Sarjan neljäs osa antoikin odotuttaa itseään lähes yhdeksän kuukautta. Kuin ihmislasta tässä oltaisi kasvateltu valmiiksi maailmaan! Ja hyvä niin, koska tässä ajassa minulle on kertynyt omakohtaista kokemusta ikäihmisten perhehoidosta. Sarjan aikaisemmat osat löytyvät: Mitä ihmettä se on?, Laadukas ennakkovalmennus ihmetyttää ja Perhehoidon monisäikeisyys ihastuttaa
Paneudun ensin tässä osassa omaishoidon tukitoimena asiakkaan kotiin annettavaan perhehoitoon. Sen parissa olen työskennellyt nyt puolisen vuotta. Sen jälkeen kerron osissa 5 ja 6 pitkäaikaisesta sekä osapäiväisestä perhehoidosta. Toista olen itsekin tehnyt ja toisesta haaveilen.
Perhehoitaja toimii yhteistyössä hyvinvointialueensa ja asiakkaidensa kanssa
Asun Jyväskylässä, mikä kuuluu Keski-Suomen hyvinvointialueeseen. Se valmentaa ja maksaa palkkion perhehoitajalle. Yhteistyökumppaneitani ovat perhehoidon koordinaattori sekä asiakasohjaajat. Urani lähtölaukaus oli siis ennakkovalmennus, mistä olen kertonut sarjan toisessa osassa.
Sen jälkeen olin aktiivisesti yhteydessä edellä mainittuihin hyvinvointialueen henkilöihin. Ilokseni minulle alkoi tupsahdella asiakkaita. Kaikille asiakkaille yhteistä on se, että perheessä on omaishoitaja ja -hoidettava. Tämä parivaljakko on yleensä pariskunta tai vanhempi ja hänen aikuinen lapsensa. Yhteistyö asiakasperheen kanssa alkaa niin, että sovitaan ensimmäinen käynti jossa kerron heille perhehoidon mahdollisuuksista. Kuulostellaan, miten tarpeemme ja kemiamme kohtaavat. Tähän asti ne ovat loksahtaneet mainiosti yhteen ja olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin.
Yleensä hoidettava on aluksi hieman epäluuloinen: "Emme me tarvitse apua. Kuka tuo vieras ihminen on? Miksi minun läheiseni muka tarvitsee omaa aikaa?" Omaishoitajakin on varuillaan, kunnes uskaltaa luottaa ja lähteä esimerkiksi hoitamaan omia asioitaan tai rentoutumaan. Jokaisen perheen kanssa on löytynyt yhteistä, mielekästä tekemistä. Perhehoitajan kanssa on turvallista ulkoilla, jumpata, laittaa ruokaa tai leipoa. Usein järjestellään yhdessä kaappeja. Koteja on puettu jouluasuun. Suihkuapu, jalkakylvyt, kynsien leikkaus, papiljottien laitto ja parranajo ovat monesti tarpeen.
Olen huomannut että omaishoidettavat ovat huonokuntoisia
Suurella osalla on muistisairaus tai fyysinen kunto on heikko. Moni jonottaa palvelukotipaikkaa, jolloin perhehoitaja tukee perhettä tässä siirtymävaiheessa. Usein myös omaishoitaja on iäkäs ja itsekin monisairas. Heidän täytyy kuitenkin jaksaa yövalvomiset, siirrot pyörötuoliin, vessanpöntölle ja sänkyyn. Väsymys voi olla niin rankkaa, että se purkautuu itkuna tai raivona. En uskoisi jos en omin silmin näkisi tätä uupumuksen määrää. Tunnen kiitollisuutta siitä että saan auttaa. Kuitenkin seitsemän tuntia kerran viikossa on hirmuisen vähän. "Miten me pärjäämme siihen saakka kun tulet seuraavan kerran? Vaikka tämä on vähän niin tämä on meille elinehto. Me odotamme tuloasi koko viikon." Näin asiakkaani sanovat ja kokevat.
Kotiin annettavan perhehoidon soisi olevan tunnetumpaa
Käsi ylös, jos olet kuullut kertomastani perhehoidon muodosta. Minä en ollut ennen kuin aloin tekemään sitä. Suurin osa asiakkaistanikaan ei ollut siitä tietoinen. Saati omat läheiseni ja tuttavani - kukaan ei ollut kuullut sanaakaan ikäihmisten perhehoidosta. Se on kuitenkin edullinen hoitomuoto. Se mahdollistaa kotona asumisen pidempään. Se voi olla yksi tukitoimi esimerkiksi kotihoidon, päiväkeskuksen ja lyhyaikaisten hoitojaksojen lisänä.
Itse haluan jakaa tätä ilosanomaa. Nyt aion olla taas aktiivisempi ja palaan asiaan sarjan lisäjaksojen myötä piakkoin. Enää niitä ei tarvitse muhituttaa yhdeksää kuukautta😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti