Olen nyt päässyt oleilun makuun, kun neljäs viikko ilman työvelvoitetta rientää vauhdikkaasti eteenpäin. Kävin pääkaupunkiseudulla. Olen ulkoillut, kokkaillut, meditoinut. Olen nukkunut pitkiä yöunia. Olen huomannut, että ihmisen elämä on parhaimmillaan hyvin yksinkertaista. Hitautta. Nautinnollisia aterioita. Liikuntaa. Lepoa. Mietiskelyä. Havainnointia. Läheisten kanssa käytyjä keskusteluja ja viestittelyjä. Parasta!
Olen myös tutkaillut, mitä varastokoppiini on kertynyt. No, kymmenittäin valokuva-albumeja lähinnä omilta nuoruusvuosiltani ja kahden lapseni elämän varrelta. Vieläkin enemmän lasten- ja nuortenkirjoja. Niitä olen roudannut muuttojen yhteydessä varastosta toiseen. Monta kertaa. Nyt kannoin ne kaikki kotiin ja kävin niitä läpi. Olen jo aikaisemminkin antanut läheisille lapsille lastenkirjoja. Annan taas. Luovutan myös tyttäreni hänelle rakkaat kirjat hänen omiin hoteisiinsa. Pojan kirjat ja yhteiset ihanuudet jätän vielä omaan kaappiini.
Jo muutama vuosi sitten kokosin nuoruusvuosieni raikulikuvat yhteen albumiin ja heitin monen monta otosta roskikseen. Lasten kuville en henno tehdä samaa. Albumit ovat nyt kuitenkin kaapissani. Voimme katsella niitä yhdessä ja jos he haluavat, saavat ottaa itselleen heille tärkeitä kuvia. Niinä vuosina tuli muuten kuvattua paljon. Ja kun silloin ei ollut älypuhelimia, olen kiinnittänyt aidot, paperiset valokuvat albumeihin ja tekstittänyt ne. Hämmästyin, miten paljon olemme matkustelleet. Ihmettelen sitäkin, miten ajanjaksojen tunnelmat välittyvät kuvien kautta. Kun oli vaikeita aikoja, tulvahtaa kuvasta ahdistus, hämmennys ja pelko. Jotkut kuvat taas huokuvat iloa, onnea ja naurua. Oi niitä aikoja!
Että tämmöistä tänne. Terapeuttista tekemistä. Tutkiessani viimeisimpien opiskelujeni (LCF life coach, shindo-ja yinjoogaohjaaja, vanhustyön erikoisammattitutkinto, validaatiohoitaja) materiaaleja, tajusin miten paljon osaan. Miten monen alan asiantuntija olen. Visioni on ollut jo kauan, että haluan jakaa osaamistani muillekin. Siispä siihen kirjoittamisen, sisällöntuotannon, valmentamisen ja ohjaamisen kautta työni ja yrittäjyyteni tulee liittymään. Siltä tuntuu ainakin nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti