Avokonttori ajaa "taistele ja pakene"-tilaan

Aamu avokonttorissa. Yksi toisensa jälkeen saapuu sorvinsa äärelle ja huikkaa omalle paikalle mennessään huomenet. Kuinka monta kertaa kuulenkaan sen, kuinka monta kertaa vastaankaan siihen. Joka kerta ajatukseni keskeytyy. Työni keskeytyy. Se keskeytyy myös kun kuulen kollegoiden keskustelua. Kun jonkun kynä putoaa lattialle. Kun toisen puhelin soi. Kun valutaan lounaalle. Päiväkahville. Vessaan. Kun lähdetään töistä.

Iltasanomissa on julkaistu 18.6.2019 kirjoitus avokonttoreista. Olen niin samaa mieltä kuin jo aikaisemminkin referoimani aivotutkija Minna Huotilainen, kun hän sanoo, että keskittymiskyvylle 
on myrkkyä, kun ajatus katkeaa koko ajan. Tämä ajaa meidät”taistele tai pakene”-tilaan. Siinä tilassa ihminen tekee todella nopeita päätöksiä ja yrittää vain selvitä. Jos tuohon tilaan päätyy, emme ole millään tavalla parhaita versioita itsestämme.

Huotilainen onkin suuri etätöiden kannattaja. Hänestä se on sekä työntekijän että työnantajan etu.

"Syvää keskittymistä vaativat tehtävät kannattaa tehdä etätöinä. Ne tehtävät, joissa ideoidaan ja suunnitellaan porukalla, kannattaa taas tehdä kahvihuoneen tapaisessa rennossa tilassa. Ikävä kyllä avokonttori ei ole näihin kumpaankaan ideaali tila."

Itsellänikin on kokemusta avokonttorityöskentelyssä enkä näe siinä yhtään mitään hyvää. Allekirjoitan kaikki ylläolevat pointit liittyen niin avokonttoreihin kuin etätöihin. Koska miksipä ei tekisi töitään keskittyneemmin, tehokkaammin ja luovemmin? Ja sitä kautta tuottoisammin ja tyytyväisemmin.