Aasinsillan kautta jouluisia ajatuksia

On niin maagista kun sattumalta törmää ihan samoihin ajatuksiin, mitä itse on pyöritellyt ja miettinyt omassa mielessään. Joskus niitä näkee kirjoitettuna, toisinaan kuulee puhuttuna ja silloin tällöin joku ystävä tai tuttava sanoo juuri sen, mitä itse on ajatellut.

Upeaa! Silloin tulee voimaannuttava yhteenkuuluvuuden tunne. Jee, ajattelin juuri samaa!

Satuin bongaamaan Iina Hyttisen blogin mainoksessa Facebookissa seuraavaa: 
"Olen muuttunut ihmisestä, joka haluaa joka aterialla eri ruokaa ja jotain uutta, ihmiseksi, joka hykertelee onnesta, kun saa syödä samaa ruokaa neljällä aterialla. On vaan niin parasta, kun on valmiiksi ruokaa jääkaapissa. Ja esim. pastakastikkeen makuhan vain paranee vanhetessaan, kun ne maut saa oikein muhia siellä."

Itselleni on käynyt ihan samoin. Ennen oli pidettävä ainakin yksi välipäivä ennen kuin voi syödä samaa ruokaa uudelleen. Nykyään ei tarvitse. Helposti voi vedellä päivälliseksi vaikka broileripilahvia ja viedä sitä parinakin seuraavana päivänä töihin evääksi tai vaihtoehtoisesti kauhoa sitä seuraavinakin päivinä päivälliseksi kotona. Maku tosiaankin vaan paranee. Salaateilla ja muilla lisukkeilla sitä voi tuunata, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Pikainen lämmitys - ja omatekoinen ruoka on valmista syötäväksi. Ihanan helppoa.

Iina myös kertoo että ovat kuunnelleet jouluradioita jo yli viikon ja että kaikkein eniten joulussa hän rakastaa valmistautumista siihen. 

Sama juttu täällä! Työautosta löytyi vahingossa jouluradion kanava heti marraskuun alussa ja se on minua sittemmin viihdyttänyt.  Muun maalaiset viisut tuovat leppoisaa tunnelmaa ja suomalaiset lempijoululaulut  kostuttavat jo silmäkulmaa. Ja mukana on niin ihana laulaa. Nautin siitäkin, kun jouluradiossa ei ole mainoksia eikä puhettakaan.

Juuri nyt mietin, miten tämän kaamosajan yli on muina vuosina selvinnyt. Pimeys laskeutuu jo iltapäivällä, kengät kastuvat loskassa ja jokainen tienpätkä on silkkaa jäätä. Ehkä se lääke on juuri joulunodotus, joulu ja vuodenvaihde valoineen ja läheisine ihmisineen. Joulujuttuja tehdessä salaperäinen tunne valtaa mielen. On kiva kuiskutella ja hupsutella. Nauttia ja napostella. Poltella kynttilöitä. Valmistaa joitakin herkkuja. Askarrella muutamia kortteja. Pyöräyttää pari pakettia. Nostaa esille jokunen koriste. Kaupalliselle hurlumheille olen sanonut jo vuosia sitten kiitos, mutta ei kiitos. Ja niin sanon tänäkin vuonna. Minun jouluni kun ei ole ostettavissa.

"On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta"