18.6.2019

Voi kuinka ikävät pankkifarssi ja -tragedia

Kerron tässä kaksi tarinaa. Pankkien osuus on silkkaa faktaa, asiakkaiden asioissa on mukana hieman fiktiota ettei heitä tunnistettasi.

Pankkifarssi:

Keski-ikäinen henkilö miettii, mitä sitä elämällään tekisi. Muuttaisiko ulkomaille vai rakentaisiko eläkepäivien pesän kotimaahan. Vaiko molempia. Kun sopiva asunto tuli tarjolle, hän ajatteli kysäistä pankista lainaa. Samalla rahalla kun nyt maksaa väliaikaisen asuntonsa vuokraa, lyhentelisi lainaa. Näin hän laskeskeli. Hänen pankkinsa on Pohjoismaiden suurimpana itseään mainostava ja useita fuusioita vuosien varrella kokenut. Aina vaan huonompaan suuntaan sujahtanut. Kun vielä muutamia vuosia sitten pääsi katsomaan lainaneuvottelijaa silmästä silmään, nykypäivän neuvottelut käydään verkon välityksellä. Ja sepä vasta taitolaji onkin, että neuvotteluajan saa sovittua!

1. Tee internetissä lainahakemus ja klikkaa se menemään.

2. Pankista soitetaan kerran ja kun ei tavoiteta lainanhakijaa, laitetaan tekstiviesti ja kerrotaan että tavoitellaan uudelleen. Kun ei toiseenkaan puheluun pysty töissä vastaamaan, tulee taas tekstiviesti, missä pyydetään olemaan pankkiin yhteydessä 24/7. Niinpä niin.

3A. Puhelu kyseiseen pankkiin toimii niin, että ensin näppäilään liuta numeroita automaattiäänen opastuksella. Kirjautuakin pankkiin pitää, jotta tunnistetaan. Ja sitten kuunnellaan musiikkia. Niin kauan, että ei enää ehdi eikä jaksa.

3B. Kokeillaanpa chattia. Taas kirjaudutaan pankkitunnuksilla sisään ja odotetaan. Odotetaan. Ja vielä kerran odotetaan. Noin tunnin päästä taisi olla Aleksi joka kysyi miten voi auttaa, vaikka sinne oli tullut jo kirjoitettua oma asia. Uudestaan sitten anellaan verkkotapaamisaikaa, mikä uhkaa mennä jopa parin viikon päähän. Aleksi ei voi antaa aikaa aikaisemmin, mutta pienen kovistelun jälkeen lupaa pyytää, että taas seuraavana päivänä tavoitellaan puhelimitse. Ja miten upeaa! Silloin soittaja tavoittaa ja päästään juttelemaan ja taas kun vähän uhkailee, heltiää verkkotapaaminen muutaman päivän päähän. Melkoisestihan on kulunut aikaa ja hermoja jo tähän mennessä, mutta tapaaminen on sovittu ja se on hienoa se.

4. Sovittulla kellonlyömällä soi puhelin. Tunnistautumisten jälkeen lainaneuvottelut voivat alkaa. Neuvottelija kyselee useita asuntoja ostaneelta ja myyneeltä henkilöltä asioita kuin vähäjärkiseltä. Ja kun keski-ikäinen on nyt vain osa-aikatöissä suunnitelminaan kenties oman yritystoiminnan käynnistäminen, kertoo lainaneuvottelija että voi kuule, vain säännölliset kuukausiansiot tässä asiassa nyt vaikuttavat. Ei sillä mahdollisella yritystoiminnalla ole mitään merkitystä ainakaan alkuvaiheessa. Voi että, et sinä ole maksukykyinen. Enkö? Olen kyllä laskenut että täsmälleen sama summa menee nyt asumiskuluihin kuin menisi asuntolainan lyhennykseen ja yhtiövastikkeeseen. Eikö juuri sillä ole merkitystä? Ei ole. Kyllä seuraavaksi täytyy toimittaa kahden kuukauden ajalta palkkalaskelmat missä tulot ovat hieman korkeammat. Sitten katsotaan asiaa uudestaan.

Yhteenveto: Pohjoismaiden suurin ei nyt tainnut ymmärtää, että lainanmaksajat koroillaan elättävät heidät. Että harvempi ottaa lainaa enemmän kuin pystyy kuukausittain lyhentämään. Että vakuudet ovat pankin turvana. Sekin vielä, että vaikka nyt olisi palkkatöissä ja tienaisi kuinka paljon, voi vaikka kuukauden tai puolen vuoden päästä joutua työpaikastaan pois. Mitenkäs sitten suu pannaan?

Pankkitragedia:

Tässä tapauksessa asioidaan itseään universaalina pohjoismaisena pankkina mainostavan rahalaitoksen kanssa. Tilanteesta tekee tragedian se, että lainanhakijat ovat nuoria ihmisiä, joilla on elämä (myös pitkä työelämä) edessään.

Toinen heistä on yrittäjä. Tämä on pankin mielestä ikävää, vaikka vuoden ajalta on todisteita ihan hyvistä tienesteistä. Se sen sijaan on hienoa, että hän opiskelee työn ohella korkeakoulussa. Voit saada joskus vielä palkkatöitä, pankissa myhäillään. Sinulle voitaisiin lainaa sen takia myöntääkin.

Puolisollakin on tuloja, mutta ne eivät ole säännöllisiä. Niitäkin tulee joka kuukausi niin, että tähän saakka on vuokranmaksu ja muu eläminen tullut hyvinkin hoidetuksi. Tulevaisuudennäkymät ovat hyvät eivätkä tulot ole ainakaan vähenemään päin. Pankin silmissä hän on kuitenkin puolisolleen RASITE. Sikäli mikäli hän työnsä ohessa opiskelisi vaikkapa LÄÄKÄRIKSI, voitaisiin asiaa harkita uudelleen.

Mutta siis tässä tapauksessa lainaa ei heru. Nyt en taas ihan ymmärrä. Pariskunta maksaa nyt puoliksi vuokransa. Heillä on muutenkin omat tilit ja omat rahat. Laina ja yhtiövastike olisivat himpun verran suuremmat, mutta he ovat laskeneet ne pystyvänsä maksamaan. Heillä on kova hinku omistusasuntoon, koska tuntuisi hyvältä maksaa kuukausittain omaa asuntoa. Mutta universaalit lainaneuvottelijat eivät sitä ymmärrä.

Yhteenveto: Nyt kun toisella on töitä, mitkä ovat epäsäännöllisiä ja osa-aikaisia eikä hän opiskele lääkäriksi, hän on puolisonsa rasite. Puoliso taas toimii yrittäjänä, mikä on universaalien mielestä kurjaa, mutta hänellä on sentään tulevaisuus: korkeakoulututkinto ja PALKKATYÖ! Jälkimmäinen voisi siis saada lainaa ilman rasitettaan, mutta rasitteen kanssa ei. Ja niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin, niin sanat rasite, lääkäriopinnot ja palkkatyö eivät ole mielikuvitukseni tuotetta vaan lainaneuvottelijoiden lausumia. Toivottavasti ovat nauhoittaneet nämä puhelut niin voivat ottaa opiksi. Jos haluavat.

Pohdintaa:

Miten vanhakantaista ja joustamatonta onkaan ajattelu. Eipä läheskään kaikilla nykyihmisillä ole palkkatyötä, mistä napsahtaa kuukausittain tietty tasasumma tilille. Moni tekee osa-aikatöitä, keikkatöitä, provisiopalkkaisia töitä, useita eri töitä. Jotkut ovat yrittäjiä. Osa opiskelee vielä aikuisena. Eivät ihmiset enää kulje samanlaisia, uskomusten määrittämiä polkuja kuin ennen.

Pitäisikö myös rahalaitosten muuttua? Ymmärtää, että se mikä vaakakupissa eniten painaa on kuukausittainen maksukyky. Että pystyy maksamaan sovitun lyhennyksen ja koron. Ja jos se on samaa luokkaa kuin vuokra on ollut, silloin sen kyllä pystyy maksamaan. Eikö niin? Ja jos ei pystyisi, onhan suuret vakuudet pankin selustaa turvaamassa.

Ja kun näistä pankeista on tullut niin tavattoman suuria ja kasvottomia, on yhteydenotto vaikeaa ja neuvottelutkin puhelimen ja tietokoneen välityksellä kylmiä. Kaiholla muistelen aikaa jolloin pankkiin soitettiin Tertulle, sovittiin aika ja käytiin neuvottelemassa hänen kanssaan. Kuultiin tuttu ääni, nähtiin tutut kasvot, käteltiin tuttua kättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Perhehoito osa 6: Lyhytaikainen, päiväaikainen, osapäiväinen - varsinainen termiviidakko

Tervetuloa mukaan sarjan kuudenteen ja viimeiseen osaan, missä kurkataan perhehoitajan luona tapahtuvaan päiväaikaiseen perhehoitoon. Sarjan...