi minulle oman perheensä tai sukunsa vaietun tarinan niin kuin hän on sen kokenut. Saisi puskettua sen ulos. Auttaisi meitä muita ymmärtämään. Elämää ja entisiä aikoja. Ei kuitenkaan häpäisisi ketään, koska onhan hänellä oikeus kertoa oma, autenttinen näkemyksensä.

Kertojia riittää

Jos aloittaisi vaikka heistä, jotka ovat eläneet Suomen sotien aikana. Olleet lapsia tai nuoria. Silloisia aikuisia ei taida enää juurikaan joukossamme olla. Kuulutko sinä tähän ryhmään? Tiedätkö ihmisiä, jotka kuuluvat? Haluaisivatko he jakaa sukunsa vaietun tarinan?

Omasta asiakaskunnastani ja lähipiiristäni löydän joitakin kertojia, mutta lisääkin muistoja tarvitsen. Olethan minuun yhteydessä. Yhteystiedot löytyvät sivupalkista.

Iso kiitos avustasi!

Kutsun sinutkin tekemään vanhuudesta viisautta

Tämä kirjoitus on jäänyt julkaisematta reilut kaksi vuotta sitten. Haluan julkaista tämän nyt. Paljon on virrannut vettä Päijänteessä tänä aikana. Tämä olkoon silta kriittisten kirjoitusteni välillä juuri tähän hetkeen, kun suunnittelen vanhussomen aktivoimista. Nostan esiin taas tähtihetkiä. Mainostan hyväksi havaittuja tuotteita ja palveluita. Kutsun sinutkin tekemään vanhuudesta viisautta! Nyt ehkä jaksan taas kun olen saanut huilata hetken.

Aikamatka kahden vuoden takaisiin tunnelmiin

Olen kertonut asiakasperheen kotiin annettavasta perhehoidosta omaishoidon tukitoimena. Kirjoituksen voit lukaista tästä  Tuolloin olin tehnyt tätä työtä vähän yli puoli vuotta ja nyt vajaan vuoden. Monenlaisia kokemuksia on kertynyt. Olen kohdannut erilaisia perheitä ja ainutlaatuisia ihmisiä. Olen nähnyt suurta rakkautta, pohjatonta väsymystä ja ritisevää raivoa. Kaikenlaisia tunteita on onneksi uskallettu näyttää.

Tuossa vajaassa vuodessa olen soittanut 10 perheen ovikelloa. Minut on toivotettu kiitollisina tervetulleeksi. Ensin on tutustuttu ja kuulosteltu toisiamme. Pian pelisäännöt ovat muotoutuneet. Omaishoitaja on uskaltanut luottaa. Hoidettavakin on vapautunut. On mudostunut 20 erilaista tarinaa. Olen lumoutunut niistä jokaisesta.

Arvaa, moniko 10 perheestä on vielä asiakkaanani?

Neljä! Viisi omaishoidettavaa on siirtynyt asumaan palvelutaloon ja yksi kuollut. Olen ollut omaishoitajan tukena kun hän on potenut syyllisyyttä siitä kun ei jaksa enää hoitaa omaa rakastaan. Olen kannustanut häntä päätöksessään. Olen joutunut itsekin luopumaan. Hoidettavasta, hänen puolisostaan, koko perheestä ja kodista. Joka kerta se kirpaisee hetken ja tunnen ikävää.

Mutta luopumisen hetkellä muistan läsnäolon taian

Olen kirjoittanut aikaisemmikin että muistisairaiden kanssa oppii väkisinkin läsnäoloa. Heillä ei ole muuta hetkeä kuin tämä. Olemme saattaneet käydä kävelyllä, jutella ja havainnoida kaikkea näkemäämme. Kotiin tultuamme hän ei muista että oltaisi ulkona oltukaan. Ei se mitään. Hän nautti silloin. Nyt on uusi, yhtä hyvä mutta erilainen hetki ja olemme läsnä siinä.

Vakuuttavatko vaikuttajien vastaukset?

Edellisessä postauksessa lupasin vastauksia. Tässä niitä tulee. Julkaisen ne nimettöminä, koska en halua nolata ketään. Olen lähestynyt päättäjiä useaan otteeseen kolmen vuoden aikana. Laitan loppuun myös linkin Perhehoitoliiton Facebookiin, missä perhehoidon suitsutus käy sopivasti juuri nyt kuumana. Useampi poliitikko on antanut kasvonsa vanhustyölle ja perhehoidolle. Hyvä niin. Mutta miten kaukana vieläkin ovat ne todelliset teot?

Vastausten välillä on aikaa lähes kaksi vuotta ja samat sanat toistuvat aina vaan

12.8.2024: "Me yritämme vaikuttaa ministeriöiden ja hyvinvointialueiden johdon kautta myös asioiden etenemiseen sekä käymme pitämässä alueellisia koulutuksia, jotka auttavat perhehoidon prosesseja, mutta valitettavasti muutos/edistyminen tapahtuu aika hitaasti. On kuitenkin mainittava, että jos katsomme muutamia vuosia taaksepäin, on kehittymisen vauhti ollut kyllä todella positiivista koko valtakunnan tasolla. Yksilön kohdalla se vain on niin tuskaista, kun siitä on leipä monellakin kiinni. Meidän puoleltamme yritämme vauhdittaa asioiden etenemistä koko Suomessa ja toivomme, että paikallisyhdistyksemme voivat olla teille perhehoitajille myös tukena ja apuna."

24.5.2026: "Kiitos viestistä. Hyvin olitte koonneet epäkohtia. Itselleni nämä ovat tuttuja, koska olen Perhehoitoliiton hallituksessa ja Peehehoitoliitto ajaa näiden asioiden korjaamista. Toivottavasti seuraavalla seuraava hallitus lähtee uusimaan perhehoitolakia, koska nykyinen laki on niin vanhanaikainen ja moni epäkohta johtuu siitä!"

27.5.2026: "Kiitokset viestistänne ministeri X:lle. Vastaan teille hänen pyynnöstään.  Perhehoito on tärkeä osa palveluvalikoimaamme ja sen myötä esiin nostamanne huolet perhehoitajien näkökulmasta. Jatkamme työtä perhehoidon kehittämiseksi.Toivotan teille voimia tärkeässä työssänne sekä hyvää kesää." 

Perhehoitoliitto tapaa politikkoja tekee julkaisuja sosiaalisen median kanaviinsa

Se on hienoa vaikuttamistyötä. Itselleni se ei kuitenkaan enää riitä. Olen uupunut hymyihin ja sanoihin, jos ne eivät johda mihinkään. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta viettää kesälomaa ilman korvausta. Tarvitsen käytännön tekoja järjestöltä, mikä julistaa olevansa perhehoitajien valtakunnallinen edunvalvoja. Alla kommenttini Facebookissa käydyssä keskustelussa: https://www.facebook.com/perhehoitoliitto

"Itse olen työskennellyt kolmisen vuotta ikäihmisten kiertävänä perhehoitajana Keski-Suomen hyvinvointialueella. Perhehoito on ihan mahtava hoitomuoto. Asiakkaat, niin omaishoitajat kuin hoidettavat ja heidän läheisensä, ovat todella tyytyväisiä. Perhehoitajan asema sen sijaan on ala-arvoinen. Olen koko kolmevuotisen taistellut sen eteen ollen yhteydessä aluevaltuutettuihin, viranhaltioihin ja perhehoitoliittoon. Vastauksia ei ole tullut tai ne ovat olleet hyvin ympäripyöreitä. Olen koonnut listan haasteista, joista kolme räikeintä nostan tähän: kiertävälle perhehoitajalle ei kerry vuosilomaa, myös sairausloma on palkaton, perhehoitajan kilometrit ovat 0,33 euron arvoisia. Kuinka kauan tällä menolla jaksaa? Hienoa, että poliitikot ovat antaneet kasvojaan perhehoidon puolesta. Nyt tarvitaan kuitenkin pikaisia tekoja. Ei riitä, että kääriydytään perhehoitolain taakse. Sanna Perhehoitoliitto Merja Mäkisalo-Ropponen Antti Kaikkonen Wille Rydman Antti Kurvinen Pia Kauma Tytti Tuppurainen Sofia Virta Tiina Pyykkö Kaisa Garedew"

Yhteenveto ikäihmisten perhehoidon haasteista

Lupasin viikko sitten julkaista koosteen, minne on koottu kiertävän perhehoitajan asemaan liittyviä haasteita. Tässä se tulee! Minkälaisia mietteitä tämä yhteenveto herättää sinussa?

Olen lähettänyt sen jo aikaisemmin perhehoitoliittoon

Myös useampi viranhaltija Keski-Suomen hyvinvointialueella on saanut sen sähköpostiinsa noin puolitoista vuotta sitten. Nyt sen vastaanotti muutama politikko. Vastauksiakin olen saanut. Ovatko asiaa vai liirumlaarumia? Siitä kerron seuraavassa postauksessa :)

Ikäihmisten perhehoidon haasteita Keski-Suomen hyvinvointialueella

Olemme koonneet tähän dokumenttiin haasteita, mitkä vaikuttavat nykyisten perhehoitajien jaksamiseen ja pysyvyyteen sekä uusien perhehoitajien saatavuuteen. Ikääntyneiden perhehoito on inhimillinen, joustava, moniulotteinen  ja yhteiskunnalle tehokas hoitomuoto. Sen vuoksi sen soisi lisääntyvän.

Kiertäville ja päivätoimintaa omassa kodissaan  järjestäville perhehoitajille 

ei kerry palkallisia vapaapäiviä 

• ehto vapaapäivien kertymiselle: samalla toimeksiantosopimuksella tehdään perhehoitoa 14 päivänä kuukaudessa vähintään 6 tuntia päivässä > ei voi täyttyä koska maksimissaan hoitoajat asiakasta (=yhtä toimeksiantosopimusta) kohden ovat 24 tuntia kuukaudessa.

• tämä vaikuttaa suoraan työssä jaksamiseen ja pysymiseen

Kilometrikorvaus

• vuonna 2026 verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärä on 0,55 euroa per kilometri. Perhehoitajan kilometrit ovat 0,33 euron arvoisia.

Omalla ajalla tehdään

• asiakkaiden käyntien kirjaus, mikä on palkkion peruste

• yhteydenpito koordinaattorin, asiakasohjaajien, asiakkaiden ja kollegoiden kanssa

• koulutukset

• koordinaattoreiden järjestämät Teams-palaverit ja -koulutukset, joihin on velvoite osallistua

• siirtymät asiakkaiden luokse

Omalla kustannuksella hankitaan ja käytetään

• kulkuneuvo

• puhelin

• tietokone

• tietoliikenneyhteydet

Asiakasohjaus ja asioiden hoito organisaatiossa

• ei ole aina tasapuolista

• vaatii perhehoitajalta suurta aktiivisuutta saada asiakkaita

• joskus tulot romahtavat jopa puoleen jos esimerkiksi useampi asiakas siirtyy samaan aikaa palveluasumiseen

• työttömyyskassat ja liitot eivät maksa ansiosidonnaista päivärahaa

• sairauspäivärahaa haetaan Kelalta

• jos asiakaskäynti peruuntuu asiakkaasta johtuvasta syystä  aikaisemmin kuin vuorokautta ennen käyntiä, perhehoitaja ei saa palkkiotaan

• perhehoidon organisaatiossa on useita tasoja: perhehoitaja, asiakasohjaaja, perhehoidon koordinaattori, jälkimmäisten esihenkilöt > hidastaa, vaikeuttaa, tuo epäselvyyksiä ja päällekkäisyyksiä

Onko Perhehoitoliitto perhehoitajan asialla käytännön asioissa?

Ystävällisin yhteistyöterveisin

Elina Laajala ja 4 muuta kiertävää ja päivätoimintaa tarjoavaa perhehoitajaa

Muodostuiko perhehoitajuudesta täyttymys?

Reilu kolme vuotta sitten halusin käydä ikäihmisten perhehoidon ennakkovalmennuksen. Etsin uutta työpaikkaa ja mietin, että perhehoitajana saisin työskennellä tarpeeksi itsenäisesti, kuitenkin hyvinvointialuen tuki turvanani. Pidin myös ajatuksesta, että työtä voisi tehdä monin eri tavoin. Olen hekumoinut perhehoitoa tuolloin kolme vuotta sitten, sen jälkeen ihmetellyt ja viime vuoden ollut täällä blogissa ihan hiljaa. Nyt avaan jälleen sanaisen arkkuni. Enkä niinkään hyvässä.

Kolmessa vuodessa olen kokenut paljon

Ensin tein työtä vain kotiin vietävänä palveluna. Sitä toimintatapaa olenkin avannut täällä Alkuvaiheessa loikkasin myös kolme kertaa toiselle hyvinvointialueelle tuuraamaan pitkäaikaista perhehoitajaa jolloin olin asiakkaiden kanssa yötä päivää. Tavoitteenani oli kuitenkin koko ajan omassa kodissani tarjottava päivätoiminta - ja osittain se toteutuikin. 

Vien palvelua asiakkaiden koteihin

Asiakkaani ovat omaishoitajia ja heidän hoidettaviaan. Hoidettavien kunto vaihtelee ja suurin osa heistä on muistisairaita. Omaishoitaja saa aikaa omille asioilleen ja lepoa jos niin haluaa silloin kun olen heidän kotonaan. Työ on ihan mukiinmenevää. Seurustelua asiakkaan kanssa. Ulkoilua. Tuolijumppaa. Yhdessä kokkailua ja leipomista. Tällä hetkellä viivyn jokaisen asiakkaan luona kerran viikossa kuusi tuntia.

Päivätoimintaryhmäkin saatiin käyntiin

Kokoonnuimme kotonani keskiviikkoisin kello 8-16, Asiakkaat tulivat joko omaishoidon tukitoimena tai kotihoidon kautta. Jokainen heistä oli todella tyytyväinen. "Tämä on viikon kohokohta." "Tämä on ollut minulle niin tärkeää." "Tämän päivän vuoksi jaksan olla sitten taas yksin kotona."

Vaihtuvuus oli suurta, koska monen muistisairaus oli edennyt jo pitkälle. Parhaimmillaan ruokapydän ympärillä istui viisi asiakasta, yleisimmin kolme. Söimme yhdessä aamupalan ja lounaan sekä joimme päiväkahvit. Kaikki, jotka halusivat osallistuivat ruoanlaittoon. Ulkoilimme, tuolijumppasimme, visailimme, kuuntelimme musiikkia ja juttelimme.

Vuosi ja yhdeksän kuukautta sitä kesti ja lopettamispäätös tuntui lopulta vapauttavalta. Asiakaskato koitti kun väki sairastui ja joutui pitkäaikaishoitoon. Yhden kanssa ei tuntunut enää ryhmältä. Asiakasohjauksesta tarjottiin neljää meille sopivaa henkilöä, mutta heillä meni pupu pöksyyn. He eivät halunneetkaan tulla. Kun on liian pitkään neljän seinän sisällä, kynnyksestä tulee liian korkea ja lähtemisestä vaikeaa. 

Juuri nyt olen lopen uupunut

Jatkan nyt vain kotiin vietävää perhehoitoa. Palkatonta lomaa olen pitänyt viime kesänä kaksi viikkoa ja kahtena joulun tienoona viikon. Minulle ei kerry minkäänlaista palkallista lomaa. Tänä kesänä minun on ihan pakko ottaa vapaata. En vaan keksi, miten se on taloudellisesti mahdollista. Olo on tosin nyt sitä luokkaa, että ehkä se pakottaa lomalle tavalla tai toisella:  Muisti pätkii. Pinna on kireällä. Asiat ärsyttävät. Sydän läpättää. Huimaa. Heikottaa. Väsyttää.

Perhehoitoliitto hehkuttaa somessa ja eduskunnassa

"Ikäihmisten palvelurakenteita on kehitettävä vastaamaan kasvavaan tuen ja turvan tarpeeseen.

Siihen, miten se saadaan aikaan, vastaa hyvin monimuotoinen perhehoito.

Hyvinvointialueilla on kasvava paine löytää uusia ratkaisuja niin, että hyvä ja oman näköinen elämä on mahdollinen kaikille. Perhehoidon laadukkaalla valmennusohjelmalla on tämän yhtälön toteuttamisessa iso rooli.

Tarvitsemme yhteisen ymmärryksen siitä, kuinka perhehoito saadaan alikäytetystä palvelusta täyteen potentiaaliinsa. Kiitos ministeri Rydman siitä, että saimme puhua tänään näistä tärkeistä asioista kanssanne ja että jaoimme asian merkityksellisyyden.

On hienoa saada yhdessä todeta se, kuinka kaiken ikäisten perhehoito voi mahdollistaa hyvän ja oman näköisen elämän ja tuoda samalla kaivattuja ratkaisuja laadukkaan hoivan mahdollistamiseen sekä omaishoitotilanteiden tueksi.

Hoivarakenteet ovat muutoksessa ja tämä aiheuttaa paljon pelkoja.

Onneksi voimme todeta, että perhehoito voi olla se positiivisten muutosten mahdollistaja.

Kun saamme perhehoidon kansalliset rakenteet ja prosessit kuntoon niin, että perhehoitajien toimintaedellytykset ovat turvattu, saamme perhehoidon määrät myös varmasti vahvaan kasvuun.

Kehittämisessä on olennaista huolehtia siitä, että perhehoito säilyy ihmissuhdelähtöisenä myös palvelurakenteita uudistettaessa. Tämän varmistamiseksi on keskeistä huomioida myös perhehoitajien sekä perhehoidossa olevien lasten ja aikuisten arvokas kokemustieto.

Perhehoidon vahvistaminen ja kasvattaminen on investointi tulevaisuuteen. Perhehoito on inhimillinen ja kustannustehokas palvelu, joka lisää haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja aikuisten hyvinvointia, osallisuutta ja turvallisuutta sekä tukee sote-palvelujärjestelmän kestävyyttä."

Kolikon toinen puoli

Yllä mainitut asiat ovat totta. Olen täysin samaa mieltä, että perhehoito on erityinen ja inhimillinen hoitomuoto. Mutta entä perhehoitajan asema? Ihan retuperällä! Ainakin kiertävän ikäihmisten perhehoitajan. Perhehoitoliitto julistaa kuitenkin olevansa meidän edunvalvoja. Julkaisen seuraavalla kerralla koosteen, minne olen kasannut epäkohtia. Sitä ennen tulen lähettämään sen muutamalle ministerille. Siihen saakka heipä hei!