Kaksi viikkoa on vierähtänyt nopeasti. Aluksi hehkutin vapauden huumaa tähän tyyliin Vapaalta toki tuntuu vieläkin mutta on tässä tullut käytyä läpi muunkinlaisia tuntemuksia.
Suunnittelin, että ensin otan rennosti. Otinkin. Tapasin läheisiäni, kokkailin ja siivoilin. Ulkoilin. Toisella viikolla sitten käärin hihat. Olin yhteydessä TE-toimistoon ja työttömyyskassaan. Selvittelin yrittäjyyden mahdollisuutta. Voisinko saada starttirahaa? Ehkä, mutta pitäisi tehdä liiketoimintasuunnitelma ja kannattavuuslaskelma. Olen tehnyt aikanaan useampiakin sellaisia, joten tuttu juttu. Nykyään neljältä ensimmäiseltä yrittäjyyskuukaudelta (mahdollisesti pidempäänkin) maksetaan päivärahaakin. Tämä on uusi, hyvältä kuulostava tieto. Tämä jos mikä auttaa aloittelevaa yrittäjää ensimmäisten kuukausien aikana alkuun. Tutkailin vähän Duunitoria ja MOL:in sivuja. Työpaikkailmoitukset eivät ole muuttuneet sitten viime näkemän. Nuoria ja kokeneita siellä etsitään edelleen.
Ideoita syntyy ja kuolee. Ne ovat kuin tähdenlentoja. Syttyvät, loistavat hetken ja sinkoavat kauas pois. Välillä ihmettelen innovatiivisuuttani. Joskus harmittelen luovuuteni piiloutumista. Järjen ääni kolkuttaa ja kuiskaa, että olisit nyt vaan. Oleilisit! Siitähän olet haaveillut. Kyllä ne sanat ja värit saapuvat, kun niitä jaksaa odottaa. Hiljaa hyvä tulee.
Se on juuri näin! Niinpä olen päättänyt oleilla. Nauttia läheisteni seurasta. Lukea ja kuunnella kirjoja. Katsella YouTube-videoita ja sarjoja. Osallistua webinaareihin. Nauttia hitaista aamiaisista. Kokkailla. Kävellä. Joogata. Meditoida. Seisoa ikkunan ääressä ja tuijotella ulos. Maata sohvalla ja katsella oman kotini seiniä.
Ei oikeastaan yhtään pöllömpää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti