Toimintaterapia on ollut minulle jo vuosia tuttu juttu. Olen kuvitellut mielessäni, että terapiatapaamiset kestävät aina useamman tunnin. Silloin tehdään yhdessä kotitöitä, harrastetaan liikuntaa tai harjoitellaan erilaisten asioiden hoitamista. Onhan se kaikkea tuotakin, mutta myös paljon muuta.
Tämän opin kun sain kunnian osallistua Hyvän Olon Pisteen toimintaterapeutti-Tuijan ja hänen asiakkaansa Jaanan tapaamiseen. Paikalla sattui olemaan myös Jaanan henkilökohtainen avustaja, Tuulia. Voi että meillä oli hauskaa! Silmiä hivelivät myös tämän päivän asuvalinnat - kaikilla upeansiniseen tauluun sointuvaa sinistä yllä. Jaanalla ja Tuijalla vielä sovitusti ihan samanlaiset tunikat. He olivatkin kuin kaksi marjaa.
Jaana sairastaa Parkinsonin tautia. Hän asuu omassa kodissaan ja mies toimii omaishoitajana. Jaanan sairaus on diagnosoitu vuonna 2007, mutta oireet olivat alkaneet jo vuosia aikaisemmin. Nyt Jaanan liikkuminen on kankeaa, tasapaino on heikko ja puheen tuottamisessa on vaikeuksia. Lääkityksen avulla esimerkiksi pakkoliikkeet ja vapina on saatu hallintaan.
Jaanaa kuntouttavat toimintaterapeutin lisäksi myös fysioterapeutti ja puheterapeutti. Naiset kertoivat, että Kela avustaa näissä kaikissa. Joka vuosi terapeutit ja Jaana täyttävät hakemukset ja elävät jännityksessä, tuleeko paluupostissa hyväksytty vai hylätty päätös. Luulisi olevan selvää, että koska Parkinsonin tauti ei parane, terapioita tarvitaan niin kauan kun niistä on asiakkaalle vähänkin hyötyä. Ne kaikki kun edesauttavat niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalista hyvinvointia ja ennaltaehkäisevät kunnon ja mielialan huononemista.
Jaanan ja Tuijan yksi tavoite tämän vuoden toimintaterapialle oli: "Kirjoitan tarinalleni jatko-osan sanellen ja toinen kirjoittaa sen." Tämä tavoite on saavutettu. Nyt saimme ihailla valmista teosta ja kirjailija luki sieltä meille hersyvän hauskoja pätkiä.
Yllätyin, kun naiset kaivoivat esille kaksi peliä, mitä vähän aikaa pelasimme. Huomasin kyllä pelin tiimellyksessä, mikä vaikutus sillä oli meihin kaikkiin. Innostuimme, käytimme aivojamme ja ääntämme, hihkuimme ja nauroimme. Vapautti ja rentoutti kummasti. Todella terapeuttista!
Tuija kertoi, että kaikki toiminta lähtee aina asiakkaasta ja hänen mielenkiinnon kohteistaan. Toiminnan on oltava kuntoutujalle merkityksellistä. Koska Jaanan voimavara on luovuus, tätä hyödynnetään terapiassa. Jaana tekee tietokoneella kortteja ja tauluja. Hänellä on ollut taidenäyttelykin Keljon palvelutalossa. Myös kirjojen kirjoittaminen on tuonut Jaanalle hyvää mieltä ja onnistumisen tunteita.
Jaanan ja Tuijan yksi toimintaterapiakäynti kestää puolitoista tuntia. Siinä ajassa ei ihan ihmeitä ehdi tehdä. Tuija kuitenkin pitää huolen että aika käytetään tehokkaasti hyväksi ja että Jaanalle jää vielä selvä tehtävä, minkä tulosta arvioidaan. Toimintaterapiassa tehdään myös arjen askareita. Joskus pyyhitään pölyjä tai leivotaan vaikkapa kakkuja. Sekin on osaltaan sitä luovan puolen tukemista ja vahvistamista.
Jaanan, Tuijan ja Tuulian yhteistyö näyttää soljuvan ihanan kepeästi mutta se on vaatinut työtä ja tahtoa. Nyt he ovat löytäneet yhteisen sävelen, mikä on reilusti duurivoittoinen. Joskus tietysti on huonompia hetkiä ja myös silloin on lupa näyttää tunteensa. Se ei kuitenkaan tätä purtta kaada!
Tämä kirjoittamani juttu on julkaistu myös https://www.facebook.com/HyvanOlonPiste/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti