Syväkuuntelua ja läsnäoloa

Löysin "Tunnetaidot opetustyössä"-kirjasta käsitteen syväkuunteleminen. Ja heti heräsi mielenkiinto. Mitä sen oikein on?

"Syväkuuntelu tarkoittaa sitä ettet kuuntele vain korvillasi vaan koko kehollasi. Kuuntelet kaikilla aisteillasi ja myös tunteillasi. Mikä on oppilaasi tai koko luokkayhteisön tunnetila? Tässä vaiheessa sinun on unohdettava kaikenlaiset yritykset vaikuttaa ja kaikenlaiset ajatukset siitä mihin tilanteen pitäisi johtaa tai mitä sanoisit seuraavaksi. Keskityt vain kuuntelemiseen ja aistimiseen."

Kuulostaa tutulta. On mielestäni aika lailla sama asia kuin läsnäolo. Läsnäolevana kuulee paljon enemmän. Samalla aistii ne rivien välitkin.

Syväkuunteletko sinä?

Huomaan jatkuvasti seuraavaa. Joku puhuu ja toinen räplää samalla kännykkää tai tietokonetta, katselee ympärilleen, touhuaa jotakin tai keskeyttää puhujan. Siinä jää puolet kuulematta ja vieläkin enemmän aistimatta. Puhuja varmaan lopettaa lyhyeen eikä edes viitsi mennä kovin syvällisiin aiheisiin. Puhujalle tulee tunne siitä että hän ja hänen juttunsa eivät olleet tarpeeksi kiinnostavia.

Haluatko oppia?

Jätä kännykkä ja kaikki muut ärsykkeet huomiotta. Istu levollisesti. Katkaise oma ajatusmyllysi. Katso puhujaa. Keskity. Kuuntele. Myötäile. Kiinnostu. Esitä tarkentavia kysymyksiä. Näin luotte ympärillenne läsnäolon kuplan.

Tätä voi harjoitella ihan kaikissa vuorovaikutustilanteissa. Itse pyrin olemaan läsnäoleva kuuntelija jokaisella asiakaskäynnilläni vanhusasiakkaan luona. Itse saan työstäni näin toimien paljon enemmän. Ja mikä tärkeintä, asiakas toivottavasti kokee tulleensa sataprosenttisesti kuulluksi.