"Kotihoidossa asiakkaat ovat entistä heikkokuntoisempia ja paljon palvelua tarvitsevien asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Osa kotihoidon asiakkaista käy toistuvasti päivystyksessä. Kotihoitoon tarvitaan nopeasti saatavilla olevaa terveydenhuollon tukea ja palveluja ympärivuorokautisesti, myös yöllä ja viikonloppuisin."
Kun kerran tarkoitus on vähentää laitospaikkoja ja lisätä kotihoitoa, niin vääjäämättä myös aina vaan huonokuntoisemmat ihmiset asuvat kodeissaan. Paitsi hoitajien käyntien lisäämistä, tarvitaan toden totta myös joustavia tukipalveluja enemmän. Niitä voivat olla vaikkapa kunnalliset ja yksityiset kotisairaalat. Jälleen kerran peräänkuulutan uusia ajatusmalleja, muutosta ja tahtoa!
Kodeissa asuu hyvinkin muistisairaita ihmisiä, joiden luona saattaa olla viisikin kotihoidon käyntiä vuorokaudessa. Heille varmistetaan juomiset, syömiset ja lääkkeet, samoin hygienia sekä sosiaaliset kontaktit ja turvallisuuden tunne. Turvaranneke ja ovihälytin tuovat osaltaan apua tähän.
Osalle liikkuminen on syystä tai toisesta hankalaa. He tarvitsevat sen vuoksi toisen ihmisen tukea lähes kaikissa päivittäisissä toimissa.
Joku saattaa olla yksinäinen ja pelätä, kokea jatkuvaa turvattomuuden tunnetta. Hän kaatuilee usein ja tuntee erilaisia sairauden oireita, minkä vuoksi joko hälyttää itse ambulanssin tai pyytää sen hänelle tilaamaan. Kierre on silloin valmis. Koti, sairaala, koti, sairaala, koti...
Lopulta laitospaikka on inhimillisin ja paras vaihtoehto silloin kun toimintakyky on hiipunut tai sairaus edennyt tarpeeksi pitkälle. Ammattitaitoiset kotihoitajat kyllä huomaavat kun tähän pisteeseen on tultu ja hoitavat tämänkin asian eteenpäin.
Neljäs kohta on karua kertomaa:
"Suurin osa vanhuspalvelujen asiakkaista on muistisairaita. Joka toinen muistisairas henkilö asuu kotona omaishoidon ja kotihoidon tukemana. Osassa maakunnista muistisairaan kotihoitoa on kehitetty, ja niissä useampi muistisairas voi asua kotona. Omaishoitajien jaksamista on tuettava."
Ihmiset elävät vanhemmiksi, joten muistisairaitakin on aina vaan enemmän. Sairauden alkutaipaleen moni pystyy asumaan kotonaan vaikka yksin. Ja kun sairaus etenee, omaishoitaja, kotihoito ja erilaiset turvalaitteet mahdollistavat jatkamaan kotona asumista.
Viisautta olisi tässä vaiheessa keskittyä muistisairauksien ennaltaehkäisyyn. Sekä siihen, että sairaus todettaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin lääkkeiden avulla saataisiin hyviä ja toimintakykyisiä vuosia sairastuneelle ja läheisille.
Muistisairaus on vieläkin pelottava mörkö, mistä tiedetään yleisellä tasolla yllättävän vähän. Olisiko aika kurkistaa viitan alle? Kertoa kaikelle kansalle faktoja muistisairauksista. Miettiä, miten niitä voidaan ehkäistä ja lääkitä. Kuinka niiden kanssa eletään ihan normaaliakin elämää. Vinkata vertaistuesta. Paljastaa, mistä saa apua kun ei enää jaksa.
Tämä ei saa jäädä pelkäksi sanahelinäksi. Toimeen on ryhdyttävä täysillä. Nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti