Hellepäivä herätti sisäisen Nuuskamuikkusen

Tämän postauksen kuva sai minut filosofoimaan. Miettimään täydellisyyttä ja vaatimuksia. Nykyään on muotia sanoa, että olet riittävän hyvä. Ei asia ole valitettavasti niin. E se riitä. Ihmiseltä vaaditaan täydellisyyttä. On hallittava useaa kieltä. Oltava sosiaalisesti lahjakas. Osattava uusin teknologia. Nöyrryttävä ja hymyiltävä hiljaa. 

Minä tunnen usein itseni riittämättömäksi. Siksi että muiden kielien kuin suomen taitoni ei ole lähimainkaan täydellistä. Some-osaamiseni on ehkä keksitasoa. Hoitoalalla olen ruohonjuuritasoa. Markkinointitaitoni ovat pahasti ruosteessa. Kirjoittajana haparoin ensiaskeleitani.

Missään en ole täydellinen.

Mitäpä jos haluankin hyödyntää tämän epätäydellisen paketin, missä on useita ulottavuuksia. Osaamista monelta alalta. Maadoittavaa elämänkokemusta. Pulppuavia ideoita. Toteuttamisen paloa.

Kannattaa.

Sillä jos täydellisyyskään ei tunnu täydelliseltä vaan riittämättömältä, niin eikö parempi olisikin olla epätäydellisenä riittämätön? Tai vieläkin parempaa! Voisiko epätäydellisyys tuntuakin täydelliseltä? Tai ainakin riittävän täydelliseltä?