Yritysten pitäisikin antaa työntekijöilleen aikaa vaihtaa keskenään ajatuksia vaikkapa kahviautomaatin luona, viihtyisässä sohvaryhmässä istuskellen tai läheisen puiston penkillä keskustellen, koska silloin ollaan luovempia kuin kokoushuoneen pönötyksessä.
Juuri niin!
Itse olin kerran juttelemassa ja ideoimassa työkaverini kanssa meistä toisen työhuoneen oviaukossa ja kun hyvin synkkasi niin naurettiin raikuvat naurut päälle. Pomo sattui kulkemaan ohi ja sanoi, että älkää nyt kuitenkaan itseänne töissä nauruun tappako. Hymymme ei siitä hyytynyt ja samantyylisiä aivoriihiä jatkettiin letkautuksesta huolimatta. Koska toden totta epävirallisimmissa yhteyksissä ne oivallukset saivat aina siivet selkäänsä ja lähtivät upeaan nousukiitoon.
Hurraa!
Noora Buser nostaa jäykkien suuryritysten vastakohtana amerikkalaisen suoratoistopalveluyhtiön Netflixin. Siellä kun kannustetaan kapinallisuuteen. Yksi yhtiön arvoista on: riko sääntöjä. Sen työkulttuurin arvot ovat julkisia ja se kannustaa työntekijöitään tekemään itsenäisiä päätöksiä, jakamaan tietoa vapaasti ja olemaan keskusteluissa mahdollisimman suorasukaisia. Se siis tavallaan tukee erimielisyyttä ja ymmärtää että jos ihmisellä on kovia tavoitteita, on myös vahvoja mielipiteitä.
Noora Buser tähdentää myös, että hyvä dynamiikka syntyy kun ihmisillä on hieman erilaiset taustat ja ehkä pientä kitkaakin. Kun tekemisiä välillä kyseenalaistetaan, silloin voi syntyä parempia ratkaisujakin.
Oikein raikkaita oivalluksia tässä väitöskirjassa minun mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti