Tietoisia kännykkätaukoja

Kännykkä on paljon. Sillä voi soittaa, laittaa viestejä, surffailla internetissä. Se on kartta. Pankki. Se kertoo vastauksen melkein kaikkeen. Se on kamera ja albumi. Kalenteri. Sanomalehti. Kello. Herätyskello. Laskin. Sekuntikello. Taskulamppu.

Kyllä vaan, se on tärkeä vekotin. Minullekin.

Välillä kuitenkin tarvitsen taukoa meidän symbioosistamme.

Kun lähden lenkille, jätän sen kotiin. Olo on heti paljon vapaampi. Joskus kun minun täytyy keskittyä vaikka kirjoittamiseen, joutuu kännykkä kaappiin puhtaiden pyyhkeiden pinoon. Silloin en kuule edes sen tärinöitä. Näin minusta tulee luovempi. Vieläkin enemmän voisimme olla erossa toisistamme. Ja jatkossa varmaan tulemme olemaankin.

Ihmettelen kovasti ihmisiä, jotka kävellessään puhuvat puhelimeen. Eivätkö he voi olla sitä hetkeä omissa mietteissään? Kummastelen myös jatkuvaa selfien ottamista ja whatsappien kirjoittamista. Sitä, että kännykkä on kuin osa kättä, ihmistä.

Ovatko jotkut semmoisiakin, että eivät pysty olemaan ilman jatkettaan? Päivää. Puolta päivää. Paria tuntia. Puolta tuntia.

Kohtuus kaikessa. Kännykän käytössäkin. Suosittelen jokaiselle tietoisia kännykkätaukoja. Kokeile, jos uskallat. Lupaan sen tekevän hyvää!