Ne ovat hyvin erilaiset.
Kun media hypettää kolmatta elämää; eläkkeellä on vihdoinkin aikaa uusille harrastuksille ja kauan kaivatuille kaukomatkoille sekä itsensä hemmottelulle. Valokuvanäyttely kuvaa haurautta ja raihnautta, suonista kämmenselkää ja ryppyistä poskea.
Nämä ovat kaksi ääripäätä.
Joku on vielä yhdeksänkymppisenäkin hyväkuntoinen. Joogailee joka aamu, ottaa Skype-yhteyksiä tabletillaan toiselle puolelle maapalloa ja kokkailee ystäviensä kanssa herkkuruokia. Toisen on sairaus teljennyt neljän seinän sisälle kuuntelemaan kehon kolotuksia ja laskemaan mielen alamäkiä. Ei näe lukea, ei kuule radiota ja rollaattorinkin kanssa liikkuminen on tuskaista.
Ja sitten ovat kultaisen keskitien kulkijat. Välimaaston vanhukset.
Joka junaan mahtuu siis myös vanhusmatkustajia. Ei ole yhdenlaista vanhuutta. Niin kuin ei ole samanlaista lapsuutta, nuoruutta tai aikuisuuttakaan. Olemme persoonia syntymästä kuolemaan saakka.
Siksi on oltava vaihtoehtoja.
Kotona-asuville erilaisia aktiviteetteja, joihin voi osallistua niin halutessaan. Yhtä arvostettavaa on olla osallistumatta. Palvelukodissa asuvistakin joku haluaa tuolijumpata, toinen lähteä yhteiselle teatteriretkelle ja kolmannelle ihanin paikka on oma sänky. Mieliteot toki vaihtelevat päivittäin ja hetkittäin. Sekin on syytä muistaa. Kuin myös se, että jokaisella meillä on itsemääräämisoikeus. Hamaan loppuun saakka.
Kuva: Jenni Kuparinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti