Kohti eheyttä

Tunnustan. Kärsin ikäkriisistä. Viidenkympin villitykseksi sitä ei voi kutsua. Ehkä se on sitten keski-iän kriisi.

Se hiipi yllättäen. Vielä parisen vuotta sitten ihmettelin kun puhuttiin vaihdevuosista tai siitä miten kurjaa vanheneminen on. Voivoteltiin kremppoja ja mietittiin voiko tehdä sitä tai tätä kun ikääkin on jo tämän verran. Silloin ajattelin, että ihminen luo oman päänsä sisällä rajoituksensa ja vaivansa. Minulle niitä ei tulisi ikinä!

Kunnes elämän rajallisuus alkoi syöpyä alitajuntaani. Ikäisiäni ja edellisen sukupolven ihmisiä sairastui ja kuoli. Yht´äkkiä ymmärsin ettei mikään ole itsestäänselvää ja lopullista. Minullekaan. Meidän ikäisillekään. Se tuli kuin isku vasten kasvoja.

Tajusin myös sen että kroppa oikeasti rapistuu. Vaikka miten siitä pitäisi huolen, se rapistuu silti ja se on luonnonlaki. Myös mieli vajoaa välillä syviin syövereihin ja käsittelemättömät asiat nousevat pintaan niin monta kertaa kun ne lopulta rohkenee käsitellä ja hyväksyä.

Tai oikeastaan. Tuon kaiken olen kyllä tiennyt ja puhunutkin siitä työssäni vanhuksille. Mutta itse olen kokenut olevani sen ulkopuolella. Niin paljon nuorempi ettei se minua koske.

Mutta. Koskee se. Jo nyt.

Katselin loppuvuodesta maratonina Gilmore Girls-sarjaa. Kun sarjaa tehtiin, oli perheen äiti 35-vuotias. Jotenkin samaistuin häneen ja ehkä kuvittelin näyttäväni itsekin kolmekymppiseltä. Sarjan tekemistä jatkettiin 15 vuotta myöhemmin neljällä lisäosalla. Perheen äidistä oli tullut keski-ikäinen, viisikymppinen ja sen kyllä huomasi. Silmäpussia ja keskivartaloa oli kertynyt.

Sama juttu sarjan Rimakauhua ja rakkautta kanssa. Kolmevitosten elämää oli niin leppoisaa seurata, mutta uusimmalla tuotantokaudella nämäkin ystävykset ovat varttuneet viisikymppisiksi. Mahat ovat pönäköityneet, pirteät piirteet ovat alkaneet roikkua ja huulen päälle on muodostunut ryppyvanoja. Sairaudet piinaavat ja uudenlainen elämäntuska vaivaa.

Tämmöinen se on, ihmisen elämänkaari. Ehkä minun tehtäväni tässä keski-iänkriisissäni on käydä läpi mennyt ja hyväksyä se. Ymmärtää oma ikäni ja hyväksyä sekin. Lähdettävä kulkemaan kohti vanhenemista hyvillä mielin. Nauttia matkasta. Ottaa tavoitteeksi olla eheä vanhus sitten kun sen aika on.