Minulle ei postipate tuo ainuttakaan aikakauslehteä. En myöskään ostele irtonumeroita. Ei vaan kiinnosta vaikka aikaisemmin ne ovat olleet minulle hirmuisen tärkeitä. Olen tilannut ja ostanut niitä vuosien varrella runsain mitoin.
Mutta jostakin kumman syystä aikakauslehdet ovat tulleet tänä kesänä luokseni. Minulle on annettu niitä kiertoon. No, olen selaillut ne. Pääsääntöisesti niissä on ollut muutama hyvä ja kiinnostava juttu mitkä olen lukenut. Niistä olen saanut ajateltavaa ja vinkkejä, jopa oivalluksia. Pääosin ne ovat kuitenkin aika hömppää. Mainoksia on paljon. On myös lyhyenläntiä jutunpätkiä, mitkä saattavat olla kirjoitettu asian vierestä tai vain hyvin kevyesti asiaa sivuten. Ne suututtavat. Niin kuin tämän kaltaiset lausahduksetkin: "Teen joka arkiaamu kahden tunnin astangajoogaharjoituksen, meditaation ja pranayamaa eli hengitysharjoituksia ennen töiden aloittamista." Halleluja, onnea sinulle! Minä en tuohon pystyisi vaikka ei olisi töitäkään. Tai ehkä sittenkin jos siitä tulisi rutiini. Mutta haluaisinko edes vaikka joogan nimeen vannonkin.
Ehkä lehtien tarkoitus onkin myös provosoida. Ja jakaa ihmisille höyhenen kevyesti uutta ajateltavaa. Aikakauslehdet eivät siis ole minun juttuni enää paitsi niiden joidenkin asiantuntevien ja syvältä viiltävien juttujen osalta. Esimerkiki Hanna Jensenin kirjoitus muistisairaudesta ja validaatiosta mitä hehkutin jo helmikuussa, Linnea Mannerin juttu uupumuksesta tai Riikka Lehtovaaran kirjoitus vaihdevuosista - ihan huippuja!
Mutta arvatkaapa mitä tänä aamuna oivalsin? Miksi nämä lehdet ovat tulleet luokseni?
Siksi että nyt minulla on taas materiaalia. Aarrekarttaan! Sen aion tässä lähipäivinä väsätä. Ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti