Hyvä niin, koska nyt ajatellaan maalaisjärjellä. Mutta vasta nyt tähän uskotaan, kun asia on ihan Yhdysvalloissa asti tutkittu.
Siispä, edelleen suositellaan viikoittain reipasta liikuntaa kahden ja puolen tunnin verran tai rasittavaa liikuntaa reilun tunnin ajan sekä lihaskuntoharjoittelua kaksi kertaa viikossa.
Mutta nyt todetaan että jokaisella liikkumisminuutilla on merkityksensä. No totta kai on! Kun valitset hissin sijasta rappukävelyn tai kuljet välimatkat kävellen, saat huomaamatta liikuntaa pitkin päivää. Arjen pieniä suuria valintoja siis.
Kevyelläkin liikunnalla on todettu olevan terveyshyötyjä. Sen sijaan, että ajat työpaikalta autolla kotiovelle ja sieltä sitten kuntosalin ovelle ja käyt salivermeissä treenaamassa, voit miettiä vaihtoehdoksi vaikka työmatkakävelyä tai metsälenkkiä. Vaikutukset voivat olla samanmoiset.
Istumista on syytä tauottaa. Jos on istumatyöläinen niin useamman kerran tunnissa kannattaa sännätä printterille, taukotilaan tai vaikka työkaverin työpisteelle keskustelemaan, jotta kroppa saa liikettä.
Itsestään selvältä tuntuu sekin että riittävä uni lisää liikunnan hyötyjä. Niin, että runsaasti liikkuva nukkuu paremmin kuin myös niin, että uni palauttaa liikunnan rasituksista.
Ja järkeen käyvää on tämäkin; lihaskuntoa voi harjoittaa muuallakin kuin kuntosalilla. Vaikkapa jooga tai maastohiihto sopivat siihen vallan mainiosti.
Fiksuja teesejä siis. Tällä lailla olen itse elänyt ja ajatellut tähänkin saakka. Minun mielestäni elämän kaikilla osa-alueilla vähemmän on enemmän.
Vähemmän numeroa tekemisistä, vähemmän materiaa, vähemmän neuvoja, vähemmän sääntöjä, vähemmän turhia kiemuroita.
Enemmän maalaisjärkeä, enemmän joustavuutta, enemmän vaihtoehtoja, enemmän yksinkertaisuutta, enemmän hidastamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti