Suomen kansa on teljetty neljän seinän sisälle. Joogat, konsertit sun muut ovat siirtyneet verkkoon. Mikäs meidän on katsellessa ja osallistuessa tietokoneiden, tablettien ja kännyköiden välityksellä. Ihanaa!
Mutta arvatkaapa mitä?
Yli 70-vuotiaiden pitäisi pysytellä kodeissaan ihan koko ajan. Voivat kai ulkoilla luonnossa, mutta ei juuri muuta. Ei kohtaamisia läheisten kanssa. Ei kauppareissuja. Ei mitään. Joillakin onnekkailla on puoliso. Kaikilla ei sitäkään. Ihan yksin neljän seinän sisällä. Kaksi viikkoa. Kuukausi. Kaksi kuukautta. Sitä me emme tiedä.
Arvatkaapa mitä muutakin?
Monella heistä ei ole internettiä tai älypuhelinta. Tai vaikka olisikin niin heidän ikäluokalleen, ainakaan kaikille, ei ole luontaista käyttää niitä ohjelmien katsomiseen. Voi myös olla etteivät silmät kestä pitkään pienen näytön tihrustamista.
Yksinäisyyden kuilu syvenee. Sosiaaliset kontaktit kuihtuvat. Pian se vaikuttaa psyykeen. Ja kohta myös fyysiseen terveyteen.
Minäpä keksin!
Yle ja Maikkari voisivat lähettää heille suunnattua ohjelmaa vaikkapa tunnin pari päivässä. Olisi huonompikuntoisille suunnattua tuolijumppaa. Parempikuntoisille joogaa, lihaskuntoharjoituksia ja tanssia. Olisi mindfulnessia ja life coachingia. Lähetettäisi suoria lähetyksiä luonnonhelmasta, eläinten ja ihmisten parista. Piristettäisi mieltä. Tuotaisi tervehdys ulkomaailmasta. Luotaisi toivoa.
Tekijöitä varmasti riittää. Itsekin voin olla yksi heistä.
Pistin jo tuumasta toimeen ja laitoin viestiä ohjelmapäälliköille. Kerron sitten mitä he vastaavat jos vastaavat.
Tämän jo aikaisemminkin täällä blogissa käytetyn
kuvan on ottanut Jenni Kuparinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti