Nyt kun marraskuu on kietonut meidät hämärän huntunsa sisään, palaan ajassa vuoteen 2012. Aikaan, jolloin sain asua hetken Espanjassa ja kirjoittaa ohikiitävistä hetkistä:
Kuljemme
rantavedessä. Kuuma, sametinpehmeä hiekka. Pirteän raikas
merivesi. Näemme kiviä. Valkoisia, harmaita, mustia, kirjavia.
Litteitä. Sileitä. Meren muovaamia. Nostan käteeni valkoisen
kiven, joka kimaltaa. Kuin pinta olisi peitetty pienin timantein.
Harmaan kiven pinnalla kisailevat eri sävyt; vaaleaa, tummaa,
melkein mustaa. Poika heittää kiven mereen. Se hypähtää pari
kertaa pinnalla, kunnes uppoaa. Rantaveteen.
👍☀️
VastaaPoista