85-vuotiaan rouvan kertomaa:
En minä halua lähteä kotoani enää mihinkään. En läheisteni luo tai asioille. En kävelylle tai edes roskikselle. Minulle riittää nyt tämä kotini.
En minä halua lähteä kotoani enää mihinkään. En läheisteni luo tai asioille. En kävelylle tai edes roskikselle. Minulle riittää nyt tämä kotini.
Ei se ehkä riittäisi, jos en olisi kokenut niin paljon. Mutta minä olen. Olen raatanut töissä, hoitanut lapset ja organisoinut perhe-elämän. Olen matkustellut. Käynyt kulttuuririennoissa. Kuunnellut musiikkia. Nauranut ystävieni kanssa.
Minulla on muistoni.
Osa niistä on pahoja. Mutta olen käsitellyt ne. Olen hyväksynyt sen mitä on tapahtunut. Ja antanut anteeksi.
Suuri osa on ihania. Niistä minä saan voimaa. Niistä olen kiitollinen ja onnellinen. Ne ovat osa minua. Ne ovat minä.
Siksi minä en ole katkera. Vaikka yksin kiikkutuolissani nyt keinunkin. Minä olen tehnyt mitä minä olen halunnut tehdä. Ne ovat olleet parhaita asioita juuri minulle. Ja näin on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti