Millaisen elämänohjeen vanha minä antaisi tämänhetkiselle minulle?

Tunnen paljon vanhuksia. Olen työni vuoksi heidän lähellään. Iholla asti.

Jotkut heistä ovat tyytyväisiä. Vaikka olisi liikuntarajoitteita tai muisti pettäisi, puheista huokuu rauha. He saattavat muistella lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta. Elämän haasteita ja onnenhetkiä. Silloin joskus sai mennä ja tulla ihan liikaakin ja nyt on levon aika. He kertovat käsitelleensä vaikeat asiat, antaneensa anteeksi ja hyväksyneensä tapahtuneet. Maailma saa nyt pyöriä neljän seinän ulkopuolella. Sen menoa on turvallista seurata omasta kotipesästä. Sen kummempaan ei ole tarvetta enää. Elämänkaari on tullut lähelle päätepistettä. Juuri näin on hyvä nyt.

On myös niitä, jotka ovat katkeria. He valittavat yksinäisyyttään. Syyttävät lähipiiriä, kun eivät ole tarpeeksi yhteydessä. Heitä harmittaa olla kodissaan kuin vankilassa, mutta eivät ota vaikkapa ulkoiluseuraa vastaan. He kammoavat juhlapyhiä, jolloin yksinäisyys lyö vasten kasvoja kuin märkä, haiseva rukkanen. He pelkäävät olla yksin. Silloin tulevat muistot elämättömästä elämästä. Siitä, kun ei uskaltanut tehdä mitä olisi halunnut. Samat asiat pyörivät noidankehää vuodesta toiseen. Niitä ei olla koskaan uskallettu käsitellä. Ei ole ollut rohkeutta antaa anteeksi ja hyväksyä.

Siksipä vanha minä sanoisi: Elä! Ole rohkea ja sopivasti itsekäs. Sinä itse ja lähelläsi olevat ihmiset (ja eläimet) ovat kaikkein tärkeimpiä. Millään muulla ei ole juurikaan väliä. Nauti, mutta älä haali mammonaa. Koe niin paljon erilaisia töitä ja harrastuksia kuin sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu. Älä vertaa itseäsi muihin äläkä varsinkaan välitä muiden arvostelusta. Anna anteeksi itsellesi ja kaikille muillekin. Hyväksy. Älä käytä energiaasi menneiden asioiden vatvomiseen tai liikaan tulevaisuuden suunnittelemiseen. Nauti tästä hetkestä. Pysähdy ja hiljennä tahtia. Kuuntele viisaan alitajuntasi ääntä. Sieltä ne tulevat. Vastaukset. Ihan kaikkeen. Antaudu. Ole. Hyppää elämänvirran kyytiin. Unelmoi.  Hanki siihen kiikkutuoliin, missä sitten joskus istut,  hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa muisteltavaa!