Pysähdy, sinä väsynyt

Helsingin Sanomissa oli 10.8.2019 maalaisjärkinen kirjoitus väsymykseen liittyen.

Siinä mietittiin tavallisen väsymyksen ja uupumuksen (mikä on vakava sairaus ja siitä ei tässä yhteydessä tämän enempää) välisiä eroja. Myös sitä, miten trendikästä onkaan puhua, että "mulla on niin kiire, et saan kohta burnoutin." Se saattaa kuulostaa hienolta koska jos on kalenteri tupaten täynnä menoja, silloin on oltava erittäin tärkeä ihminen. Artikkelissa kerrottiin siitäkin, että moni on täyttänyt kesälomapäivänsä kaikella tekemisellä. On käyty festarit ja huvipuistot, ulkomaanmatkat ja mökkeilyt, taidenäyttelyt ja kesäteatterit. Ai kamala sentään!

Niinhän se on, että jokainen on joskus väsynyt. Ja siihen auttavat kunnon unet.  Kannattaa myös miettiä, miten omat päivänsä täyttää. Onko elämä pelkkää laput silmillä juoksemista työn, harrastusten, perheen menojen, ystävien tapaamisten ja matkustelun välillä. Vai voisiko se olla sopivasti myös oleilua? Vaikkapa metsässä samoilua, hidasta kokkaamista ja lukemista. Niin keho ja mieli ehtivät välillä rauhoittua eikä uupumusta ehkä tulekaan.

Mutta ihmisen on vaan niin vaikea pysähtyä. Silloinhan sitä joutuu olemaan itsensä kanssa. Kuulemaan oman äänensä. Näkemään omat kolhunsa. Tuntemaan tuskansa. Kokemaan riemunsa.

Kannattaa silti kokeilla!