Avataan portti uuteen

Viime päivinä pörssiyhtiö Espiri Care on saanut otsalleen pirunsarvet. Se ja ainoastaan se on paha, kaikki muut alalla toimijat hetken aikaa hyviä. Enkeleitä suorastaan.

Hyvää tässä myllytyksessä on se, että vanhuspalvelut ovat nyt Suomen mediaseksikkäin aihe. Lähes kaikilla on asiasta mielipide. Tiedetään, mihin syyttävä sormi osoitetaan.

Eikä tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko povatakseen, että pian tämä rummutus hiipuu. Kohta se kumisee ihan hiljaa jostakin kaukaa, kunnes se vaimenee kokonaan.

Mitä jää käteen? Ei kai mitään. Kevään eduskuntavaalityölle riimiteltiin uutta sanahelinää. Mutta naiivi minä tietää; mitään kiviä kääntävää ei tapahdu nytkään. Se vaatii niin paljon uusia ajatusmalleja ja toimintatapoja. Muutoshaluisia ihmisiä ja rahaa.

Haluatko kuulla lisää?

Tullessani sote-alalle noin 10 vuotta sitten, minulla oli pää täynnä uudistushaluisia ideoita. Olinhan nähnyt parikymmentä vuotta ihan toisenlaista maailmaa: bisnestä, myyntiä, markkinointia, asiakaspalvelua, erilaisia johtamistapoja, yrittäjyyttä. Ajattelin, että minua kuunneltaisi ja uudistusajatukset otettaisi vastaan kiitollisin mielin. Mutta mitä vielä! Sote-alalla olen VAIN lähihoitaja. En siis juuri mitään. Nyt täydennän osaamistani vanhustyön erikoisammattitutkinnolla ja siihen sisältyvällä validaatiohoitaja-koulutuksella. Edelleen jaksan ideoida ja hakata päätäni seinään.

Olen ollut vanhustyön kehittämiseen liittyen yhteydessä ministereihin, kansanedustajiin ja kotikaupunkini päättäviin elimiin. Täysin tuloksetta! Liitot ja yhdistykset ovat saaneet yhteydenottojani. Omat yksityiset työnantajani ovat tulleet kyllästetyiksi ideoillani.

Uskotko, suunnitelmani ovat hyviä ja täysin toteutuskelpoisia. Ne vaan vaativat niin paljon MUUTOSTA. Tämä ala on käännettävä pohjamutia myöten ylösalaisin. Hajotettava nykyinen hierarkkinen ajattelutapa. Kuunneltava eri alojen asiantuntijoita. Rakennettava uusi, vahva kivijalka ja sen päälle vanhuspalvelut. Tehdä alasta houkutteleva. Muuttaa vanhuus kiinnostavaksi ja kunnioittaa sitä.

Haavekuva:

1. Suomi ja sen kaikki kunnat haluavat PALVELLA vanhuksia


2. Työntekijät tekevät työtään täydellä sydämellä


3. Työntekijät saavat työstään kunnollisen korvauksen


4. Panostamme ennaltaehkäisevään työhön, jotta elämä on terveempää ja laadukkaampaa


5. Suunnittelemme paljon erilaisia asumisvaihtoehtoja tukitoimineen; koti, hyväkuntoisten senioritalot, huonompikuntoisten palvelutalot


6. Järjestämme houkuttelevia harrastusmahdollisuuksia

Yllä olevat eivät ole rakettitiedettä, vaan täysin toteuttamiskelpoisia TAHDON ASIOITA. Hyvin toimiessaan ne vaativat kaikilta oikeanlaista ASENNETTA.

Ja jotta puurot ja vellit eivät mene sekaisin, alla alan toimijat, mitkä järjestävät esimerkiksi palveluasumispaikkoja, kotihoitoa ja päiväkeskustoimintaa:

1. kunnat 


2. yhdistykset


3. yksityiset, monikansalliset yritykset


4. yksityiset, kotimaiset yritykset

Itselläni on eniten kokemusta pienistä, kotimaisista yrityksistä. Niissä on yleensä henkilökuntaa 10-20 henkilöä, työtä tehdään täydellä sydämellä, hoidettavat tuntevat hoitajansa ja hoitajat tuntevat hoidettavansa, työ on kokonaisvaltaista ja moniammatillista. Pärjätäkseen nämä yritykset tarvitsevat yhteistyökumppaneita myös kunnalliselta taholta. Tämä kombinaatio mahdollistaa paljon ja on ehkä avain vanhustyön kehittämiseen ja inhimillistämiseen.

Mitäpä jos NYT, vuonna 2019 vihdoin TOIMITAAN. Ei suunnitella ja luvata, vaan toimitaan. Tehdään Suomesta maailman vanhusystävällisin maa.

Minä olen mukana!

PS. En yleensä käytä kirjoituksissani paljon huutomerkkejä tai tikkukirjaimia. Nyt niitä näköjään väkisinkin tuli. Menee niin tunteisiin tämä vanhusasia :-)