Mitenkäs se aarrekarttasuunnitelma etenikään?
Hyvinhän se!
Aurinkoisena vapaapäivänäni tein pitkän lenkin ja kokkasin herkkuruokaa sienistä. Sitten rauhoituin ja laitoin lempimusiikin hiljalleen soimaan. Nostin lehtipinon eteeni, nappasin sakset käteeni ja ryhdyin selaamaan lehtiä. Leikkasin jokaisen kuvan tai tekstin, mikä puhutteli juuri sillä hetkellä. Etenin aika rivakasti enkä miettinyt kuvien tai tekstien tarkoituksia siinä vaiheessa yhtään. Seuraavaksi siistin kuvat ja tekstit. Tutkailin niitä. Asettelin ne kartongin päälle. Ihailin. Ihastuin. Fiilistelin.
Siellä oli kaikki se mistä haaveilen. Kuin myös se mitä on jo nyt ja mistä saan energiaa.
Maaseudun rauha. Hiljaisuus. Kiireettömyys.
Hirsiseinät. Rustiikkinen punatiili.
Läheiset ihmiset. Koirat. Muut eläimet.
Ruoka. Terveys. Hyvinvointi. Tsemppi.
Työminä. Tarinat. Luovuus. Nautinto ja unelmointi.
Kun katson aarrekarttaani, tulee niin seesteinen olo. Malttamattomana haluaisin jo elää siellä. Mutta ymmärrän että olen nyt ottanut askeleen jos toisenkin ja etenen vähitellen. Niin se on mennyt aina ja niin se menee nytkin.
Kannatti saada lehdet ja oivallus. Oli taas niin ihanaa luoda aarrekartta. Suosittelen muillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti