14.8.2019

Kasvoista kasvoihin ja sydämestä sydämeen

Oletko multitaskaaja? Ihminen, joka tekee montaa asiaa samanaikaisesti.

Silmiini osui Tomi Hussin kirjoitus Ilmarisen internetsivuilta. Se on otsikoitu raflaavasti: "Tee tuplasti ja saat puolet aikaiseksi".

Multitaskaamista pidetään ehkä tehokkaana ja se voi tuntua houkuttelevalta. Kun autoa ajaessaan puhuu puhelimessa ja kirjoittaa vielä muistiinpanojakin. Tai palaverissa ollessaan vastailee sähköposteihin ja suunnittelee mielessään tulevaa myyntikampanjaa.

Eihän siinä oikeasti mitään järkeä ole. Tutkimuksetkin osoittavat että vain 2.5% ihmisistä pystyy tekemään samaan aikaan useampaa asiaa ilman että suoritustaso laskee. Lopuilla 97.5%:lla tekemiset valuvat kuin kankkulan kaivoon. 

"Tutkimukset osoittavan yksiselitteisesti myös sen että multitaskaaminen on myrkkyä aivoillemme. Se heikentää työmuistin toimintaa ja vaikuttaa sitä kautta haitallisesti myös pitkäkestoiseen muistiin.

Aivomme suorittavat vain yhtä tehtävää kerrallaan eivätkä pidä keskeytyksistä. Kuvitelma siitä, että tekisimme useampaa asiaa samaan aikaan, ei pidä paikkaansa. Päinvastoin – tehtävästä tai asiasta toiseen siirtyminen vaatii aivoiltamme jatkuvaa orientoitumista uuteen.

Multitaskaajan kyky erottaa olennainen epäolennaisesta heikkenee ja tehtävästä toiseen vaihtaminen muuttuu vaikeammaksi. Kognitiiviset prosessit heikkenevät, samoin kyky pohdiskella asioita. Multitasking laskee älykkyysosamäärän tulosta 15 pistettä kognitiivisten tehtävien suorittamisessa. Se heikentää myös tunneälyä ja vaikuttaa pidemmän päälle haitallisesti jopa aivojen rakenteeseen.
Yksi keino multitaskaamisen haittojen hallitsemiseen on omien toimintatapojen tietoinen kehittäminen. Jatkuvan tehtävästä toiseen pomppimisen sijaan kannattaa pyrkiä keskittymään yhteen asiaan vaikka 20 minuuttia kerrallaan. Vasta sen jälkeen on aika suunnata huomio seuraavaan asiaan. Ja kyllä, tämä tarkoittaa myös sitä että keskittyneen työskentelyn jaksolla ei vilkuilla meiliä, somea, uutisvirtaa eikä mitään muutakaan."


Itse kiinnitän huomion siihen, että olen läsnä siinä mitä teen. Ja keskityn tekemääni. Joskus puhelin on vietävä kaappiin piiloon, ettei sitä tule jatkuvasti vilkuiltua. Ja kun sitä ei vilkuile, keskittyminen ja luovuus ovat monta kertaa parempia. Kun taas olen puhelimessa, pyrin keskittymään luurin toisessa päässä olevaan ihmiseen ja hänen asiaansa, enkä hääräile koko ajan muuta. Tai kun kohtaan jonkun kasvoista kasvoihin, haluan kohdata hänet samalla myös sydämestä sydämeen. 

Läsnäolon voima. Se rauhoittaa ja voimaannuttaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Perhehoito osa 6: Lyhytaikainen, päiväaikainen, osapäiväinen - varsinainen termiviidakko

Tervetuloa mukaan sarjan kuudenteen ja viimeiseen osaan, missä kurkataan perhehoitajan luona tapahtuvaan päiväaikaiseen perhehoitoon. Sarjan...