He toivottivat minulle ihanaa lomaa

Ajattelin jakaa täällä blogissa entistä useammin henkilökohtaisia vanhuskohtaamisiani. Vanhusten ainutlaatuiset elämäntarinat ansaitsevat tulla muidenkin ihmeteltäviksi. Nostan esille myös vanhusten kanssa kokemiani tähtihetkiä  Ne ovat pääosin faktaa, mutta maustan niitä hyppysellisellä fiktiota. Siksikin, että haluan vanhusten pysyvän anonyymeinä.

Tein viimeistä työvuoroani ennen kuin kuukauden mittainen lomani alkoi. Oli jotenkin leppoisampi ja rauhallisempi olo kuin tavallisesti. Saattoi se johtua sunnuntai-illan pysähtyneisyydestäkin.

Meidän herttainen ja hoitajat joka tilanteessa huomioonottava asiakkaamme kysyi, että onhan sinulla huomenna vapaapäivä. Sanoin että on tai oikeastaan lomapäivä ja sitä jatkuukin sitten neljä viikkoa. Hän oli niin aidosti onnellinen puolestani. Hymyili ja sanoi että voi kun ihanaa! Muistutti vielä, että en saa ajatella töitä, asiakkaita tai mitään siihen liittyvää lomallani. Oi kun tuli hyvä mieli. Aion toteuttaa hänen toiveensa.

Toinen asiakasrouva kyselee joka käynnillä että milloinkas se loma alkaa. Niin tuolloinkin. Nyt sain vastata että huomenna. Hänkin oli iloinen puolestani. Päivitteli miten pitkä aika neljä viikkoa onkaan. Sittenhän on jo iltaisin pimeääkin kun tulet takaisin, hän tuumasi. Lähtiessäni hän toivotteli kaikkea hyvää. Hymy huulilla poistuin hänenkin kotoaan.

Nämä molemmat rouvat ovat yli 90-vuotiaita ja melkoisen skarppeja. He muistelevat mielellään mennyttä elämäänsä nyt kun päivät kuluvat pääosin neljän seinän sisällä. Luulenpa että he ovat tyytyväisiä siihen mitä on ollut mutta myös siihen mitä on nyt. Totta kai välillä on kovakin ikävä rakkaita jotka eivät enää ole täällä. Onneksi kuitenkin muistot elävät mielissä, valokuvissa ja kirjoituksissa.