Hän on vasta vähän yli 70-vuotias. Monen mielestä mies parhaassa iässä.
Hän sairastaa etenevää sairautta ja oli sen vuoksi monta vuotta kotihoidon asiakkaamme. Aluksi käyntejä oli harvemmin, kunnes ne lisääntyivät useampaan päivässä. Alkoi myös tulla hälytyksiä turvapuhelimeen kun hän oli kaatunut ja hänet käytiin auttamassa lattialta ylös. Ja sitten tuli piste, että kotona-asuminen ei ollutkaan enää paras vaihtoehto. Hän pääsi palvelutaloon, missä on tukea ja turvaa saatavilla yötä päivää.
Kova ikävä olisi tullut, ellei hän yhdessä läheistensä kanssa olisi halunnut jatkaa lämmintä asiakassuhdettamme. Viime vuodet olemme käyneet hänen luonaan pari kertaa viikossa. Jos sää ja kunto sallivat, käymme ulkoilemassa. Joskus riittää käyskentely pihapiirissä, mutta parhaita ovat reissut läheiselle rannalle. Hän saa raitista ulkoilmaa, aistii vuodenaikojen vaihtelut ja saa kertoa tarinoitaan. Yhdessä muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevaa. Nauretaan ja lauletaankin joskus.
Tämä kirjoittamani tarina on julkaistu aikaisemmin: https://www.facebook.com/HyvanOlonPiste/
Kuva: Jenni Kuparinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti