Yksityisellä puolella (tarkoitan nyt pieniä, paikallisia yrityksiä) luovitaan ketterämmin ja inhimillisemmin. Ja koska kirjoittaminen on minun väyläni vaikuttaa, kehitän vanhustyötä tämän blogini kautta. Haluan tuoda esille vanhustyöhön liittyviä hyviä asioita. Lempeyttä. Kiireettömyyttä. Arvostusta. Tasavertaisuutta. Yksilöllisyyttä. Hetkessä elämistä. Läsnäoloa.Ajan hermolla pysymistä.
Olen saanut yhteistyökumppaneikseni joitakin sote-alan yrityksiä. Olen kirjoittanut niistä blogijuttuja, joista kaksi viimeisintä tässä ja tässä Itselleni tämä on ollut paitsi opettavaista ja silmiä avaavaa, myös suuri ilo. Niin mahtavaa, että tässä maassa on näin upeita toimijoita. Voi kun kaikki olisivatkin tämmöisiä.
Minulla on myös kunnia kirjoittaa joidenkin sote-alan yritysten Facebook-päivityksiä. Näissä päivityksissä maistuu elämänriemu. Koska niin aitoja ovat kohtaamiset. Alla olevat tekstit ja kuvat on kopioitu Carisman Terveyden ja Hoivan sivuilta.
Vanhustyön kehittämistä Facebook-päivitysten kautta positiiviseen sävyyn:
Hoitajan työ pitää sisällään paljon tähtihetkiä. Tämä oli yksi niistä. 95-vuotias asiakkaamme muistelee usein aikoja jolloin hän soitti pianoa. Opetteli, oppi ja tuli loistavaksi pianistiksi. Piano seisoo edelleen olohuoneessa ja usein olen ehdottanut, että hän soittaisi minulle jotakin. Ei ole suostunut. Kunnes eilen hän kaivoi esille nuotit. Eikä mitkä tahansa nuotit. Hän oli saanut ne veljeltään 21-vuotislahjaksi vuonna 1945. Ne olivat upeasti ajan patinoimat. Kauniisti kellastuneet. Hän asetteli nuotit paikalleen ja antoi sormiensa kulkea. Miten ihanasti hän soittikaan! Oi, siinä konsertissa olisin mielelläni istunut kauemminkin.
yht´äkkiä ovat kivut, kolotukset ja synkeä mieli poissa. Eläimillä on niin ihmeellinen vaikutus ihmisin! Ja yhtä lailla nauttii Tyyne kun saa jakamatonta huomioita ja suurta hellyyttä osakseen.
86-vuotias asiakasrouva oli ennen innokas liikkuja. Joka päivä hän heitti aamulenkkinsä ja loppupäiväkin kului asioita hoidelleen. Sittemmin muistisairaus on teljennyt hänet neljän seinän sisälle. Hoitajat kyllä tarjoutuvat ulkoiluseuraksi edes pienelle happihyppelylle. Talviaikaan hän sanoi että lähdetään sitten kun on kesä. Ja kun tuli kesä, hän vetosi milloin tuuliseen milloin pilviseen säähän ettei tarvitsisi lähteä. Muutaman kerran hän on kuitenkin hoitajan kanssa käsikynkkää astellut pihakeinuun ja nauttinut. Joka kerta ulkoilmassa hän huokailee ihastuksesta. Miten ihanaa, että tultiin tänne istumaan. Kuinka hyvää raitis ilma tekeekään. Hoitajaa hän ilahduttaa hauskoilla tarinoillaan ja usein pienellä laulunpätkälläkin. Hyväntuulisesta ulkoiluhetkestä riemuitsevat molemmat.
Kuvissa vanhustyön kehittämistä ulkoilun, liikunnan, eläimen ja musiikin avuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti