Kotihoidon kesäisiä muistoja

Kotihoitoko yhtä juoksemista, pikaista lääkkeiden antamista, hätäisiä sanoja, heippoja ja moikkia? Ei pidä paikkaansa. Ainakaan pienissä, paikallisissa ja yksityisissä firmoissa.

Siellä se on kiireettömyyttä, kuuntelua, keskustelua, hassuttelua, naurunremakkaa, yhdessä tekemistä, yksilöllisyyttä, kannustamista, lähteisyyttä ja vaikka mitä muuta mukavaa.

Alla kaksi työn lomassa napattua, elämänmakuista kuvaa. Niiden ympärille syntyivät tarinat, mitkä vievät meidät marraskuun tunnelmista kesäisiin hetkiin. Nämä on julkaistu tänään kyseisten kotihoitofirmojen Facebook-sivuilla täällä ja täällä

Marraskuun loppu on harmaa ja musta. Sumuinen ja sateinen. Kylmä ja kalsea. Vielä kuukausi mennään aina vaan pimeämpään suuntaan. Sitten tulee joulu ja lähdetään kulkemaan valoisampia aikoja kohti. Siksipä tämä toukokuinen kuva tuntuu ihmeeltä. Voiko näin kirkasta ollakaan? Sininen järvi välkehtii auringonsäteiden muovaamia timantteja. Heleän vihreä ruoho peittää pientareet. Puiden oksilla hiirenkorvat kasvavat lehdiksi. Aurinko lämmittää suloisesti. Linnut laulavat lempeästi. Kaunis kevätmuisto. Minä ja sinä. Hiekkarannalla.

Marraskuun loppu tarjoilee pimeyttä ja harmautta. Kylmyyttä ja kalseutta. Jäätikköä ja liukkautta. Miten mukava onkaan palata hetkeksi tähän auringonpaisteiseen kesämuistoon! Päivään, jolloin hän suostui lähtemään hoitajan kanssa kauppareissulle. Pieni kävelymatka taitettiin yhdessä. Kaupasta tarttui mukaan ostoslistalla olevien ruokien lisäksi muutakin. "Tuota lohta minun tekee mieli. Ja noita leivoksia. Ja tuon kukkakimpun minä haluan." Tutut kaupan myyjät ihan halasivat kun oli niin kiva nähdä pitkästä aikaa. Kotiin asteltiin hymyssä suin. Pieni tuokio antoi niin paljon; liikuntaa, mielen piristystä, leppoisaa jutustelua ja ihania kohtaamisia.