Oivalluksia valmentajan avulla

Wautsi!

Juuri tällä viikolla juttelin ystävien kanssa life coachauksesta. Sen sopivuudesta ihan kaikille. Ja siitä, miten se ennaltaehkäisee ongelmia niin yksilön kuin vaikkapa työyhteisön osalta.

Tämä laji ei ole vieläkään lyönyt itseään läpi Suomessa. Tai jos onkin pääkaupunkiseudulla niin ei ainakaan sen ulkopuolella.

Olipa huippua lukea Lapin Kansan kirjoitus 26.7.2019 aiheesta. Siinä kerrotaan miehestä, joka oli osallistunut life coaching-infotilaisuuteen. Siellä oli tehty tehtävä, missä oli mietitty prosentuaalisesti kuinka onnellinen on. Tämä mies oli säikähtänyt omaa tulostaan, koska hän tunsi olevansa 80% onneton ja 20% onnellinen. Niinpä hän oli tehnyt kolmivaiheisen suunnitelman, mikä auttaisi häntä onnellisemmaksi. Hän oli löytänyt helposti nämä asiat ja lähtenyt kulkemaan niitä kohti. Hän oivalsi myös, että ei elämän tarvitse olla pelkkää puurtamista. Se voi ihan hyvin olla myös nautintoa.

Ei siis tarvittu kuin pieni potku persuuksille, kun hän ihan itse huomasi elämässään asioita, mitä voi muuttaa.

Sitähän se life coaching juuri on. Valmentaja kyselee ja antaa tehtäväksi tehtäviä. Valmennettava ne asiat ihan itse oivaltaa.

Kun pysähtyy ja hiljentää, tulevat vastaukset.

Itse maalailin tällä viikolla tulevaisuudenkuvia. Mietin, että kun vaikka yksikin iso yritys ostaisi minut valmentamaan henkilökuntaansa, mitä kaikkea yritys siitä saisi. Se saisi onnellisempia ja sisäisesti isompia ihmisiä työntekijöikseen. Ja nämä kasvattaisivat ihan huomaamatta yritystäkin isommaksi. Mikä kilpailuvaltti liike-elämässä!

Ja mitä sitten, kun moni suomalainen yritys tekisi näin? Mikä kasvu koko kansantaloudelle!

Valmennus on ennaltaehkäisyä ja oivallusten synnyttämistä. Kannattaa kaikkien kokeilla. Jo neljästä valmennuskerrasta on hyötyä.

Kerron mielelläni lisää: elina.laajala@windowslive.com