Maalaisjärkeä ja laumasuojaa

Jotkut ihmiset ovat eristäytyneet koteihinsa. Nekin, jotka eivät ole koronavirustartunnan riskiryhmäläisiä. Mikäs siinä. Itse en pysty työnikään puolesta näin tekemään (kerroin siitä (jo aikaisemmin). Ehkä siksikin olen miettinyt asiaa paljon. Olen pohtinut että kuinka kauan näiden ihmisten on oltava kodeissaan? Mitä sitten kun he sieltä joskus poistuvat? Minun käsittääkseni kun virus ei tuosta noin vaan katoa, ei ainakaan pitkään aikaan.

Itsekin olen toki paljon enemmän kotona kuin aikaisemmin ja vältän lähikontakteja. Totta kai. Työpäivinäni olen kuitenkin koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Kaupassa minun on käytävä. Lenkilläkin käyn ja perhettäni tapaan turvavälin takaa.

Siksi en ymmärrä heitä, jotka ajattelevat niin mustavalkoisesti: "Meidän perhe pysyy kotona. Piste. Emme käy edes kaupassa. Piste. Me olemme hyviä ihmisiä. Päittemme päällä leijuu marttyyrin kruunu. Muulla tavalla toimivat ovat pahoja ihmisiä. Hyi teitä. Piste."

Ja sen vuoksi olen onnellinen kaiken kirjavasta Facebook-yhteisöstäni. Siellä on jaettu koko korona-ajan hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja toimintatapoja. Olen klikkaillut linkkejä ja lukenut jos jonkinlaisia ajatuksia. Olen löytänyt tästäkin asiasta myös ne harmaansävyt.

Saska Saarikoski on haastatellut Helsingin Sanomien kolumniaan varten 20.4.2020 osastonylilääkäri ja vt. professori Tomi Mikkolaa. Tällä hetkellä Suomi on onnistunut koronakriisin ensimmäisessä vaiheessa eli estämään epidemian riistäytymisen hallitsemattomaksi, mutta miten tästä päästään eteenpäin? Alla oleva on suoraa lainausta Saarikosken kirjoituksesta ja Mikkolan kertomasta.

"Mikkolan mukaan päättäjät ovat joutuneet päättämään asioista nopeasti ja epävarman tiedon varassa. Siksi tärkeintä on ollut tehdä isoja ratkaisuja, joilla kansalaiset on herätetty kriisin vakavuuteen. Viime viikkoina rajoituksia on säädetty ilman, että niiden vaikutuksista on esitetty mitään varsinaisia laskelmia. Koulut päätettiin sulkea, vaikka ei ole mitään dataan perustuvaa näyttöä siitä, että koulujen sulkemisesta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Uudenmaan sulkeminen taas oli äärimmäisen dramaattinen teko, koska sellaista ei ollut ikinä ennen tehty. Se oli hallituksen viesti siitä, että nyt ollaan oikeasti tosissaan. Päätöksen todellinen merkitys oli juuri tässä pelotevaikutuksessa. Tomi Mikkola sanoo ymmärtävänsä tällaisia toimia hätätilanteessa, mutta nyt ne ovat tehneet tehtävänsä ja pitää mennä eteenpäin. Se alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. Presidentti sanoi, että kyllä me tämä pirulainen voitetaan. Hyvä on, mutta silloin pitää ymmärtää, ettei korona lopu kuin kahdella tavalla. Ne ovat laumasuoja tai rokotus. Turvallisen rokotteen saamiseen menee luultavasti ainakin vuosi. Me emme yksinkertaisesti voi pitää yhteiskuntaa niin pitkään suljettuna, koska se merkitsisi talouden romahtamista.

Mikkola ihmettelee sitä, että koronakeskustelussa terveys ja talous on usein asetettu vastakkain, vaikka kysymys on pohjimmiltaan samasta asiasta. Julkinen terveydenhoito on taloutta. Jos luomme valtavan velkaongelman, meillä ei ole jatkossa varaa hoitaa sairaita. Tuntuu kuin hallitusta myöten uskottaisiin siihen, että kevään aikana ilmestyy jokin ihmeellinen tekijä, joka hävittää koronan. Mutta eihän tämä minnekään häviä. Mikkolan mukaan ainoa realistinen ratkaisu onkin siis nyt keskittyä riskiryhmien suojelemiseen. Meidän on kerättävä yhteen ja julkaistava kaikki mahdollinen data siitä, ketkä ovat suurimmassa vaarassa ja keskitettävä ponnistelut heidän suojaamiseensa samalla, kun muita rajoituksia puretaan."

HUS:n infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen on 23.4.2020 YLE:n uutisessa samoilla linjoilla. Hän toivoo että koronarajoituksia purettaisiin asteittain, koska muuten syksyllä on Suomessa päällekkäin koronavirusta ja influenssaa eikä molempien testaamiseen tule kapasiteetti silloin riittämään. Järvisen mukaan pitäisi nyt yrittää saada sitä väestönosaa sairastamaan koronavirus, jolle tauti ei todennäköisimmin ole niin vaarallinen. Riskiryhmät tulee edelleen rajata sairauden ulkopuolelle.

Sekä Mikkolan että Järvisen lausunnot uppoavat minun ajatusmaailmaani. Juuri näin sanoo minunkin maalaisjärkeni. Nyt on mentävä kohti seuraavia asioita: laumasuoja, riskiryhmien suojelu ja talouden pelastaminen. Nähtäväksi jää, miten meidän käy.