Vinkki - Hyvän olon joulu syntyy läsnäolosta

Joulu on täynnä ihania hetkiä. Turvallisia. Rauhallisia. Kauniita. Herkkiä. Suloisia. Pehmeitä. Makeita. Mausteisia. Oletko sinä huomannut ne?

Ne jäävät usein kiireen jalkoihin. Pitää suorittaa. Tehdä sitä ja tätä. Juosta, touhuta, olla tehokas ja kiireinen. Kun ohjaudumme ulkoa päin, olemme kuin robotteja jotka tekevät mitä joku muu käskee. Se joku voi olla uskomus tai perinne, äiti tai sisko, serkku tai ystävä, lehti tai televisio.

Mitäpä, jos tänä jouluna opettelisit ohjautumaan sisältä päin? Kysyisit itseltäsi, minkälaisen joulun sinä haluat? Mikä on sinulle tärkeää? Mistä sinä nautit? Mikä saa sinut olemaan onnellinen? Kyseenalaistaisit kaiken.

Istu hetkeksi. Ota hyvä ja rento asento. Sulje silmäsi. Hengitä muutaman kerran syvään sisään ja ulos. Anna ajatusten tulla ja mennä. Rauhoitu.

Anna sitten alitajunnan kertoa, minkälaisia ovat sinun ihanat jouluhetkesi.

Aattoaamun hämärä. Kun herää, eikä ole kiire nousta peiton alta. Loikoilee hetken ja tuntee kinkun tuoksun leijailevan nenään. Se on suolainen ja viettelevä tuoksu. Se tuo mieleen lapsuuden joulut. Odotuksen ja jännityksen. Nipistelyn mahassa. Kikatukset ja kuiskaukset. Pikkusalaisuudet. Ilmassa tanssii salaperäisyys ja kehossa kihelmöi malttamattomuus.

Iltapäivän sininen hetki. Kalvakka valo värjää koko tienoon. Lumen, puut, pensaat, kivet, talot, kaiken. Maailma näyttää sadulta. Metsässä vilahtaa punainen hiippalakki. Aisakello helkähtää. Kohta taivaalla tuikkivat jo tuhannet tähdet. Jouluntaikaa!

Puhtaana hohtava sauna. Joulusauna, joka tuoksuu vastalta. Kynttilät lepattavat pehmeää valoaan. Löyly lämmittää kehon ja mielen. Viileä vesi huuhtoo pois kaiken, minkä sen pitääkin huuhtoa. Puhtaaksi pestynä on ihana kietoutua suuren pyyhkeen syleilyyn. Kuivatella kaikessa rauhassa. Nauttia raukeudesta. Venytellä, haukotella, olla.

Pähkinä, manteli, rusina, kaneli. Joulun lumoavia makuja kaikki. Kun ne tuoksuvat ja maistuvat, tuntuu tutulta. Suklaan makeus sulaa suuhun. Pehmeänä, imelänä. Glögi valuu mausteisena virtana kurkun kautta mahaan lämmittäen koko matkan mennessään.

Jouluyö. Tähtivana taivaalla. Täysikuu. Muutama suuri, täydellisen kaunis lumihiutale leijailee hiljalleen maahan. On ihan hiljaista. Ei enää puheensorinaa joulupöydässä, lahjapapereiden rapinaa, riemun kiljahteluja ja naurun helkettä. Vain rauha ja äänettömyys. Kauneus. Suuruus.

Toivon sinulle jouluiloa sekä juuri itsesi näköisiä - ja siksi täydellisiä -jouluhetkiä!

Yllä oleva tekstini on julkaistu aikaisemmin huippukuntoon.fi - sivuilla.

Kesä tulee ihan kohta

"Tiedätkö, minun kesäni alkaa jo 15.1. Onhan siinä vielä talvea jäljellä ja pitkä kevätkin ennen kuin kesä oikeasti tulee. Mutta silti. Kesä tulee minulle joka vuosi jo tammikuussa. Niin kaikki tuntuu paljon mukavammalta. Kokeile sinäkin! Toimii!", hän kertoo.

"Hmm, oikeastaan todella viisas ajatus. Taidan testata tuota.", vastaan kiitollisena.

"Tiedätkö senkin, että jokaisen keskustelun aikana opimme paljon itsestämme. Toisen sanat kasvattavat meitä, opettavat ja ihastuttavat. Joskus ne suututtavat tai tekevät surulliseksi. Toinen ihminen on meidän peilimme. Joka kerta. Jokaisessa kohtaamisessa.", hän jatkaa.

"Niin, täyttä totta tämäkin.", mietiskelen.

Opettajanani (ja peilinäni) toimi yllä eräs lähelle 90-vuotias rouva. Olen kovin onnellinen näistäkin sanoista. Niistä tuli oivalluksia.

Ne muuttavat minua taas vähän enemmän minuksi.

Kotini on linnani

85-vuotiaan rouvan kertomaa:

En minä halua lähteä kotoani enää mihinkään. En läheisteni luo tai asioille. En kävelylle tai edes roskikselle. Minulle riittää nyt tämä kotini.

Ei se ehkä riittäisi, jos en olisi kokenut niin paljon. Mutta minä olen. Olen raatanut töissä, hoitanut lapset ja organisoinut perhe-elämän. Olen matkustellut. Käynyt kulttuuririennoissa. Kuunnellut musiikkia. Nauranut ystävieni kanssa.

Minulla on muistoni.

Osa niistä on pahoja. Mutta olen käsitellyt ne. Olen hyväksynyt sen mitä on tapahtunut. Ja antanut anteeksi.

Suuri osa on ihania. Niistä minä saan voimaa. Niistä olen kiitollinen ja onnellinen. Ne ovat osa minua. Ne ovat minä.

Siksi minä en ole katkera. Vaikka yksin kiikkutuolissani nyt keinunkin. Minä olen tehnyt mitä minä olen halunnut tehdä. Ne ovat olleet parhaita asioita juuri minulle. Ja näin on hyvä.

Kirjoita novelli, jota kukaan ei lue

Ollessani pieni, minulle luettiin paljon ja kun opin itse lukemaan, luin aina. Tykkäsin myös kirjoittaa, mutta tein sen tylsästi. Kerran äitini sanoi, että anna vaan rohkeasti sanojen tulla äläkä jarruttele. Niin tein ja sen jälkeen seisoin lukemassa lähes jokaisen aineeni luokan edessä. Kirjoittamisesta tuli vahvuuteni. Ja mikä parasta, nautin siitä!

Vuosien varrella olen kirjoittanut kirjeitä, päiväkirjoja ja pöytälaatikko on täyttynyt teksteistäni. Kun asuin kevään 2012 Espanjassa, olin luovimmillani. Havainnoin ja kirjoitin silloin Hetkiä. Haaveilin, että ehkä niistä tulisi joskus kirjakin. Minulla oli myös muita kirjaideoita.

Suomeen palatessani luovuuteni tyrehtyi. Muutuin taas käytännölliseksi organisoijaksi. Tein listoja eri kustantamoista. Kuvittelin kai, että ne julkaisisivat kirjoittamattomat kirjani. Sanat eivät silloin soljuneet. Paperit olivat tyhjää täynnä. Luovutin.

Puolitoista vuotta sitten synnytin tämän blogin. Kirjoittelin jotakin, mutta en julkaissut mitään. Joku tökki edelleen, joten roihuavat ajatukseni eivät päätyneet minnekään.

Tarvittiin aikaa ja seuraava viisaus: "Kirjoita novelli, jota kukaan ei lue."

Niinpä. Kun haluan kirjoittaa, se on intohimoni ja elinehtoni, miksi en kirjoita? Anna sanojen ja ajatusten tulla kun ne ovat tullakseen ja nauti siitä. Jos niistä joku kiinnostuu, hyvä niin. Jos taas ei, niin mitä sitten? Olen saanut kuitenkin tehdä sitä mitä haluan ja tarvitsen.

Nyt näppäimeni laulavat suloisia säveliä ja tanssivat reipasta polskaa. Mieleni on keveä, kun saan purkaa oivalluksiani, iloani ja kiukkuani ulos. 

Ja tämä toden totta riittää. Juuri nyt.

Millaisen elämänohjeen vanha minä antaisi tämänhetkiselle minulle?

Tunnen paljon vanhuksia. Olen työni vuoksi heidän lähellään. Iholla asti.

Jotkut heistä ovat tyytyväisiä. Vaikka olisi liikuntarajoitteita tai muisti pettäisi, puheista huokuu rauha. He saattavat muistella lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta. Elämän haasteita ja onnenhetkiä. Silloin joskus sai mennä ja tulla ihan liikaakin ja nyt on levon aika. He kertovat käsitelleensä vaikeat asiat, antaneensa anteeksi ja hyväksyneensä tapahtuneet. Maailma saa nyt pyöriä neljän seinän ulkopuolella. Sen menoa on turvallista seurata omasta kotipesästä. Sen kummempaan ei ole tarvetta enää. Elämänkaari on tullut lähelle päätepistettä. Juuri näin on hyvä nyt.

On myös niitä, jotka ovat katkeria. He valittavat yksinäisyyttään. Syyttävät lähipiiriä, kun eivät ole tarpeeksi yhteydessä. Heitä harmittaa olla kodissaan kuin vankilassa, mutta eivät ota vaikkapa ulkoiluseuraa vastaan. He kammoavat juhlapyhiä, jolloin yksinäisyys lyö vasten kasvoja kuin märkä, haiseva rukkanen. He pelkäävät olla yksin. Silloin tulevat muistot elämättömästä elämästä. Siitä, kun ei uskaltanut tehdä mitä olisi halunnut. Samat asiat pyörivät noidankehää vuodesta toiseen. Niitä ei olla koskaan uskallettu käsitellä. Ei ole ollut rohkeutta antaa anteeksi ja hyväksyä.

Siksipä vanha minä sanoisi: Elä! Ole rohkea ja sopivasti itsekäs. Sinä itse ja lähelläsi olevat ihmiset (ja eläimet) ovat kaikkein tärkeimpiä. Millään muulla ei ole juurikaan väliä. Nauti, mutta älä haali mammonaa. Koe niin paljon erilaisia töitä ja harrastuksia kuin sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu. Älä vertaa itseäsi muihin äläkä varsinkaan välitä muiden arvostelusta. Anna anteeksi itsellesi ja kaikille muillekin. Hyväksy. Älä käytä energiaasi menneiden asioiden vatvomiseen tai liikaan tulevaisuuden suunnittelemiseen. Nauti tästä hetkestä. Pysähdy ja hiljennä tahtia. Kuuntele viisaan alitajuntasi ääntä. Sieltä ne tulevat. Vastaukset. Ihan kaikkeen. Antaudu. Ole. Hyppää elämänvirran kyytiin. Unelmoi.  Hanki siihen kiikkutuoliin, missä sitten joskus istut,  hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa muisteltavaa!

Itsenäisyyspäivän iltavuoro on ihan paras

Koko päivä on kulunut presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa odottaessa. Monelta se alkaakaan? Ja miltä kanavalta lähetys tuleekaan? Minkähänlainen puku Jennillä on?

Hoitajalla on etuoikeus seurata hetken aikaa lähetystä monessa eri kodissa.

Yhden rouvan kanssa tehdään joutuisasti iltatoimet ja pian hän jo istuu nojatuolissaan, siemailee iltapalaksi juhlan kunniaksi glögiä, rouskuttaa piparkakkua ja seuraa silmät loistaen juhlallisuuksia. Tunnistaa tuttuja kasvoja ja ihailee pukuloistoa.

Toinen asiakas ei yleensä tv:tä katsele, mutta nyt on poikkeustapaus. Hetken aikaa hänkin haluaa olla mukana Suomen suuressa juhlassa. Kuunnella kaunista musiikkia ja lumoutua juhlaväestä. Hän ei ehkä muista siitä mitään seuraavalla käynnillä, mutta mitä siitä. Hän elää hetkessä. Ja nauttii siitä silloin.

Kolmas asiakas on odottanut tv-lähetystä aamusta alkaen. Hän toivoisi seuraa koko vastaanoton ajaksi, mutta se ei ole mahdollista. Onneksi hoitaja käy illan aikana kaksi kertaa, jolloin voidaan vaihtaa ajatuksia ja jakaa se pieni suuri yhteinen hetki. Hänen kanssaan keskustelu jatkuu vielä seuraavanakin päivänä. Silloin kurkistetaan puhelimesta, mitä iltapäivälehdet juhlahumusta kertovat.

Juhlavaa itsenäisyyspäivää, suomalaiset!

Tämä kirjoittamani tarina on julkaistu aikaisemmin: https://www.facebook.com/HyvanOlonPiste/

Päiväkahviseuraa

On päivän odotettu hetki. Kello on lyönyt kaksi iltapäivällä. Hoitaja saapuu.

Kahvi laitetaan tippumaan. Kotoisa tuoksu leviää koko kotiin. Tulee juhlantuntua, kun pöytään katetaan Myrna-astiat. Leikataan kääretorttua. Kahvin sekaan lorautetaan vähän kermaa.

Päiväkahvihetken aikana ei muisteta kolotuksia, heikkoa kuuloa tai hämäryyttä. Silloin jutellaan kaikesta mukavasta. Yleensä hän intoutuu muistelemaan menneitä tai kyselemään hoitajan kuulumisia.

Siinä hetkessä on mukana ripaus taikaa. Joka päivä.

Tämä kirjoittamani tarina on julkaistu aikaisemmin: https://www.facebook.com/HyvanOlonPiste/

Vinkki - Avaa mielen solmuja rentoutumalla

Joskus menee liian lujaa. Töissä. Opiskeluissa. Kotona. Vapaa-ajalla. Mieli yrittää ratkoa ongelmia, keksiä ratkaisuja. Mikään ei etene. Sydän lyö vimmatusti. Stressi puskee päälle. On kiire, kiire, kiire.

PYSÄHTYMINEN ON PAKOLLISTA

Jos ei osaa tai ymmärrä itse pysähtyä, tulee stoppi ulkopuolelta. Se voi olla fyysinen tai psyykkinen sairastuminen. Onnettomuus. Tapaturma. Jokin, mikä pakottaa pysähtymään. Lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Kun mieli sitten tyhjenee ajatuksista, menneen vatvomisesta ja tulevaisuuden suunnittelusta, vapautuu aivoista tilaa. Ja kun kovalevy ei ole enää tupaten täynnä, mahtuu sinne uutta. Erilaisia oivalluksia ja asioita.

RENTOUTUMINEN ON ELINEHTO

Nykymaailmassa ärsykkeitä on paljon ja niitä tulee lähes yötäpäivää. Ihminen on jatkuvassa valmiusasemassa ottamaan vastan viestejä. Puhelimesta. Sähköpostista. Internetistä. Radiosta. Televisiosta. Kasvokkain. Niinpä tarvitaan myös vastapainoa. Vain olemista.

Rentoutumisesta onkin tullut entistä tärkeämpää. Ja vaikeampaa. Kiireinen ihminen ei ehdi, halua tai uskalla pysähtyä kysymään itseltään: “Mitä minulle kuuluu tänään?”

Rentoutua voi monella tapaa. Voi samoilla metsässä. Aistia ympäristön tuoksut ja äänet. Tuntea metsäpolku jalkojen alla. Koskea puuta ja kiveä. Lähteä rauhalliselle kävelylenkille yksin tai koiran kanssa. Rauhoittua kauniista musiikista tai tulen tuijottelusta.

HITAAT LAJIT AUTTAVAT RENTOUTUMAAN

Oletko kokeillut joogaa tai shindoa? Jäänyt ehkä koukkuun? Kun shindo-rentoutusvenyttelytunnilla hengittää sisäänhengitykset syvälle alavatsaan ja uloshengityksen avulla puhisee kireyttä ja jännityksiä ulos – niin keho kuin mieli rauhoittuvat. Hitaat ja pitkät venytykset vielä syventävät tätä raukeaa olotilaa.

Venytysten aikana saattaa pulpahdella oivalluksia kuin itsestään, jotkut mielen solmutkin voivat samalla aueta.
Hienoja työkaluja rentoutumiseen on muitakin. Kannattaa etsiä itselle mieluisa. Pääasia, että rentoutuu. Niin usein kuin mahdollista.

Yllä oleva tekstini on julkaistu aikaisemmin huippukuntoon.fi - sivuilla ja uudestaan Valmentamon Facebookissa: https://www.facebook.com/Valmentamo/ , mistä löytyy paljon muutakin mielenkiintoista.