Yhteistä taivalta on takana yli 60 vuotta. Sinä aikana on opiskeltu, perustettu perhe, työskennelty yhdessä ja erikseen, muutettu paikkakunnalta toiselle.
Vuosiin on mahtunut iloa ja surua. Lapsia ja lastenlapsia. Onnistumisia. Tähtihetkiä. Vakaviakin sairauksia. Luopumista. Koko elämänkirjo siis.
Toinen on edelleen se kaikkein rakkain. Sen huomaa hellästä katseesta. Käden hipaisusta poskelle. Kauniista sanoista. Kultareunaisista muistoista. Lempeistä hymystä. Ohimennen vaihdetuista suukoista.
Kotona leijuu suloinen lämpö. Sinne on aina hyvä mennä. Hoitajanakin. Kuin turvalliseen kotipesään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti