Valvanne sanoo: "Vanhustyö on silloin hyvää, kun se lähtee iäkkäiden ihmisten tarpeista, kun se on ammatillisesti ja tieteellisesti korkealaatuista ja kun sitä johdetaan hyvin. Vanhustyö tarvitsee toiminta- ja johtamiskulttuurin uudistusta. Se tarvitsee iloista vallankumousta!"
Juuri näin pitää kehittää! Vanhustyön iloisessa vallankumouksessa olen täysillä mukana. Pienen panokseni voin antaa siihen jokaisena työpäivänäni, kaikissa Facebook-tarinoissani ja tietysti tässä blogissa. Isommin lähden siihen mukaan houkuttelemalla muitakin. Hoitajia, yrityksiä ja päättäjiä. Positiivisilla toimintatavoilla näytämme, mitä vanhustyö on parhaimmillaan.
Valvanteella on myös useita ajatuksia vanhustyön kehittämiseen liittyen: Hän pitää hoitajamitoitusta toisarvoisena asiana eikä nykyisenkaltainen valvontakaan ole hänestä riittävä ratkaisu. Hän haluaa paljon enemmän avoimuutta.
”Tarvitaan kilvoittelua hyvässä. Siis että laadusta on olemassa yhdessä sovitut valtakunnalliset mittarit, sitä seurataan jatkuvasti ja tulokset ovat avoimesti kaikkien nähtävillä. Siis että kuka tahansa näkisi yhdellä vilkaisulla vaikka, miten laadukkaasti omaisesta huolta pitävä hoivakoti toimii verrattuna muihin. Mittareiden pitäisi kertoa vanhuksen elämän hyvyydestä. Siis siitä, missä määrin hän saa edelleen elää omannäköistään elämää ja miten häntä kohdellaan. Tämä ei ole edes pelkästään resurssikysymys. Pitää oppia tekemään uudella tavalla, jos halutaan uudenlaisia tuloksia."
Juuri näin pitää kyseenalaistaa! Voiko ihanampia sanoja olla kuin elämän hyvyys, omannäköinen elämä ja uudella tavalla tekeminen <3
"Esimerkiksi sänkyyn hoidettujen määrä kertoo epäonnistumisesta. Sama pätee vaippoihin ja psyykenlääkkeiden liialliseen käyttöön. Vanhusten sitomisen Valvanne kieltäisi lailla kokonaan. Oikealla hoitotavalla voidaan tukea ihmistä esimerkiksi pysymään liikkeellä pidempään, hallitsemaan rakkoaan edes osittain, elämään arvokkaasti. Tämä vaatii geriatrista osaamista hoitohenkilökunnalta ja lääkäreiltä. Pitää ajoissa pystyä esimerkiksi tunnistamaan vanhuksen aliravitsemuksen, lihaskadon tai masennuksen merkit. Toimintakyvyn säilyttämisellä on paljon merkitystä. Valvanne nostaa esiin helposti ymmärrettäviä mittareita niin kuin vaikka kaatumisten tai makuuhaavojen määrät, mutta vielä mieluummin hän puhuu elämän mielekkyydestä ja yhteisöllisyydestä. Että huutaako siellä televisio saman huoneen nurkassa koko ajan ja vanhukset pysyvät siinä huoneessa. Vai toimiiko siellä vanhusten itse perustamia laulukuoroja tai korttikerhoja tai asukaskokouksia, esimerkiksi. Pääseekö koskaan ulos heittelemään lumipalloja tai saako perunansa edelleen kuoria itse, jos niin haluaa tehdä?"
Juuri näin pitää toimia! Olen entistäkin ylpeämpi siitä, että täydennän osaamistani vanhustyön erikoisammattitutkinnolla ja siihen liittyvällä validaatiohoitajakoulutuksella. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa.
Tästä tulee vielä upea iloinen vallankumous!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti