14.8.2020

Loma on ihmisen parasta aikaa

Ainakin silloin kun on ihan uupunut. Kun ensimmäiset päivät menevät ylikierroksilla ja nukkuessa. Pitkät yöunet ja päiväunet päälle. Kehokin vihjailee oireillen. Pikkuhiljaa taas jaksaa. Lenkkejä. Pidempiä lenkkejä. Kokkailuja. Läheisiä ihmisiä.

Se tunne kun vaihtaa ympäristöä. Unohtaa omat rutiininsa. Tutut maisemat, äänet ja tuoksut. Kun näkee kaiken kauniina. Lumoutuu. Uudistuu.

Porvoon mukulakivikadut, kauniit puutalot ja vanhanajan perenat. Haltialan heilimöivät viljapellot. Alati pitenevät kävelylenkit. Taianomainen maisemareitti Vääksystä Korpilahdelle.

Leppoisat porot Hyrynsalmelta pohjoiseen. Kelohirsimökin turvaisa suoja Rukalla. Hiljaisuus mikä soi korvissa. Tunturimaiseman tenho. Pienen karhunkierroksen kauhun ja onnistumisen hetket. Koskien pauhu. Tunturipurojen solina.

Itä-Suomen ihanuudet. Hillasuot. Siintävät vaarat. Loiskivat vedet. Pohjois-Karjalan leveän murteen vaihtuminen Etelä-Karjalan lyhennettyihin sanoihin. Karjalanpiirakoiden, lörtsyjen ja vetyjen viettelevät maut.

Pala sydäntä jäi sinne jonnekin. Pieni kaipaus. Kaukokaipuu. Ne herättävät uudet suunnitelmat. Ajatukset. Unelmat.

Höyhenet. Niitä olen nähnyt taas paljon. Vihdoin taidan ymmärtää mihin ne kannustavat tällä kertaa. Nyt kun olen levänneempi. Rennompi. Vastaanottavaisempi. Sitä kohti lähden kulkemaan. Nautin vielä kesästä ja kun sysky saa, uskallan avata uuden oven.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Perhehoito osa 6: Lyhytaikainen, päiväaikainen, osapäiväinen - varsinainen termiviidakko

Tervetuloa mukaan sarjan kuudenteen ja viimeiseen osaan, missä kurkataan perhehoitajan luona tapahtuvaan päiväaikaiseen perhehoitoon. Sarjan...