Tänä kesänä olen nähnyt paljon muutakin. Huokailen ja kuplin onnesta kun kävelyretkeni suuntautuvat vaikkapa näihin paikkoihin:
Viitaniemen ranta on ihan huikea. Se sijaitsee vain noin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Mutta on pehmeää nurmimattoa. Hiekkaista tietä. Ikivanhoja puita. Lokkien kirkunaa. Laineiden liplatusta. Soutuveneitä. Metsäjäniksen loikkaa. Siilin sipsutusta. Alvar Aallon kädenjälkeä. Iloisia ihmisiä kävelemässä, juoksemassa, pyöräilemässä, uimassa.
Tuomiojörven ranta ja Hongikon harju tulevat seuraavina. Sileähiekkainen uimaranta. Rantalentopallon lätkijät. Tiukka nousu harjun päälle. Sieltä siintävät toisella puolella Jyväsjärvi ja toisella Tuomiojärvi. Pakko tähyillä molempiin suuntiin ikäänkuin kapteeni laivan keulassa. Joka kerta mielessä kajahtaa Keski-Suomen kotiseutulaulu. Männikkömetsät ja rantojen raidat. Tulee isänmaallinen olo. Vaikka ollaan kaupungin keskustan vieressä, vallitsee täällä rauha. Puut humisevat, kahisevat ja rauhoittavat. Runkoon kun koskee, aistii vanhan puun vahvan energian. Metsäpolku kuljettaa kepeästi läpi koko ikiaikaisen harjun.
Jyväskylän Harju sijaitsee ihan kaupungin keskustassa. Sinne johtavat kauniit, vuonna 1925 rakennetut kiviset Neron portaat. Koko harju on vanhaa mäntymetsää. Sen rinteitä pitkin kiemurtelevat polut sekä kapea hiekkatie. Ylimpänä seisoo Vesilinna ylväänä näköalatorneineen, luontomuseoineen ja ravintoloineen. Jokaisena kesäiltana kello 20 sieltä kajahtaa lempeä kesäsoitto.
Yliopiston alueella havisevat historian siivet. Vanhat rakennukset ovat hirvittävän kauniita. Niitä on pysähdyttävä ihailemaan ja jäätävä miettimään ketkä kaikki täälläkin ovat vuosien saatossa kulkeneet ja opiskelleet. Seminaarinmäelle on jätetty paljon luontoa. Se tekee alueesta omaleimaisen ja upean.
Saan olla onnekas, että kivenheiton päässä kotoani löytyy tämmöisiä keitaita. Nautin niistä itse. Toivottavasti muutkin kaupunkilaiset nauttivat ja turistitkin löytävät ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti